Ulos kammiosta: Loki-kahvilassa: Kurkistus Loki-kahvilan tarjontaan venemessuilla 18.-19.2

Loki-kahvilan löydät Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta toisesta kerroksesta ja tunnistat kuvan ilmapalloista. 

Venemessuviikko on mennyt vauhdikkaasti ja ohjelmaa on riittänyt myös muissa merellisissä kohteissa, kuten Merikeskus Forum Marinumissa. Hiihtolomakin on monissa perheissä edessä, mutta mikäli hiihtolomaviikko ei paina päälle, niin kannattaa suunnata matkansa kohti Vene 17 Båt -messuja ja Loki-kahvilaa. Vaikka mielenkiintoista ohjelmaa on ollut koko viikon ei toinen messuviikonloppu jää jalkoihin kulttuurisessa annissaan. Ohjelma Loki-kahvilassa jos suinkin mahdollista on entistä mielenkiintoisempi tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina kuin viime viikonloppuna.

Loki-kahvilan ohjelmassa on luvassa lauantaina puheenvuoro amiraali Nordenskjöldin meriseikkailuista, jonka aikana amiraali Juhani Kaskeala ja tietokirjailija Raoul Johnsson käyvät läpi 1700-luvulla eläneen amiraalin tapahtumarikkaita vaiheita maailman merillä. John Nurmisen Säätiö julkaisi syksyllä kirjan Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut, jonka pohjalta voin sanoa, että luvassa on suolanmakuisia hetkiä Loki-kahvilan lavalla.

Kiinnostavilta vaikuttavia puheenvuoroja ovat myös Riikka Alvikin "Kuinka ruotsalainen sotalaiva päätyi Helsingin hylkypuistoksi" ja Maria Grönroosin "Pohjolan kartan kiehtova menneisyys". Unohtaa ei sovi myöskään Miina Mäen ja Hannu Lehtosen "Itämeren suojelu ja kestävä kalastus" -dialogia.

Messupäivän lopuksi keskustellaan purjehduskulttuurista nuorten ihmisten näkökulmasta ja katsotaan Viaporin Tuoppi -dokumentti, joka on erittäin antoisa ja antaa hyvän näkökulman puuvenepurjehduksen nykytilaan.

Sunnuntaina 19.2 Loki-kahvila tarjoaa erityisesti lapsille ohjelmaa. Paikalla on Suomen merimuseon Laivakoira Vellu sekä lavalla solmu ja signaalilippu -työpajoja. Ehrensvärd-seuran järjestämässä ohjelmassa kuullaan, kuinka Amiraali Fredrik Henrik Chapman suunnitteli lukuisia aluksia Viaporin saaristolaivastoon, kuten purjehdittavan ja soudettavan tykkisluupin. Chapman kertoon tykkisluuppista Dianasta ja sen meriseikkailuista lapsille. Hänen kanssaan opetellaan myös Viaporin saaristolaivaston aluksilla tarvittavia taitoja, kuten solmujen tekemistä ja lipuilla tehtäviä signaalimerkkejä. Amiraali Chapmania esittää Ingemar Raukola.

Työpajojen lisäksi luvassa on myös Majakkaseuran puheenvuoro, joka ensimmäisenä viikonloppuna oli mukaansatempaava sekä Ilkka Karttusen puheenvuoro uudesta Miehet merellä teoksesta ja vanhoista valokuvista tarinankerronnan osana 320-vuotiaan Suomen luotsilaitoksen taipaleelta.

Mainittakoon, että myös purjeita kuivataan lauantaina puheenvuorossa "Työväenpurjehdus Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle" kello 15.00 alkaen.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta toisesta kerroksesta ja on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017. Loki-kahvilan koko viikonlopun ohjelman löydät täältä.

Ulos kammiosta: Tunnelmia Vene 17 Båt - messuilta

Yksityiskohta vuonna 1951 Turun Veneveistämöllä veistetystä 5.5m Skylark veneestä, jonka tilaaja oli maineikaan teollisuus ja purjehtija suvun vesa Gilbert von Rettigille.  

Vene 17 Båt -messut avautuivat viime perjantaina ja ehdin muiden velvollisuuksien ohessa käydä katsastamassa tapahtuman tarjontaa. Vaikka messut ovat pitkälti uusien kaupattavien tuotteiden esittelyä varten, löytyy näytteilleasettajien joukosta paljon mielenkiintoisia kohteita, myös merihistoriallisesta ja -kulttuurisesta näkökulmasta. Ohessa muutamia tunnelmakuvia viikonlopun ajalta. Kuvia löytyy piakkoin myös Purjeita kuivaamassa Instagramista.

Ensimmäisen viikonlopun aikana ohjelmaa oli runsaasti. Mahogany Yachting Societyn osastolla jaettiin uudet klassikkotodistukset sekä kutsuttiin yhdistyksen uudeksi kunniajäseneksi suomalaisen puuvenekulttuurin edistäjä, tietokirjailija ja Puuvene-lehden päätoimittaja Yrjö Klippi. Hän piti nimityksensä jälkeen myös mielenkiintoisen esitelmän Purjehduksen merkityksestä satavuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Toinen kiinnostusta herättänyt esitelmä oli Ruotsin tuotteliaimman venesuunnittelijan John Lindblomin esitelmä isänsä Jarl Lindblomin suunnittelemista veneistä.

Yksityiskohta Kansanvene FIN-149 Tuzzista, joka oli käynyt läpi mittavan kunnostustyön.

John Nurmisen Säätiön Loki-kahvilassa oli ohjelmaa läpi viikonlopun, jonka aikana lauteilla kävivät oman alansa parhaimmat asiantuntija ja merkkimiehet. Perjantaina Harry ”Hjallis” Harkimo kävi kertomassa purjehduskokemuksistaan maailmanmerillä, sekä kertoi miksi lähti julkkisten kanssa purjehtimaan Atlantin yli viime tammikuussa ja tekemään Atlantin yli -seikkailurealityohjelmaa. Televisio-ohjelma tarjosi purjehtijalegendalle mahdollisuuden purjehtija poikansa Joel Harkimon kanssa valtamerellä ja näin toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja lupauksen pojalleen.

Harry "Hjallis" Harkimo kertoo Loki-kahvilan lavalla purjehduskokemuksistaan maailman meriltä. Taustalla Swan s/y Belmontin pienoismalli.

Saman puheenvuoron aikana paljastettiin myös uutinen, jonka mukaan s/y Belmont valjastetaan kuluvana vuonna työhön Itämeren puolesta. Veneen omistava Venevuokraamo Jahti Oy lahjoittaa 10% juhlavuoden tuotoistaan John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri –hankkeille. Samalla Venevuokraamo Jahti Oy:n toimitusjohtaja Joakim Hildén haastoi mukaan kaikki suomalaiset yritykset mukaan talkoisiin Itämeren puolesta.

Venevuokraamo Jahti Oy:n toimitusjohtaja Joakim Hildén kertoo Swan 51 s/y Belmontin tulevasta juhlavuodesta ja yhteistyöstä John Nurmisen Säätiön kanssa.

Hän kertoi, että ”Puhdas meri ja saaristo on meille kaikille purjehtijoille hyvin tärkeä. Vakuutuimme John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeiden konkreettisista tuloksista sekä pitkän ajan toimintasuunnitelmasta ja päätimme siksi lahjoittaa tähän työhön. Tavoitteenamme on samalla kasvattaa tietoisuutta Itämeren tilasta ja suojelumahdollisuuksista sekä haastaa muut organisaatiot ja merenkulkijat mukaan talkoisiin puhtaan Itämeren puolesta.”

Uutisesta ilahtunut säätiön asiamies Annamari Arrakoski-Engardt totesi puheenvuorossaan, että: ”s/y Belmont on upea keulakuva Itämeren suojelutyölle. Olemme todella ilahtuneita siitä, että työmme koetaan merkitykselliseksi ja että juhlavuoden tuotoista lahjoitetaan näin huomattava osa Itämeren suojeluun.”

Lahjoituksen tavoitteena on puhdistaa sinilevästä Helsingin Katajanokalta Turun Aurajokeen kulkevaa reittiä vastaava pinta-ala merta. Tukea Itämerelle voidaan pitää merkittävänä avauksena yrityssponsoroinnin saralla.

Eero Ehanti kertoo Kronprins Gustav Adolfin tykin konservoinnista ja merestä nostetun kirkonkellon kohtalosta. 

Hyviä ja varsin ajankohtaisia esityksiä Loki-kahvilassa olivat myös Eero Ehantin Merestä museoon: Kronprins Gustav Adolfin tykin konservointi, Marjo T. Nurmisen ja Annamari Arrakoski-Engardtin Mitä vanhat kartat kertovat Itämerestä, Jarmo Saarisen Presidentin veneet sekä Meri hädässä – vieläkö ehdimme pelastaa Itämeren?, jossa Marjukka Porvari, Seppo Knuuttila ja Markku Ollikainen pohtiva Itämeren suojelun ajankohtaisia kysymyksiä ja mahdollisuuksia vastaten myös yleisön visaisiin kysymyksiin. Mielenkiintoista oli kuulla myös Suomen Majakkaseuran kuulumisia Märketin majakkasaarelta.

Tuleva viikko on täynnä ohjelmaa, joten kannattaa käydä paikan päällä, jos merikulttuuri kiinnostaa. Jo tänään on luvassa kertomuksia puuveneistä. Loki-kahvilan lavalla äänessä on venemestari toisensa perään, kun kuulemme vuoroin Suomen puuvenekeskuksen toiminnasta, elävästä puuveneperinteestä sekä museojäänmurtaja Tarmon ja sen pelastusveneiden määräaikaistelakoinnista.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta. Kahvila on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017. Kun katseesi osuu kuvan ilmapalloon, olet perillä.

Maanantain ohjelma Loki-kahvilan lavalla on seuraavanlainen:

Klo 12.00-12.30 ”Jäänmurtaja Tarmon telakointi” – Juha Puustinen: Suomen merimuseo Suomen merimuseon vene- ja laivamestari Juha Puustinen kertoo museolaiva Tarmon kunnostuksesta Suomenlinnassa.

Klo 13.00-13.15 ”Suomen puuvenekeskuksen toimintaa”: Suomen puuvenekeskus Suomalaista puuveneperinnettä vaaliva Suomen puuvenekeskus esittelee toimintaansa. Kotkan Kantasatamassa sijaitseva Puuvenekeskus on veneveistämön lisäksi merellinen matkakohde, sillä se pitää työaikoina ovet auki myös aiheesta kiinnostuneelle yleisölle.

Klo 14.00-14.30 ”Jäänmurtaja Tarmon telakointi” – Juha Puustinen: Suomen merimuseo Suomen merimuseon vene- ja laivamestari Juha Puustinen kertoo museolaiva Tarmon kunnostuksesta Suomenlinnassa.

Klo 16.30-17.30 ”Navigoi seikkailujen saaristoon” – Päivi Rosqvist & Henrik Jansson, Metsähallitus: Maailman hienoimmaksi kuvailtu saaristomme tarjoaa veneilijälle löytöretken niin luontoon kuin kulttuuriinkin. Suomi 100 -juhlavuonna kannattaa navigoida kiehtoville historiakohteille (mm Vallisaari, Jussarö, Örö, Katanpää, Isokari), joissa juhlistamme itsenäisyyttämme Luonnon päivien teemalla.

Klo 17.30-17.45 ”Suomen puuvenekeskuksen toimintaa” – Suomen puuvenekeskus: Suomalaista puuveneperinnettä vaaliva Suomen puuvenekeskus esittelee toimintaansa. Kotkan Kantasatamassa sijaitseva Puuvenekeskus on veneveistämön lisäksi merellinen matkakohde, sillä se pitää työaikoina ovet auki myös aiheesta kiinnostuneelle yleisölle.

Klo 18.00-18.30 ”Elävä puuveneperinne ja Unesco” – Leena Marsio, Museovirasto & venemestari Erkki Lönnqvist: Leena Marsio Museovirastosta kertoo, miten Unescon tasolla pyritään tekemään näkyväksi puuveneisiin liittyvää elävää kulttuuriperintöä. Mukana keskustelemassa pitkän linjan veneenveiston opettaja, venemestari Erkki Lönnqvist.

Loki-kahvilan ohjelman koko viikolle löytyy tästä ja Messukeskuksen muuhun ohjelmaan voi tutustua tästä. Lokin-kahvilan ohjelmaa voi seurata ajoittain myös Live-feedinä Facebookin puolella.

Mahogany Yachtin Societyn osastolla riitti kiinnostuneita. Kultaranta-veneet aiheuttivat ansaittua kiinnostusta.

Yksityiskohta Telva-veneestä Nissen perämoottorimuseon osastolla, joka löytyy MYS:n osaston yhteydestä.

Kultaranta-veneen ahteri.

Kirjoja John Nurmisen Säätiön osastolla messuhallien puolella.

Vene 17 Båt -messuilla oli esillä myös vanhempaa moottorivenekalustoa, joka tuntui kiinnostavan erityisesti pienempiä messukävijöitä.

Yksityiskohta salonkivene Gretestä, joka on esillä Classic Boat Center Peter Granströmin osastolla. 

Ulos kammiosta: Loki-kahvilassa: Kurkistus Vene 17 Båt -messujen tarjontaan.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta ja se on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017.

Vene 17 Båt -messut aukeavat huomenna perjantaina. Ei ole kysymystäkään siitä, että messujen kiinnostavin kohde merikulttuurin näkökulmasta on ehdottomasti John Nurmisen Säätiön Loki-kahvila, jossa Loki-palvelu rantautuu elävään elämään internetin ihmeellisestä maailmasta. Loki on John Nurmisen Säätiön toteuttama kaikille avoin merellinen palvelu, joka kokoaa kartalle merenkulkijoiden jakamia tarinoita, retkikohdevinkkejä, merellisiä palveluntarjoajia sekä monipuolista tietoa merikulttuurista ja -historiasta. Meren asiantuntijoiden, kuten merimuseoiden, ohella kuka tahansa rekisteröitynyt käyttäjä voi kiinnittää Lokin kartalle oman tarinansa. Rekisteröityminen sekä merkintöjen lisääminen on ilmaista ja karttaa voi tutkailla maksutta myös ilman rekisteröitymistä. Loki-palvelu löytyy osoitteesta www.lokistories.fi .

Loki perustuu karttapohjaan, jonka kautta käyttäjä löytää mielenkiintoisia tarinoita ja muuta materiaalia liittyen Itämereen, merikulttuuriin ja historiaan. Mukana on myös tutustumisen arvoisia retkikohteita. Palvelu lanseerattiin sen nykyisessä muodossa viime keväänä ja se on tämän jälkeen ollut kovassa käytössä. Palvelusta löytyy jo satoja merkintöjä, jotka ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Lokimerkintöjä ovat kartalle laittaneet niin merimuseot, Yleisradio kuin pursiseurat. Internet ei kuitenkaan pysty täyttämään merikulttuurista kiinnostuneiden sosiaalista ulottuvuutta loputtomiin ja näin ollen on hyvä, että John Nurmisen Säätiö tarjoaa kaikille Itämerestä sen luonnosta ja kulttuurista kiinnostuneille mahdollisuuden kohdata kasvoikkain.

"Kiinnostus ja ihastus Loki-kahvilan ohjelmaa kohtaan on ollut jo etukäteen ilahduttavan suurta. Täytyyhän yhteisön tavata aina välillä kasvokkainkin - kuka tietää, vaikka Loki-kahvilasta tulisi tulevaisuudessa pysyvä toimintamuoto digitaalisten kanaviemme rinnalle", iloitsee Lokin projektipäällikkö Anna Herlin John Nurmisen Säätiöstä.

Loki-kahvilan ohjelma on ylitsepursuava ja ohjelman myötä saa vastauksen mm. seuraaviin kysymyksiin: Minne tulevana kesänä kannattaa veneillä? Entä millaisia uskomuksia ja myyttejä vanhoihin karttoihin liittyy? Millaista oli amiraalin elämä 1700-luvulla? Ehdimmekö vielä pelastaa Itämeren?

Kahvia vai teetä? Loki-pavelu tarjoaa tietoa ja kulttuuria Itämeren piiristä.

Viikon aikana on esillä niin paljon mielenkiintoisia aiheita, että kahvilassa voisi istua vaikka koko viikon ja mikä parhainta Loki-kahvilan ohjelmistossa on myös paljon lapsille suunnattua toimintaa. Merikulttuuri ei ole vain harmaiden merikarhujen ja pölyn keskellä työskentelevien merihistorioitsijoiden yksinoikeus. Loki-kahvilassa järjestetään solmu- ja signaalilippu -oppipajoja sekä satuhetkiä. Lapsille suunnattua ohjelmaa on erityisesti perhepäivänä 19.2. Yksittäisenä nostona voi mainita, että samana päivänä Suomen merimuseon Laivakoira Vellu on paikalla kello 10-16.

On lähes oikeusmurha, että teen nostoja ohjelmasta, koska Loki-kahvilan ohjelma on niin mielenkiintoinen kaikkinensa. Tästä huolimatta ajattelin kuunnella seuraavat puheenvuorot itse ensimmäisen viikonlopun aikana:

Perjantaina 10.2 kello 14.30-15.00 Eero Ehanti Suomen kansallismuseon konservointiyksikköstä kertoo vuonna 1788 uponneen Kronprins Gustav Adolfin hylyn ja tykkien kohtalosta. Yksi tykeistä nostettiin merenpinnalle ja konservoitiin näyttelykuntoon. Minkälainen on tämän vaikuttavan esineen elinkaari? Mitä valurautaiselle jättiläiselle tapahtui meressä vuosisatojen kuluessa? Mitä vaadittiin, jotta se säilyy sekä meidän että tulevien sukupolvien iloksi? Ja miksi tämä kaikki on tärkeää? Esitelmä avaa merihistoriaa aivan uudella tavalla ja odotan sitä suurella mielenkiinnolla.

Toinen perjantain mielenkiintoisimmista puheenvuoroista on eittämättä S/Y Belmonttiin liittyvä tiedotustilaisuus, joka alkaa kello 15.00. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta s/y Belmontin ja Hjallis Harkimon maailmanympäripurjehduksen kotiinpaluusta. Tämä purjehdus on edelleen yksi suomalaisen purjehdushistorian merkittävimmistä saavutuksista. Joakim Hilden (Belmont / Jahti Oy) ja Hjallis Harkimo ovat luvanneet kertoa, mitä kaikkea Swan-veneen juhlavuoteen mahtuu ja mitä juhlavuosi merkitsee purjehtijalegendalle.

Aallot pyyhkivät S/Y Belmontin täkkiä.

Lauantaina 11.2 esille nostaisin erityisesti kello 11.15 alkavan Professori Jyri Seppälän ja tutkija Merja Saarisen puheenvuoron ”Millainen on sinun Itämeri-jalanjälkesi?” Seppälä ja Saarinen esittelevät uutta Itämeri-laskuria sekä kertovat, minkälaiset valinnat vaikuttavat Itämeri-jalanjälkeen ja miten omaa Itämeri-jalanjälkeä voi pienentää. Esityksestä voi varmasti poimia monia hyviä vinkkejä arkeen, sillä Itämeri on meidän yhteinen huolenaiheemme!

Merihistorian puolelta kiinnostava puheenvuoro tulee Turusta. Kello 15.00-15.30 Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen kertoo Kultaranta-veneiden historiasta. Esitys on varsin ajankohtainen, sillä messuilla on esillä Kultaranta I ja II, jonka lisäksi tämän vuoden aikana Forum Marinumissa avautuu presidenttien veneistä kertova näyttely.

Mielenkiintoinen on myös puheenvuoro kartoista kulttuurin peilinä: ”Mitä vanhat kartat kertovat Itämerestä” - esityksen aikana tietokirjailija Marjo T. Nurminen ja John Nurmisen Säätiön asiamies Annamari Arrakoski-Engardt keskustelevat Nurmisen tulevan kirjan aiheesta, Itämeren kartan historiasta. Nurmisen aikaisempi kirja Maailma piirtyy kartalle oli huikea luku kokemus visuaalisen ilotulituksen lisäksi, joten tulevalta kirjalta odotan paljon.

Sunnuntaina on ilo kuunnella puolilta päivin ”Majakkaseuran talkootarinoita”, jossa Suomen Majakkaseura – Finlands fyrsällskap ry:n jäsenet kertovat Majakkaseuran kunnostusprojekteista. Tämän jälkeen on hyvä kuunnella myös ”Meri hädässä – vieläkö ehdimme pelastaa Itämeren?” –puheenvuoron, jossa Itämeren suojelun superstarat Marjukka Porvari John Nurmisen Säätiöstä, Seppo Knuuttila SYKE:stä ja Markku Ollikainen, Helsingin yliopistosta pohtivat Itämeren mahdollisuuksia ja vastaavat yleisön kysymyksiin.

Allekirjoittanut on myös viikonloppuna, jopa kolmeen otteeseen, turisemassa purjehdus- ja veneilykulttuurin historiasta. Jos blogin lukijoita kiinnostaa näkökulmat huvipurjehduksen historiaan ja Naantalin Purjehdusseuran satavuotinen historia, olette mitä tervetulleimpia Loki-kahvilaan perjantaina kello 16.00, lauantaina kello 16.00 sekä sunnuntaina kello 15.00.

Viikon ohjelma Loki-kahvilassa ei häviä ensimmäisen viikonlopun esityksille, päinvastoin. Tarjolla on puuvenekulttuuria, jäänmurtajia sekä muuta kiinnostavaa, mutta palaan näihin aiheisiin myöhemmin. Kaiken kaikkiaan Loki-kahvilan monipuolinen ohjelma on osoitus suuresta kiinnostuksesta suomalaista merikulttuuria kohtaan. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka monipuoliset lähtökohdat Itämeri ja sen rannikko antavat erilaisille lähestymistavoille kulttuurin ja muun tutkimuksen saralla. Kymmenen päivän ajan Loki-kahvila tarjoaa toinen toistaan mielenkiintoisempaa ohjelmaa ja jos sattuu asumaan pääkaupunkiseudulla, kannattaa käydä kuuntelemassa esitykset vaikka joka päivä.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta. Kahvila on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017. Lokikahvilan ohjelma kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Katse horisonttiin: Mitä alkuvuosi 2017 tuo tullessaan?

Purjevene Porkkalan vesillä noin 1915. Kuva:Museovirasto, Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0.

Suomen juhliessa satavuotista taivaltaan historian käyttö mediassa on lisääntynyt huomattavasti. Samalla esille tuodaan jos jonkinlaista historiatapahtumaa, jotka ovat toinen toistaan kiinnostavampia. Suurin osa tapahtumista liittyy todennäköisesti tavalla tai toisella Suomen historian kipupisteisiin: vuoteen 1917 sekä talvi- ja jatkosotaan, mutta varmasti toisenlaisiakin näkökulmia otetaan esille.

Merihistorian kannalta tuleva alkuvuosi on varsin mielenkiintoinen. Lähtölaukaus vuoden tapahtumiin oli ilman muuta Tieteen päivien yhteydessä järjestetty Suomi Saarena! -luentosarja, jonka esiintyjäkaarti oli varsin monipuolinen.

Tieteen päivät on suurelle yleisölle suunnattu, kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista. Kahdelle päivälle jakautunut Suomi Saarena! –luentosarja tarjosi tätä varmasti. Torstaina 12.1. Kansalliskirjastossa pohdittiin merihistoriaa karttojen, hylkyjen, utopioiden, luonnon ja satamien kautta. Perjantaina 13.1. Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa taas käytiin läpi jäänmurron historiaa. Torstain tapahtuman esiintyjät ja aiheet löytyvät Tieteen päivien sivuilta tästä, ja perjantain ohjelma tästä.

Tieteen päivillä puhuttiin myös jäänmurrosta. Kuvassa Suomen ensimmäinen jäänmurtaja J/M Murtaja Eteläsatamassa Katajanokan edustalla. Taustalla Uspenskin katedraali ja Rahapaja. Murtaja saapui Helsinkiin huhtikuussa 1890. Kuva: Daniel Nyblin, Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0.

Oman osansa merihistoriasta kiinnostuneille antaa perinteisesti myös Vene 17 Båt –messut, jotka järjestetään 10.-19.2.2017 Messukeskuksessa Helsingissä. Messujen ehdottomasti mielenkiintoisin kohde merihistorian kannalta on tänä vuonna Loki-kahvila, joka löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta. Kahvilan toiminnasta vastaa John Nurmisen Säätiön Loki-palvelu, joka rantautuu internetistä ihmisten pariin messujen ajaksi. Loki-kahvilan tarjoama ohjelma on erittäin laaja, mielenkiintoisia puhujia on paljon ja ohjelmaa on tarjolla koko viikon. Kahvilan ohjelman löytää kokonaisuudessaan John Nurmisen Säätiön sivuilta tästä.

Messujen yhteydessä järjestetään myös perinteeksi muodostunut SPV:n Symposium, joka tänä vuonna kulkee nimellä Sailing Team Finland Symposium ja sen osallistujamaksuilla tuetaan suomalaisia olympiapurjehtijoita. Vaikka tämän vuoden Symposiumin puheenvuorot ovat keskittyneet huippu-urheiluun, saattaa ainakin ensimmäinen paneeli Äärirajoilla tarjota mielenkiintoista kuultavaa valtameripurjehduksen vaiheista. Paikalla ovat puhumassa olympiavoittaja ja Volvo Ocean Race -purjehtija Thomas Johanson, yksipurjehtija Ari Huusela ja Hjallis Harkimo. Lisätietoja tapahtumasta löydät tästä.

Edellisten lisäksi mielenkiintoista ohjelmaa ovat menneinä vuosina tarjonneet myös Mahogany Yachting Society ry, Puuveneveistäjät ry sekä Suomenlahden Puuveneilijät omilla osastoillaan.

Sailing Team Finland Symposiumin ohjelma.

Venemessujen jälkeen maaliskuusta on tarjolla useita mielenkiintoisia tapahtumia. Merihistorian päivät Kotkassa ovat varmasti laajin tapahtuma, mutta unohtaa ei kannata myöskään Turun yliopiston yleisen historian oppiaineessa toimivan Tiedepiirin ja John Nurmisen Säätiön järjestämää Matkojen, maantieteen ja kartografian historiaa -seminaaria ja Forum Marinumissa järjestettävää Göran Schildtin 100-vuotis syntymäpäivää.

Matkojen, maantieteen ja kartografian historiaa –seminaari järjestetään torstaina 16.3.2017 klo 10–16 John Nurmisen Säätiön tiloissa Pasilassa. Päivän ohjelma koostuu kahdesta pidemmästä esitelmästä sekä monista lyhyistä tutkimusesittelyistä. Maaliskuussa Helsingissä järjestettävän seminaarin päämääränä on koota yhteen eri alojen tutkijoita, aktiivisia harrastajia ja keräilijöitä, joiden yhteisenä kiinnostuksen kohteena ovat menneisyyden matkat, matkailijat, heidän työnsä ja kokoelmansa. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta Suomessa eri aloilla ja tahoilla tehtävästä tutkimuksesta sekä tutustua muihin tutkijoihin ja aihepiiristä kiinnostuneisiin.

Merihistoriapäivät Kotkassa 24.-26.3.2017. Kuvassa puutavaran lastausta Kotkan redillä s/s Manfred-nimisessä aluksessa 1930-luvulla. Kuva: Museovirasto. Suomen Merimuseon kuvakokoelmat.  

Merihistorian päivät 2017 – Suomi saarena – Finland som en ö – Finland as an Island järjestetään Merikeskus Vellamossa Kotkassa 24.-26.3.2017. Suomen merihistoriallinen yhdistys ja Suomen meriarkeologian seura järjestävät tapahtuman yhteistyössä Suomen merimuseo kanssa ja kuten nimestäkin voi arvata on teemana tällä kertaa Suomi saarena.

Kolmipäiväinen Merihistorian Päivät -seminaari kokoaa yhteen merihistoriasta, meriarkeologiasta, merietnologiasta ja laivahistoriasta koostuvat tutkijat ja alan harrastajat. Kansainvälisen seminaarin teema kiteyttää merellisten yhteyksien merkitystä maamme yhteiskunnalliselle, taloudelliselle ja henkiselle kehitykselle. Alustajiksi ovat lupautuneet professori Isaac Land (Indiana State University), professori Robert Lee (University of Liverpool) sekä enhetschef Lars Einarsson (Kalmar Läns Museum). Laajempi seminaarin ohjelma löytyy tästä.

Merikeskus Forum Marinumin alkuvuosi on täynnä tapahtumia. Helmi-, maaliskuussa museossa avataan kaksi näyttelyä ja Töissä merellä –luentosarja alkaa. Toinen näyttelyistä on lapsille suunnattu Ahvenanmaan merenkulkumuseon tuottama näyttely "Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa" ja toinen ”Göran Schildt humanistivalokuvaajana”. Molemmista näyttelyistä juttua niiden avauduttua.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa juliste. (Forum Marinum)

Vauhdikkaan kevään jälkeen kesä tuo oman osansa merihistorian teemoihin. Heinäkuussa on Tall Ship Race -tapahtuma Kotkassa ja Turussa, jonka lisäksi Turussa järjestetään myös Suomi 100 vuotta juhlaregatta heinäkuun päätteeksi, mutta palaan näihin teemoihin myöhemmin. Monta muutakin mielenkiintoista tapahtumaa mahtuu vielä Suomen satavuotisjuhlavuoteen kuten Naantalin Purjehdusseuran satavuotishistorian julkaiseminen elokuussa. Näistä kuitenkin enemmän tuonnempana.

Göran Schildt 100 -juliste (Forum Marinum)

Ulos kammiosta: Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta 2016

Kirjamessuständejä silmänkantamattomiin

Siinä missä veneen talvitelakointi on varma syksyn merkki, on myös Helsingin kirjamessut. Torstainen synkkä vettä ja räntää vihmova sää oli omalta osaltaan vahvistamassa tätä tunnelmaa. Vaikka Turun kirjamessut tarjosivat hyvän silmäyksen syksyn merikirjauutuuksiin, oli Helsingissä paikalla kustantajia, jotka eivät olleet edustettuina Turussa. Kuukauden aikana oli ehtinyt ilmestyä myös monia mielenkiintoisia meriteoksia niiltä kustantajilta, jotka olivat Turussa paikalla.

Helsingin kirjamessuilla kolme kustantajaa erottui merikirjallisuuden saralla edukseen. Docendo on vuoden aikana julkaissut neljä meriaiheista teosta, joista viimeisin ilmestyi juuri ennen messuja. John Nurmisen Säätiöltä on puolestaan ilmestynyt lokakuun aikana kolme uutta teosta. Pieni Litorale ei ole julkaissut uusia merellisiä teoksia, mutta kustantamon tarjonta oli lähes yhtä ylitsevuotava kuin John Nurmisen Säätiöllä. Litoralen tarjonta vanhojen julkaisujen osalta oli runsas ja tunnetusti laadukas.

Docendon merikirjauutuuksia vuodelta 2016.

Docendo on vuoden 2016 aikana julkaissut neljä kirjaa, joista kolme käsittelee enemmän tai vähemmän Suomenlahden sotaista historiaa. Alkuvuodesta kustantamolta ilmestyi Ove Enqvistin ja Johanna Pakolan toimittama Suomenlahti Pietarin suojana -teos sekä elokuussa Seppo Laurellin ja Pakolan Menetetyt majakat. Suomenlahden sotahistoriaa valottaa omalta osaltaan myös Antero Uitton ja Carl-Fredrik Geustin Taistelu Suomenlahden ulkosaarista.

Uusimpana messuilla oli esillä tietokirjailija Heikki Haapavaaran ja valokuvaaja Jarmo Vehkakosken kirja Luoteisväylä. Se on dokumentaarinen teos tekijöidensä matkasta läpi hyytävän Luoteisväylän Tyynenmeren Aleuteilta Atlantille ja Grönlantiin syystalvella 2015. Nopealla vilkaisulla kirja vaikutti varsin kiinnostavalta ja olisi ollut ilo kuunnella Haapavaaran esiintyminen Minna Canth -lavalla. Jouduin kuitenkin tyytymään Yle Areenasta löytyvään tuoreeseen haastatteluun, joka sekin on todella mielenkiintoinen.

Amiraali-aiheinen kilpailu John Nurmisen säätiön messuosastolla

John Nurmisen Säätiön messuosasto oli omaa luokkaansa, jos merihistoria otetaan mittapuuksi. Esillä olivat niin syksyn uutuudet kuin vanhemmat teokset. Messujen kunniaksi säätiö myi vanhempia kirjojaan aivan käsittämättömän edullisesti ja on ihme, jos yhtään kirjaa tarvitsee viedä takaisin radan toiselle puolelle messujen jälkeen. Nopeat syövät hitaat, tavaraa niin kauan kuin riittää!

Syksyn uutuuksista Juha Ruusuvuoren Kampeloita ja kadonneita luumuja -kirja oli iloinen oranssi piristys sinisen värin keskellä ja Luotsilaitoksen 320-vuotisjuhlakirja Miehet merellä – hetkiä luotsauksen historiasta kannesta tuijottava luotsi Ekvall kutsui tutustumaan uuteen kirjaan.

Juha Ruusuvuoren Kampelaa ja kadonneita luumuja.

Luotsi Ekvall aprikoi kirjamessujen menoa John Nurmisen Säätiön uusimman kirjan kannessa.

Säätiön kolmannen uutuuskirjan Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut kunniaksi osastolla oli myös kuvakilpailu, jossa saattoi voittaa kahden hengen purjehdusmatkan 1700-luvun esikuvien mukaan rakennetulla tykkisluuppi Dianalla. Messuvierailla oli mahdollisuus eläytyä menneenajan merimieselämään tykkisluupilta lainaksi saatujen 1700-luvun purjehdusvermeiden ja muun messuosaston merirekvisiitan avulla. Vaikkei messuilla ehtinyt kuvaa itse ottamaan, voi niitä tarkastella sosiaalisessa mediassa hästagillä #Amiraali.

Raoul Johnssonin Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut

Messujen ruotsinkielisellä osastolla on majaansa vuodesta toiseen pitänyt pieni merikustantamona tunnettu Litorale, joka julkaisee kirjoja niin ruotsiksi kuin suomeksi. Vuonna 2015 Litorale julkaisi huikean Airisto Segelsällskapin 150-vuotishistorian ja Tapio Saavalaisen A-vene -kirjan. Tänä vuonna kustantamolta ei ole suoramaisia merikirjoja ilmestynyt, mutta vanhoja kustanteita oli tarjolla runsaasti. Kustantamon takana vaikuttava Pekka Barck kertoi, että ensi vuonna asia on toisin. Jo Vene 17 Båt -messuille on luvassa mielenkiintoisia uutuuksia. Niistä enemmän lähempänä vuoden 2017 veneilykauden avausta. Huolimatta uutuuksien puutteesta vanhat kirjat ovat syy vierailla myös Litoralen osastolla.

Litoralen messuosastolla

Perinteisten kustantamoiden lisäksi Eurooppatiedotus julkaisi Arktinen kattaus -kirjan messujen ensimmäisenä päivänä. Teos ei suoranaisesti ole merikirja, mutta sen sivuilla oli tekstiä jäänmurrosta ja luoteisväylästä. Omalta osaltaan mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen. Suomen ja ruotsin lisäksi kirja on saatavana myös saameksi ja englanniksi. Messuilla Arktinen kattaus oli ainakin ilmaisjaossa.

Eurooppatiedotuksen osasto kiinnosti nuorisoa – ilmaistuotteita oli runsaasti jaossa.

Vaikka Helsingin kirjamessuilla oli tarjolla uutuuksia, oli antikvariaattinen puoli kasvanut entisestään. Merikirjallisuutta oli runsaasti tarjolla, mutta mitään mielenkiintoista ei sattunut tällä kertaa silmään.  Hyllyillä oli toki mittava määrä harvinaisuuksia, johon merihistorioitsijan rahapussin nyörit eivät riittäneet. Ne oli jätettävä valitettavasti rauhaan. Jos klassikoita puuttuu kirjahyllystä, niin esimerkiksi Zilliacuksen Ulkosaaristossa -teosta oli tarjolla runsain mitoin. Valokuvia tiedustellessani sain kuulla, että laivakuvat olivat kadonneet aamutuimaan jo parempiin käsiin eli tässäkin tapauksessa nopeat söivät hitaat.

Aarteita antikvariaattipuolella

Kaiken kaikkiaan vuoden 2016 Helsingin kirjamessut tarjoavat kattavan valikoiman merikirjallisuutta ja muuta mielenkiintoista ohjelmaa. Poimintana voidaan vielä mainita, että perjantaina 28.10.2016 kello 14.00 Minna Canth –lavalla Martti Blåfield ja Heikki Haapavaara keskustelivat paneelissa Nordenskiöldistä ja pohjoisista väylistä. Martti Blåfieldin on kirjoittanut Innon julkaiseman Nordenskiöldin elämäkerran, joka perustuu 30 vuoden tutkimukseen ja paljastaa mielenkiintoista tietoa tiedemiehen elämästä. Heikki Haapavaara on puolestaan kirjoittanut edellä mainitun Luoteisväylä-teoksen. Helsingin kirjamessut järjestettiin Helsingin messukeskuksessa 27.-30.10.2016.

Villa Schildtin osasto ja Göranin tuotantoa.

Brännvinskriget ja muita mielenkiintoisia teoksia.

Pala merihistoriaa: Luotsausta Suomessa 320 vuotta

Luotsilaitosasetuksen kansi vuodelta 1696. Kuva: Finnpilot Pilotage Oy

Tänään tuli kuluneeksi 320 vuotta virallisen luotsaustyön aloittamisesta Suomessa. Virstanpylväänä pidetään Ruotsin kuninkaan, Kaarle XI:n 19.9.1696 antamaa luotsilaitosasetusta, joka yhdisti eteläisen Suomen muun Ruotsin valtakunnan luotsilaitokseen. Asetuksen tavoitteena oli tukea Ruotsin suurvalta-aseman säilymistä Itämerellä. Siinä säädettiin luotsien velvollisuuksista sekä annettiin hallinnollisia määräyksiä.

Avovesi aikaan luotsien oli pysyttävä asemapaikoillaan valmiina luotsaamaan laiva kulloiseenkin määränpäähän. Matkat olivat monesti vaivalloisia ja raskaita sekä hengenvaarallisia, mutta mikäli luotsi ei täyttänyt velvollisuuttaan, odotti häntä raskaat vahingonkorvaukset tai kruunun laivan karrilleajosta jopa hengenmeno. Ulkomaille karannut luotsi oli henkipatto ja vapaata riistaa kaikille ilman edesvastuuseen joutumista.

Luotsien elämä on toki nykyisin hieman helpottunut sitten 1600-luvun lopun, mutta ammattia pidetään edelleen erittäin vaativana niin fyysisesti kuin henkisesti.

Luotsien elämästä ja historiasta voi lukea Harry Nymanin mainiosta kirjasta Uloimmalla rannalla – Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan. Syksyllä ilmestyy myös toinen aihetta sivuava teos. John Nurmisen Säätiö julkaisee 10.10.2016 juhlakirjat Miehet merellä – hetkiä luotsauksen historiasta luotsauksen 320-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Kirjoitus perustuu osin Finnpilot Pilotage Oy tiedotteeseen.  

Luotsivanhus kiikaroi merelle. Kuva: Soldan/SA-kuvat CC BY 4.0

Lypertö, Luotsiasema noin 1891. Kuva: Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto, Kansallisarkisto CC by 2.0

Lähikuvassa Katajanokanluodon (Skatakubben) luotsitupa kalliolla. Kuva: Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto, Kansallisarkisto CC by 2.0

Luotsit saapuvat Suggössä. Kuva Gustafsson/Sa-kuva CC by 4.0

Loki-palvelu tuo merellisen kulttuuriperinnön digitaaliaikaan

Loki-verkkopalvelu on suunniteltu toimimaan niin mobiili kuin perinteisellä käyttöjärjestälmäalustalla. Sen käyttö on suunniteltu mahdollisimman helpoksi ja se on ilmaista.

Torstaina Forum Marinumin näyttelyavajaisten yhteydessä julkistettiin uusi merellinen verkkopalvelu Loki. Yhteisöllinen ja maksuton suurelle yleisölle suunnattu palvelu esittelee merellisiä kuvia, videoita, retkikohteita ja tarinoita kuljettaen käyttäjänsä niiden äärellä helppona ja mukavana kokemuksena, ajasta tai paikasta riippumatta. Myös Purjeita kuivaamassa -blogilla on ollut näppinsä pelinsä alustaa kehitettäessä.

Palvelu on toteutettu John Nurmisen säätiön, Merikeskus Forum Marinumin, Ahvenanmaan merenkulkumuseon, Rauman merimuseon ja Suomen merimuseon yhteistyönä. John Nurmisen säätiön asiamies Annamari Arrankoski-Engardtin mukaan ”Loki on kaikille avoin kohtaamispaikka sekä tarinoiden selailua että jakamista varten. Jokainen käyttäjä voi lisätä kartalle omat merelliset tarinansa. Lokista löytyy lisäksi museoiden ja muiden meren asiantuntijoiden tuottamia, merelliseen kulttuuriperintöön liittyviä, sisältöjä sekä parhaat retkikohdevinkit Suomen rannikoilta ja saaristosta. Ensimmäiset kohteet sekä merkinnät ovat jo kartalla ja lisää julkaistaan läpi kesän”

Loki-sivusto toimii sosiaalisen median tavoin ja sen toiminnoissa on paljon olemassa olevia palveluita hyödyntäviä rajapintoja. Käyttäjät voivat jakaa omia merellisiä kokemuksiaan ja muistojaan sanallisesti sekä kuvien ja videoiden muodossa. Ensimmäiset lokimerkinnät ovat muun muassa suomalaisten merimuseoiden ja Yle Elävän arkiston tekemiä. Museoiden ja muiden merellisten tahojen ohella kuka tahansa palveluun kirjautunut meren ja saaristokulttuurin ystävä voi kiinnittää Lokin kartalle oman tarinansa. Loki palvelee suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi sekä sisältää kaksi vaihtoehtoista karttanäkymää meriväylineen.

Yksi parhaimmista esimerkeistä henkilökohtaisesta Loki-merkinnästä on puolustusvoimien vanhan komentajan, amiraali Juhani Kaskealan muisto Algebran opiskelua tykkivene Klas Hornin miehistöskanssissa. Tarinassaan Kaskeala palaa aikoihin ennen palvelustaan Suomen puolustusvoimissa. Taitavana sanansäilän heiluttajana tunnettu amiraali luotsaa kertomuksen läpi 1900-luvun aina Turun Meriupseerikerholle, jolloin Klas Hornista oli jäljellä vain sen päällikön salongin upea sisustus. Vielä aluksen purjehtiessa Kaskeala oli saanut salongissa ensimmäisen palkkakuorensa merikapteeni Arvo W. Laineelta, mutta vuosia myöhemmin hän omien sanojensa mukaan sai "vielä palkkakuorta paremman palkinnon."

Loki-palvelun avaussivu, josta pääsee tutkimaan merellistä kulttuuriperintöä digitaalisessa muodossa

John Nurmisen säätiön lisäksi palvelua ovat olleet kehittämässä museot ympäri Suomea. Panoksensa hankkeeseen ovat antaneet Merikeskus Forum Marinum Turusta, Ahvenanmaan merenkulkumuseo, Rauman merimuseo ja Suomen merimuseo Kotkasta. Lokin yksi keskeisimmistä tehtävistä on pidentää ja syventää museokäyntiä. Loki-merkintöjen kautta rikastetaan museovierailua ja tarjotaan tietoa museoiden esineistöstä ja kohteista. Jakamalla arkistokuvamateriaalia muista rajapinnoista ja palveluista syvennetään museovieraan tietoutta menneestä elämästä. Palvelun kautta löytyvät myös museoiden aukioloajat. Uusi palvelu tarjoaa käytännössä rajattomat mahdollisuudet jakaa informaatiota niin museoiden kuin muiden toimijoiden kulttuuriperinnöstä. Palvelu on oiva tapa jakaa ja popularisoida tutkimushankkeiden tuloksia suurelle yleisölle. Loki-hankkeen tavoitteena on saada palvelulle 10 000 vierailijaa kesän aikana.

Loki-palvelun taustalla on John Nurmisen Säätiön pitkäjänteinen Loki-hanke, joka on vuodesta 2013 tarkastellut kulttuuriperintökenttää digitalisaation tuomien mahdollisuuksien läpi, tavoitteenaan tuoda merellinen kulttuuriperintö suuren yleisön luo useammin, helpommin ja rikkaammin. Hankkeellaan John Nurmisen Säätiö on pyrkinyt varmistamaan, että ihmisen suhde omaan kulttuuriperintöön ja ympäristöön pysyy elinvoimaisena. Loki on tarkoitus laajentaa vaiheittain palvelemaan koko kulttuurikenttää: sen toimijoita sekä sen kuluttajia eli suurta yleisöä – kulttuuriperinnön varsinaisia omistajia. Palvelun ovat rahoittaneet Jane ja Aatos Erkon Säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Purjeita kuivaamassa -blogistin Loki-merkinnät löydät kätevästi tästä.

Loki-palvelun tunnet tästä merkistä. Purjeita kuivaamassa -blogin oikeassa yläkulmassa olevaa logoa klikkaamalla pääset tutustumaan blogistin Loki-merkintöihin.

Ulos kammiosta: Merikarttoja, -kirjoja ja Itämeren suojelua: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan.

John Nurmisen säätiön karttoja esillä viime syksynä Helsingin kirjamessuilla

Tänään alkavien Vene Båt -messujen ohjelmasta haluan nostaa esiin vielä yhden näytteilleasettajan, jonka messutarjontaan kannattaa ehdottomasti tutustua. John Nurmisen Säätiö esittelee toimintaansa messujen aikana useammassa kohteessa.

Venemessujen ajan Messukeskuksen Lasigalleriassa on esillä säätiön karttanäyttely, jossa vieraat voivat tutustua Suomenlahden merikorttien historiaan. Esillä on muun muassa harvinaisia Waghenaerin merikortteja 1500-luvun lopulta. Kartoissa kuvataan Suomenlahtea ja esimerkiksi vuonna 1592 julkaistussa Suomenlahden kartassa kuvataan reitti Viipurista Ahvenanmerelle. Kartoissa hahmottuu mielenkiintoisesti se, että Suomen rannikkoa pidettiin ihmeellisenä, vieraana ja vaarallisena. Sen lukuisat saaret ja monet karit aiheuttivat taivastelua ja pelonsekaista kunnioitusta. Vuosien varrella satoja, jopa tuhansia laivoja on haaksirikkoutunut rannikollemme. Erityistä ihmetystä aiheutti aikanaan Turkuun johtavan väylän varrella ollut Seylstein, jonka läheisyydessä kompassi villiintyi ja vain pyöri pyörimistään rauhoittuen vasta mailin päästä kohteesta.

Kartat kertovat omaa tarinaansa menneisyydestä ja merenkäynnin saloista. John Nurmisen säätiö tekee merihistorian ja merikulttuurin eteen aktiivista työtä, jotta taideteoksien vertaiset merikartat löytäisivät tiensä niistä kiinnostuneiden ihmisten luo. Yhtenä osoituksena tästä on säätiön viime syksynä julkaistu Marjo T. Nurmisen kirja Maailma piirtyy kartalle, joka on saanut kirjakritiikeissä ylistäviä sanoja.

Olen saanut useaan otteeseen tutustua säätiön karttakokoelman monipuolisuuteen ja joka kerta täytyy ihmetellä, kuinka hienoja ne ovat. Viimeksi karttoja sai ihastella Helsingin kirjamesuilla ja Merikeskus Vellamossa. On uskomatonta, kuinka ajan henki ruumiillistuu karttojen kuvitukseen, olivat ne sitten isoja tai pienen pieniä. Jos karttoja vertaa nykymerikorttiin, voi päätyä siihen loppupäätelmään, että nykyisin käytäntö on ajanut koristeellisuuden edelle. Meriturvallisuuden kannalta näin on parempi, mutta mitäköhän nykykartta kertoo meistä 500 vuoden päästä?

Karttanäyttelyn lisäksi säätiön messuosastolla voi tutustua säätiön kustantamiin tietokirjoihin ja puskaradion mukaan niitä voi ostaa messujen ajan normaalia edullisimmin hinnoin. Viime keväänä julkaistun Eero Lehtisen Suomalaiset sankaripurjehtijat – Kahvelipurjeista skiffeihin arvostelun löydät täältä ja Marjo T. Nurmisen syksyllä julkaistun Maailma piirtyy kartalle – tuhat vuotta Euroopan kulttuurihistoriaa –teoksen esittelyn täältä. Kirja on arvioitu useissa medioissa kuten: Helsingin Sanomissa, Geographicalissa, Library Journalissa ja Agricola -historiaverkossa.

John Nurmisen säätiö ei ole keskittynyt vain menneeseen vaan on myös tukevasti nykypäivässä ja tulevaisuudessa. Messuilla voi tutustua säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin ja työhön Itämeren pelastamiseksi. Meriluonnonsuojelun lisäksi messuosastolla esitellään Loki-verkkopalveluhankkeen etenemistä ja tulevaisuuden näkymiä. Säätiö on mukana myös 3.-5. -luokkalaisille järjestettävillä koululaiskierroksilla. Koululaiset kiertävät messuilla maanantaina 15.2., tiistaina 16.2 ja keskiviikkona 17.2.2016.

John Nurmisen säätiön messuosasto löytyy kohteesta 4b41 ja merikarttanäyttely Lasigalleriasta.

Kurkistus kirjaan: Marjo T. Nurmisen Maailma piirtyy kartalle – Tuhat vuotta maailmankartan historiaa

Marjo T. Nurminen; Juha Nurminen (toim.) Maailma piirtyy kartalle – Tuhat vuotta maailmankartan historiaa. John Nurmisen säätiö, 2015. 352 sivua.

Sain tänään käsiini John Nurmisen säätiön uusimman julkaisun Maailma piirtyy kartalle – Tuhat vuotta maailmankartan historiaa. Kirja on Marjo T. Nurmisen viisivuotisen kirjoittamistyön tulos ja kolmaskymmenes John Nurmisen Säätiön kustantama kirja. Siihen kulminoituu myös kirjan päätoimittaja Juha Nurmisen, John Nurmisen Säätiön hallituksen puheenjohtajan, elämänikäinen karttaharrastus. 

Kirjoitan kirjasta laajemman katsauksen jahka ehdin, mutta jo nyt on varmaa, että iltalukemiseksi en kirjaa ota. Vaarana on yöunien menettäminen. Kuten aikanaan kirjoitin John Nurmisen säätiön julkaisemasta ja Seppo Laurellin kirjoittamasta kirjasta Valo merellä – Suomen majakat 1753 - 1906, myös Maailma piirtyy kartalle -teos on melkoinen järkäle, eikä suotta. Se sisältää huomattavan määrän karttoja ja kuvitus on ennennäkemättömän laaja. Kirja esittelee laajasti suomen kaksi merkittävintä karttakokoelmaa: Kansalliskirjaston A. E. Nordenskiöldin kokoelman ja Juha Nurmisen maailmankarttakokoelman.

Kirjan kirjoittaja Marjo T. Nurminen tunnetaan aikaisemmasta kirjastaan Tiedon tyttäret – Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen, joka on ensimmäinen suomenkielinen laaja yleisteos naisten oppineisuuden historiasta. Teos palkittiin vuonna 2008 Tieto-Finlandialla, joten odotukset ovat olleet korkealla uuden teoksen tiimoilla.

Arkeologina ja tiedetoimittajana tunnettu Marjo T. Nurminen aloitti kirjaan liittyvän tutkimustyön noin viisi vuotta sitten ja on siitä lähtien omistautunut karttatutkimukselle ja teoksen kirjoittamiselle. Suurimmat ja merkittävimmät varhaisten karttojen kokoelmat Euroopassa löytyvät Lontoon The British Librarysta, Pariisin Bibliotheque Nationale de Francesta ja Vatikaanin Biblioteca Apostolica Vaticanasta. Työ on ollut laaja ja sen huomaa kirjaa selaillessa.

Kirjaa ei lue päivässä tai edes kahdessa. Sen parissa vierähtää varmasti viikko jos toinen. Tekstin lisäksi kirjan sivuilla on lukuisia karttoja, joita kannattaa pysähtyä tarkastelemaan. Kirjan painotyö ja taitto on laadukasta. Jo ensi silmäyksellä kirjaan voin sanoa, että jokaisen karttoista kiinnostuneen kannattaa se itselleen hankkia. Kirja on Suomen ja koko maailman, mittakaavassa merkittävä teos.

Kirjan englanninkielinen laitos The Mapmakers’ World – A Cultural History of the European World Map julkaistiin jo viime viikolla Lontoossa Royal Geographical Societyssa, mutta tänään teosta juhlittiin Suomessa. Kuvia teoksen englanninkielisen laitoksen julkaisutilaisuudesta löytyy säätiön Facebook -sivuilta.

Lisää kirjasta, sen tekijästä ja Suomen toisesta merkittävästä karttakokoelmasta löytyy YLE:n, HS:n ja John Nurmisen säätiön omilta sivuilta.

Mitä luin tänään: Eero Lehtisen Suomalaiset sankaripurjehtijat – Kahvelipurjeista skiffeihin

Lehtinen, Eero: Suomalaiset sankaripurjehtijat: Kahvelipurjeista skiffeihin. John Nurmisen säätiö, 2015. 208 sivua, 180 kuvaa.

Eero Lehtinen on lyhyen ajan sisässä julkaissut toisen kirjan. Uusin teos Suomalaiset sankaripurjehtijat: Kahvelipurjeista Skiffeihin käsittelee suomalaista kilpapurjehdusta sen alkuajoista lähtien. Vaikka teoksen viitekehys on kilpapurjehdus kuten edellisessä kirjassa, ei sitä kuitenkaan voi verrata vuosi sitten julkaistuun kirjailijan omaelämänkerrallisiin muistelmiin. Kyseessä on tietokirja, joka osittain sivuaa myös Lehtisen omaa uraa. Teoksen julkaisun myötä John Nurmisen säätiö on avannut uuden sivun merihistorian kustannuslinjassaan. Se on kustantanut ensimmäisen vapaa-ajanpurjehdusta käsittelevän tietokirjan, jolle toivottavasti seuraa myös jatkoa.

Kirjan johdannossa Lehtinen ihmettelee kilpapurjehdusta käsittelevän suomenkielisen kirjallisuuden vähäistä määrää sekä suppeaa näkökulmaa ja toteaa, että kaiken kattava suomenkielisen kilpapurjehduksen "kuka kukin on" -teos on odottanut tekijäänsä. Tässä Lehtinen on oikeassa. Purjehduskirjallisuutta, joka käsittelisi suomalaisen vapaa-ajanpurjehduksen ja siihen kiinteästi liittyvän kilpapurjehduksen historiaa suomeksi, mutta myös ruotsiksi on verrattain vähän.

On kuitenkin huomattava, että vanhimmat pursiseurat, BSF, NKJ, ASS ja monet muut seurat ovat teettäneet varsin laadukkaita historiikkeja vuosien varrella. Mainittakoon, että Airisto Segelsällskapin ensimmäinen historiikki on jo vuodelta 1890 ja sen jälkeen seura on julkaissut kaksi muuta teosta vuosina 1925 ja 1965. Seuraava ilmestynee juhlavuoden 2015 aikana. Myös BSF ja NJK ovat historiansa aikana julkaisseet useita teoksia. Viimeisin NJK:n kolmeosainen teossarja on kirjoitettu pääosin ruotsiksi, mutta kirjojen lopusta löytyy suomenkieliset abstraktit. BSF teki vuonna 2006 kulttuuriteon ja julkaisi Risto Ennekarin kirjoittaman 150-vuotishistoriikin molemmilla kotimaisilla kielillä.

Vaikka historiikkeja usein vaivaa luettelomaisuus on viime aikoina ilmestynyt kerronnallisesti ja jopa tutkimuksellisesti korkeatasoisia historiikkeja. Esiin voi nostaa esimerkiksi professori Yrjö Kaukiaisen ja kumppanien kirjoittaman Suomalaisen Pursiseuran 75-vuotisteoksen tai Merikarhujen historiikin. Myös Anna Sivulan kirjoittama Turun Työväen Pursiseuran 100-vuotisteos hakee vertaistaan. Siinä on aidosti pyritty yhteiskunnalliseen analyysiin ja tutkimukselliseen otteeseen.

Varsinaista akateemisen mittapuun täyttävää tutkimusta on myös verrattain vähän, vaikka muita urheilulajeja on tutkittu varsin runsaasti suomalaisissa yliopistoissa. Aiemmin olen täällä blogin puolella kirjoittanut Soili Puukon pro gradu opinnäytetyöstä sekä muutamasta muusta tieteellisestä artikkelista liittyen vapaa-ajan purjehduksen ja kilpapurjehduksen historiaan. Maininnan ansaitsee myös Hannu Kujasen artikkeli Herrasväen harrastuksesta jokamiehen urheiluksi – Purjehdusurheilun synty ja järjestäytyminen Turussa. Edellä mainittujen lisäksi pro gradu -tasoisia opinnäytetyön suomalaisen pursiseurahistorian alkuajoista on julkaissut Magnus Hannukainen. Viimeisimpänä allekirjoittanut on kirjoittunut sivuainetutkielman Turkulaisten pursiseurojen toiminnasta ja diskursseista maailmansotien välisenä aikana. Väitöskirjoja aiheesta ei ole toistaiseksi kirjoitettu ainoatakaan.

Lehtisen kirjalle ja John Nurmisen Säätiön uudelle kustannuslinjalle on siis tilausta. Suomalaisen vapaa-ajan purjehduksen ja kilpapurjehduksen historia on pääosin kirjoittamatta. Näin ollen on hyvä kysyä, miten Lehtinen onnistuu uudessa avauksessaan?

Lehtisen teksti on yhtä sujuvaa kuin edellisessä teoksessa. Se on mukaansatempaavaa ja johdattelee lukijan mukavasti läpi purjehdusurheilun vuosikymmenien. Teksti, kuvat sekä taitto tukevat toisiaan ja välillä lukija voi kuvitella olevansa maailmanympäripurjehduksella Atlantin aalloilla tai Kap Hornia kiertämässä. Lehtisen johdattelevan narratiivin lisäksi juuri kuvilla on tärkeä osuus kirjan rakennetta. Kuvatoimituksesta on vastannut Hannu Bask, joka on myös ottanut monet teoksen kuvista.

Temaattisesti kirja on jaettu kolmeen osa-alueeseen: ensimmäisiin pursiseuroihin, olympia-purjehtijoihin ja valtameripurjehtijoihin. Sanomattakin lienee selvää, että teoksen pisin ja parhain osuus sijoittuu Lehtisen omaan erikoisalueeseen valtameripurjehdukseen, vaikka uudempi olympiahistoriakaan ei jää paljoa jälkeen kirjan parhaista sivuista. Lehtinen on omaan varsin suorasukaiseen tyyliinsä ruotinut urheilijavalintoja, jotka aina eivät olleet täysin kiistattomia, saati helppoja. Tätä voi pitää erittäin rohkeana, sillä suurinosa purjehtijoista ja urheiluvaikuttajista on vielä elossa.

Kirjoittaessaan valtameripurjehduksesta Lehtinen on elementissään. Kirjan merkittävin anti on suomalaisen valtameripurjehduksen historian kertomisessa. Lehtinen käy läpi kaikki merkittävät valtamerikilpapurjehtijat toisen maailmansodan jälkeen. Mukaan tosin olisi voinut mahduttaa muutaman Itämerenkin kiertäjän, sillä ilman heidän panostaan ja suhteitaan historia voisi olla toisenlainen. On mielenkiintoista ja perusteltua, että Lehtinen hakee historiallisen jatkumon ammattimerenkulun piiristä. Suomen ensimmäinen pallonkiertäjä löytyy jo 1700-luvulta. Herman Spöringin kiersi Kap Hornin, mutta hänen matkansa jäi puolitiehen. Spöring kuoli punatautiin jossain päin Intian valtamerta vuonna 1771. Toisena esikuvana Lehtinen nostaa esiin Gustav Eriksonin viljalaivojen käymät nopeusennätyskilpailut 1920- ja 1930-luvuilla. Toimituksellisesti päätös on erittäin onnistunut, sillä kyseisillä matkoilla tavoiteltiin niitä samoja asioita, kunniaa ja arvonantoa, joita myös myöhemmät kilpailijat ovat tavoitteleet läpi kilpapurjehduksen historian. On kuitenkin muistettava, että vapaa-ajankilpapurjehduksessa, olkoonkin että laji on nykyisin ammattimaistunut, on yksi merkittävä ero ammattimerenkulkuun. Siinä missä kilpapurjehtijat lähtevät vapaaehtoisesti kiertämään maailman meriä, täytyi merimiesten kabinboysta kapteeniin pakosti kohdata kuohuvan meren raivo ja vaarat. Heillä ei mahdollisesti ollut vaihtoehtoa valita. Heidän oli pakko purjehtia ansaitakseen elantonsa.

James Cookin ensimmäisen maailmanympäripurjehduksen (1768–1771) mukana oli myös turkulainen kelloseppä ja kasviteiteilijä Herman Spöring. Hänestä tuli tiettävästi ensimmäinen suomalainen Kap Hornin kiertäjä ja vieläpä idästä länteen. Retkikunnan alus HMS Endeavour ajoi karille Australian länsirannikolla heinäkuussa 1770. Miehistö vietti rungon korjauksen aikana nykyisen Cooktownin alueella lähes seitsemän viikkoa. Tutkimusryhmän jäsenet pääsivät tekemään luonnontieteellistä tutkimusta ja solmivat samalla tuttavuuksia Australian alkuperäisten asukkaisen eli aboriginaalien kanssa. Kirjan kuvitusta. Kuva Juha Nurmisen kokoelmat, Helsinki.

Lehtinen on nähnyt suuren vaivan kartoittamalla uudemman kilpapurjehduksen historiaa aikalaislähteistä. Teksti ja lähdeluettelo antavat ymmärtää, että ainakin osaa tapahtumien henkilöistä olisi haastateltu tietokirjaa varten. Tämä on merkittävä teko, sillä vain harvoin historioitsija pystyy tavoittamaan kohteensa suoraan. Osa 1980-luvun kilpapurjehtijoistakin on siirtynyt toisille kilpakentille. Välillä teoksen sivuilla voi huomata, että Lehtinen on pyrkinyt yhteiskunnalliseen analyysiin, josta kumpuaa mielenkiintoisia tuloksia. Kertoessaan BOC Challenge 1986–1987 -yksinpurjehduskisasta tai vuosien 1989–1990 Whitbread maailmanympäripurjehduksesta voi havaita kuinka maailma on muuttunut. 1980-luvun Suomi tuntuu kovin etäiseltä. Vastaavanlaista valtamerikilpapurjehduksen juhlaa ei ole Suomessa koommin koettu vaikka Ruotsissa tähän on pystytty. Lehtinen tuo kutkuttavasti esiin monia pieniä faktoja ja yhdessä omaelämänkertansa kanssa lukukokemus on huikea, vaikka epätarkkuuksiakin kirjan sivuilta löytyy.

Eräissä kohdin paistaa pieni kiire. Pohdin paljon lukiessani, olisiko kirjaan kirjoittamiseen ja toimittamiseen käyttää hieman enemmän aikaa. Kiire on heijastunut kahteen tekijään. Jossain kohdin pieniä yksityiskohtia on jäänyt tarkentamatta ja temaattinen kokonaisuus ei ole täysin eheä. Vaikka kirjan alku on varsin mielenkiintoinen, voi samat asiat löytää seurojen historiikkien sivuilta. Kirjan sisällön kannalta olisi ollut perustellumpaa käsitellä laajemmin kilpapurjehduksen tematiikkaa. Suomalainen vapaa-ajanpurjehdus ja siihen kiinteästi liittyvä kilpapurjehdus oli yleiseurooppalainen ilmiö (mukaan lukien Pohjois-Amerikka), joka liittyi omistavan luokan tapakulttuuriin ja koodistoihin. Ei ollut aivan sattumaa, että kilpailu vakiintui pursiseurojen välisen yhteistyön kivijalaksi.

Lehtinen käsittelee johdannossa vain kolmea ensimmäistä pursiseuraa, joilla eittämättä on tärkeä rooli lajin vakiintumisen kannalta Suomessa. Mukaan olisi kuitenkin ehdottomasti pitänyt liittää Wiborgs Läns Segelföreninigin esittely, koska sillä oli keskeinen asema Airiston, Hangon ja Helsingin sekä Suomenvedenpohjan sinisillä kilpakentillä. NJK:n, ASS:n ja WLS:n lähes veljellinen suhde kilpailuareenoilla oli se merkittävä tekijä, jolle nykymuotoinen harrastus rakennettiin. Vaikka muut pursiseurat, kuten BSF osallistuivat muutamilla veneillä kilpailuihin, ei niiden panos ollut lähellekään sitä, mitä kolmen veljeksen tekemä työ oli lajin hyväksi.

Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista lukea ulkomaisen kilpapurjehduskulttuurin synnystä ja kuinka eräät kilpailut vakiintuivat purjehdusurheilun Graalin maljoiksi. Vaikka tiettävästi yksikään suomalainen venekunta tai purjehtija ei ole ollut tavoittelemassa maailman vanhinta edelleen kiertävää kiertopalkintoa America's Cupia, olisi käsittelyyn voinut nostaa pohjoismaisen Kultapokaalin, jonka historia on varsin värikäs myös suomalaisesta näkökulmasta. Tämä olisi ollut helppo sitoa kohtaan, jossa Lehtinen käsittelee Sinebrychoffin pokaalia, joka America's Cupin ja Kultapokaalin lisäksi on kansainvälisestikin merkittävä palkinto.

Viipurilaisen Harry Wahlin 10mR Nina otti hopeaa Tukholman olympiavesillä 1912. Kirjan kuvitusta. Kuva: Kansainvälinen olympiakomitea.

Varhaisiin kiertopalkintoihin tiivistyykin kilpapurjehduksen henki ja syy miksi olympialaiset eivät kiehtoneet niin suuresti purjehtijoita ennen toista maailmansotaa. Varhaisemmat palkinnot olivat muodostuneet jo legendaarisiksi ja niitä tavoiteltiin usein rahaa ja vaivoja säästämättä ennen modernin olympialiikkeen syntyä. Lehtisen kirjasta jää pois koko joukko sankaripurjehtijoita, jotka ennen kaikkea ansaitsivat paikkansa teoksessa, joka tituleeraa itseään kilpapurjehduksen "kuka kukin on" -teokseksi. Paikkansa olisivat ansainneet niin Henrik Ramsay, Hemming Elfving, Leuto Pajunen ja moni muu. Tästä syystä kirjaa voikin hyvällä syyllä kutsua olympia- ja valtamerikilpapurjehduksen "kuka kukin on" -teokseksi. Suomalaisen kilpapurjehduksen kokonaivaltainen historia ja henkilögalleria odottaa vielä kirjoittajaansa.

Kirja loppuu melko luonnollisesti viimeisimpään suomalaiseen valtamerikilpapurjehtijaan Thomas "Tompe" Johansoniin, joka on ottanut osaa kahteen Volvo Ocean Race -kilpailuun. Teos loppuu kuitenkin  kuin varkain. Olisin kaivannut pientä yhteenvetoa tai mahdollinen epilogia loppuun. Vaikka tällä hetkellä käynnissä olevassa Volvo Ocean Race -kilpailussa ei ole yhtään suomalaista osanottajaa, olisi Lehtinen voinut rakentaa epilogin tulevaisuuden arvelujen varaan. Loppuvuodesta 2014  Leopard by Finland -niminen joukkue rikkoi ARC 2014-kilpailussa Atlantin ylityksen ennätyksen ja voitti samalla koko kilpailun. Vaikka kilpailumiehistö oli osittain veneen omistajan puolesta vanhoja valtamerikisakonkareita, oli purjehdusmiehistöstä puolet suomalaisia. Joukkueen puhemiehenä ja kilpailussa ruorimiehenä toiminut Samuli Leisti on ilmoittanut, että joukkueen pidemmän aikavälin tähtäimenä on osallistua mahdollisesti jo vuonna 2017 alkavaan Volvo Ocean Race -kilpailuun. Uuden valtamerikilpapurjehtijoiden sukupolven esiintuominen olisi sitonut kirjan lopun mukavasti ensimmäisten suomalaisten purjehtijoiden perintöön, joka alkoi yli 150-vuotta sitten. Vaikka kilpapurjehduksesta on muodostunut ammattilaisten areena, on se silti viimeisiä lajeja, joissa mukaan voi päästä myös harrastuspohjalta. Ajatus suomalaisesta joukkueesta on erittäin kutkuttava ja jää nähtäväksi milloin sinivalkoiset värit liehuvat uuden VOR-veneen perässä.

Kirjan loppuun on lukijan iloksi koottu lista keskeisimmistä valtameripurjehduskilpailuista sekä niiden suhteista. Aakkosellinen hakemisto on erittäin hyödyllinen lukijalle, joka ei ole aivan selvillä kaikista kilpapurjehduksista. Suomalaiset sankaripurjehtijat on kriittisistä huomioista huolimatta hyvä perusteos, joka jokaisen purjehduksesta kiinnostuneen kannattaa hankkia omaan kirjahyllyynsä. Pienistä puutteista huolimatta Suomalaiset sankaripurjehtijat: kahveleista skiffeihin avaa merkittävällä tavalla kilpapurjehdusurheilun suomalaista näkökulmaa ja historiaa.

Purjehdus VOR-veneellä kovissa olosuhteissa on rankkaa työtä – Seurusteluun ei jää aikaa eikä voimia. Kirjan kuvitusta. Kuva: Puma, Amory Ross.