Ulos Kammiosta: Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely Forum Marinumissa

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa juliste. Kuva:Forum Marinum

Merikeskus Forum Marinumissa avautui tänään ennennäkemätön meriseikkailu, joka on taianomainen sekoitus leikkiä ja totista totta. Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely on Ruotsalaisen Jakob Wegeliuksen kirjaan perustuva, Ahvenanmaan merenkulkumuseon tuottama näyttely. Se on ollut yleisömenestys Maarianhaminassa ja todellinen vetonaula viime syksynä Göteborgin merimuseossa. Leikkiinkutsuva, toiminallinen näyttely on nyt saatu lainaksi Forum Marinumiin.

Ruotsalaiskirjailija Jakob Wegeliuksen lastenkirjasta Legenden om Sally Jones löytyy monia hienoja kuvauksia merenkulusta ja merimieselämästä. Päähenkilö on gorilla nimeltä Sally Jones joka elää tapahtumarikasta ja traagista elämää. Joutuessaan merelle hän tapaa Chiiffin, suomalaisen konemestarin, josta tulee elinikäinen ystävä.

Queen of Congo Ahvenanmaan merenkulkumuseon tiloissa. Kuva: Ahvenanmaan merenkulkumuseo.

Näyttelyn avajaisissa temmelsivät Luostarivuoren koulun Martin yksikön 2, 4 ja 5 –luokkien kielikylpyryhmät. Alkuun he kuuntelivat asiantuntevasti näyttelyn avajaispuheen ruotsiksi. Forum Marinumin henkilökuntaan kuuluvat museolehtori Maija Joro ja opas Bodil Lindberg kertoivat Sally Jonesin tarinan ja hieman näyttelyn taustoista.

Avajaispuhetta odotetumpi oli kuitenkin hetki, jolloin oppilaat pääsivät tutustumaan näyttelyyn. Montaa jalkaa ei ollut maassa kiinni, kun pienet museovieraat valloittivat näyttelytilan. Riemunkiljahdukset ja jatkuva nauru täyttivät tilan, jossa normaalisti vallitsee hiljainen, lähes pyhättömäinen tunnelma. Avajaisten pääasiallinen ohjelma olikin leikki ja ilonpito, hyvä niin. Turhanaikainen pönötys ei olisi sopinut lapsille suunnatun museonäyttelyn avajaisiin.

Avajaispuhetta odotetumpi hetki lieni leikkiin tempaantuminen.

Erityisen suosituksi osoittautui näyttelyn vetonaulana toimiva laiva Queen of Congo, jolla konemestari ja Sally seikkailevat. Näyttelyn kuratoinut projektikoordinaattori Hanna Niittymäki kertoi, että laiva oli saapunut paikalle lohkoina. Museon henkilökunta pääsi näin tutustumaan myös laivateollisuuden perusteisiin. Muut näyttelyn rakenteet tulivat paikalle joko valmiina tai pitkänä tavarana. Näyttelyyn oli haettu kuulemma hieman hämäräryyttä, jotta eksotiikka tulisi paremmin esiin.

Queen of Gongon lisäksi suosittuja olivat myös kirjassa esiintyvät Gorillabar ja leipomo, jossa oli tarjolla kuohujuomaa (Pommacia) avajaisten kunniaksi. Leipomossa tarjolla taas oli keksejä ja vaahtokarkkeja teemaan sopien. Nuorten museovieraiden iloksi lähes koko museon henkilökunta oli pukeutunut rooliasuihin. Näyttelyn kätköissä saattoi tavata Sallyn, Chiiffin, Kapteenin ja monia muita Legenden om Sally Jones -kirjan henkilöhahmoja. Huhun mukaan he ovat satunnaisesti paikalla myös muina päivinä.

Gorillabarin kyltti ja hämyinen rantakatu jossain meren tuolla puolen.

Kirja johon näyttely perustuu, on palkittu August-palkinnolla, ”Ruotsin Finlandia-palkinnolla”, vuonna 2008. Legenden om Sally Jones -kuvakirjan on kirjoittanut ruotsalainen Jakob Wegelius, jonka kirjoja on käännetty yli kymmenelle kielelle. Hänen esikoiskirjansa oli vuonna 1994 julkaistu humoristinen Spionerna i Oreborg -lastenkirja. Tähän astisen tuotannon tärkeimmiksi teoksiksi ovat nousseet Sally Jones -kirjat, Legenden om Sally Jones ja Merten gorilla -nuorisoromaani, josta kirjailija sai toisen August-palkinnon vuonna 2014. Se palkittiin myös vuonna 2015 Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon.

Ensimmäisessä kirjassa seurataan Sallyn pentuaikaa afrikkalaisessa sademetsässä. Jouduttuaan salametsästäjän vangiksi Sally päättyy ensin etsintäkuulutetuksi mestarivarkaaksi Istanbuliin ja sieltä edelleen merille koneenkäyttäjäksi. Toisessa itsenäisessä jatko-osassa kuvitetulle teokselle seurataan gorillan myöhempiä vaiheita merillä ja eksoottisissa maissa. Nimensä mukaisesti nyt avattu näyttely seuraa ensimmäisen kirjan vaiheita.

Vaikka kaksikielisyys on rikkaus, on pieni harmi, ettei kirjaa ole käännetty suomeksi. Näin ollen voi käydä niin, että näyttely jää vähän etäiseksi niille lapsille, jotka eivät ole päässeet nauttimaan Sally Jonesin kiehtovasta maailmasta kielimuurista johtuen. Huoli lienee kuitenkin turha, sillä avajaisissa lapset eivät tästä välittäneet lainkaan. Tärkeintä oli leikki ja peuhu. Näyttelyssä suurin osa teksteistä ja tietotauluista olivat sitä paitsi esillä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Ennakkotietojen mukaan WSOY julkaisee Wegeliuksen toisen kirjan Merten Gorillan alkuvuodesta 2017 ja ei olisi pahitteeksi jos Legenden om Sally Jones ilmestyisi suomeksi, jossain vaiheessa. Niin kiinnostava kirja on, että soisin jokaisen lapsen siitä nauttivan.

Lapset leikkivät näyttelyssä innokkaina.

Toiminnallisessa näyttelyssä tärkeintä on juuri kokemuksellisuus ja kaikkeen sai koskea. Museoväki kannusti lapsi aktiiviseen leikkiin omalla roolipukeutumisellaan. Ruotsissa toiminnalliset näyttelyt ovat olleet arkea jo vuosia ja Suomessakin toimintaa on kehitetty kiitettävän aktiivisesti.

Tällä hetkellä esimerkiksi pääkaupunkiseudulta löytyy useita näyttelyitä: Elämyksellinen lastentarhamuseo Sörnäisissä on suunnattu erityisesti lapsille. Siellä saa mm. kiillottaa kenkiä, touhuta veistopajassa tai rakennella palikoilla ja leikkiä monenlaisilla leluilla. Lasten kaupunki on taas koko perheen museo, joka esittelee menneen ajan elämää Helsingissä. Museossa voi leikkiä vaikka 1700-luvun kaupassa, tutustua 1930-luvun luokkahuoneeseen, vierailla 1970-mummolassa. Yksi Suomen hienoimmista näyttelyistä löytyy Stundarssista Vaasan seudulta. Museoalueella sijaitsee kuutisenkymmentä rakennusta, mm maalaiskauppa, koulu, talonpoikaistalo ja käsityöläistupia, joissa lapset viihtyvät erikoisen hyvin.

Lapsille suunnatut näyttelyt ovat oiva jatkumo Kunnaksen ja muiden kirjailijoiden lasten kirjoille, joita luetaan iltasaduiksi. Menneet ajat ja toiset kulttuurit tulevat aivan toisella tapaa tutuiksi. Omasta lapsuudesta muista Heurekan ja Turun Käsityöläismuseon. Ne olivat kuitenkin vasta lupaus toiminnallisuudesta, jota nyt on tarjolla esimerkiksi Forum Marinumissa avatussa näyttelyssä.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely on ollut menestys niin Maarianhaminassa kuin Göteborgissa. Nyt siihen pääsee tutustumaan Turussa Merikeskus Forum Marinumin tiloissa. Kuva: Ahvenanmaan merenkulkumuseo.

Kysyttäessä asiantuntijoilta mielipiteitä Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttelystä saa kuulla, että kiipeily, leikkiminen, etsiminen ja kavereiden kanssa yhdessä olo on hauskinta museossa. Myös vanhempien kannattaa vapauttaa sisäinen lapsensa ja käydä tutustumassa vaikka Queen of Congon sisätiloihin ja leikkiä lapsen lailla. Kenties silloin voi oppia jotain uutta.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely on avoinna Merikeskus Forum Marinumissa aina kesään saakka museon aukioloaikoina.

Ulos kammiosta: Mahonkisia klassikoita: Kurkistus Vene 17 Båt -messujen tarjontaan.

Kultaranta II tasavallan presidentin kesäasunnon Kultarannan vesillä. Kuva: Suomen kansallismuseo: Suomen merimuseon kuvakokoelma, CC BY 4.0.

Kauden avaukseen eli Helsingissä järjestettäviin Vene 17 Båt -messuihin on vajaa viikko aikaa, joten on aika aloittaa messuohjelmaa läpiperkaaminen. Minne kannattaa mennä, jos ja kun on kiinnostunut merihistoriasta ja siihen liittyvistä teemoista?

Tunnetusti Vene 17 Båt -messut on Suomen suurin venemessutapahtuma ja kaiken näköistä tarjottavaa on paljon. Yleisesti ottaen messut keskittyvät uusien tuotteiden ja veneilytarvikkeiden myyntiin, mutta vuosi vuodelta tarjolla on ollut yhä enemmän merellisiä elämyksiä ja näin myös merihistoriaa nostalgian muodossa. Perinteisesti SPV:n järjestämä Symposium ja Hylkyseminaari ovat tarjonneet oivan kattauksen merihistorian asiantuntijoita, mutta tänä vuonna ensiksi mainittu keskittyy kilpaurheiluun ja jälkimmäinen loistaa poissaolollaan. Tästä huolimatta messuilla on laajaa, mahdollisesti jopa laajempi kattaus veneily- ja purjehdushistoriaa kuin ennen.

Lähdetään liikkeellä Mahogany Yachting Society ry:n, eli tuttavallisemmin MYS:n messuosastosta, jonka teemana on Suomi 100 vuotta. Yhdistyksen laaja osasto yhdessä Nisse Häggbom Outboard Museumin tarjonnan kanssa ovat tarjonneet vuosien saatossa messujen laajimman puuvenekattauksen. Osastolla on ollut mitä mielenkiintoisempia mahonkisia ja muita puisia kaunottaria, kuten tänäkin vuonna. Esillä on kaksi Kultaranta-venettä, ESS-båt, ja viime vuonna samassa tilaisuudessa esitelty Int. 5.5m Skylark. Veneiden ja muiden näyttelyesineiden lisäksi tarjolla on myös ohjelmaa 11.2. kello 11.00 alkaen.

Alkuun K-raadin, Museoviraston ja Forum Marinumin edustajat jakavat klassikkotodistukset, jonka jälkeen Mahogany Yachting Society myöntää kunniajäsenyyden uudelle henkilölle. Kello 11.30 on vuorossa Yrjö Klipin esitelmä aiheesta Purjehduksen merkitys 100 vuotiaalle itsenäiselle Suomelle, jonka jälkeen John Lindblom esitelmöi isänsä Jarl Lindblomin suunnittelemista veneistä. Mikäli ohjelman aikana ei ehdi MYS:n osastolle, kannattaa silti vierailla osastolla, sillä esillä olevat veneet ovat näkemisen arvoisia.

Esille nostaisin ehdottomasti Kultaranta-veneet ovat, jotka ovat tutustumisen arvoisia, ovathan ne olleet maamme päämiehen edustusveneitä. Kultaranta I on Androksen 20-luvun alussa rakentama avonainen nopeakulkuinen moottorivene. Se päätyi presidentilliseen käyttöön Kultarannan siirtyessä tasavallan presidentin kesäasunnoksi irtaimistoineen. Veneen vaiheista on aiemmin ollut varsin rajallisesti tietoa ja siten vierailu MYS:n osastolla tuo varmasti myös allekirjoittaneelle lisävaloa veneen historiasta. Janin puuveneblogissa oli maininta veneen kunnostuksen alkuvaiheista, mutta sen jälkeen on tapahtunut ilmeisen paljon, jotta vene on saatu näyttelykuntoon. Odotan innolla veneen näkemistä.

Tasavallan presidentti ja rouva Kallio moottoriveneajelulla Kultarannan vesillä Naantalissa. Taustalla Kultarannan venekantaan kuulunut Gustaf Estlanderin piirtämä Saksassa veistetty 55m2-luokkaan kuulunut saaristoristeilijä Glory, jonka Lauri Kristian Relander osti presisidenttinä ollessaan veneen Sigurd Frosterukselta. Kuva: Pietinen, kuvaaja 1937, Museovirasto, CC BY 4.0.

Tasavallan presidentti ja rouva Kallio moottoriveneajelulla Kultarannan vesillä Naantalissa Kultaranta I:llä. Kuva: Pietinen, kuvaaja 1937, Museovirasto, CC BY 4.0.

Kultaranta I seuraaja Kultaranta II on myös mielenkiintoinen vene. Se tilattiin alun perin korvaamaan Kultaranta I, joka avomoottoriveneenä oli auttamattoman pieni ja suojaton yhteyksien hoitamiseen Naantalin kaupungin ja Kultarannan välillä. Veneen valmistuessa vuonna 1929 Ukko-Pekan siltaa ei ollut olemassa ja näin ollen Luonnonmaalla sijaitsevaan Kultarantaan ei ollut maayhteyttä. Vaikka Naantali tunnetaan hyvästä säästään, ja Naantalinaukko on varsin aalloton, tarvitsivat kunniavieraat säällisen ja suojaisen veneen sateen sattuessa.

Mahonkinen vene veistettiin Porvoossa Gösta Kyntzelin piirustusten mukaan ja se laskettiin vesille 1929. Kahden hengen miehistön lisäksi veneeseen mahtui kymmenen matkustajaa ja se saavutti 30 solmun nopeuden alkuperäisellä 6-sylinterisellä Schripps F-6 Junior Gold Cup -moottorilla. Vene palveli presidenttejä myös saaristoretkillä ja siltayhteyden valmistumisen jälkeen vuonna 1934 Kultaranta II oli yksinomaan retkeilykäytössä. Virtaviivainen yhdeksän metrinen alus oli virkavenekäytössä Lauri Relanderin ajoista Urho Kekkosen presidenttikaudelle, vuoteen 1971 asti. Veneen hoidosta tuona aikana vastasi Turun laivastoasema. Nykyisin vene kuuluu Suomen merimuseon kokoelmiin, jonne sen on lahjoittanut Sanoma Osakeyhtiö vuonna 1978. [Kansallismuseo]

Mainittakoon, että Kultaranta-veneistä oman puheenvuoronsa ”Presidentin veneet – Kultarantojen hohtoa” messuilla pitää Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen Loki-kahvilassa lauantaina 11.2. kello 15.00. Mikäli valtiollisten huviveneiden historia kiinnostaa ja haluaa lepuuttaa jalkojaan kahvin ja muiden herkkujen ääressä, kannattaa tuolloin suunnata messuvierailunsa Loki-kahvilaan, joka sijaitsee Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulassa.

5.5m Skylark-venettä kunnostetaan Forum Marinumin tiloissa Turussa. Skylark oli suurin piirtein tässä vaiheessa viime helmikuussa venemessuilla. Kuva: Maija Joro/Forum Marinum

Kultarantaveneiden lisäksi MYS:n messuosastolla on tarjolla myös paljon muuta kiinnostavaa nähtävää. Viime vuonna esillä, tosin keskeneräisenä, oli Int. 5.5m Skylark, josta kerroin laajemmin jo taannoin. Alun perin vuonna 1951 Gilbert von Rettigille Turun Veneveistämöllä veistetty 5.5m-luokan kilpapursi on nyt saatu entisöityä ja se odottaa jäiden lähtöä ja vesillelaskua.

Veneen kunnostus on tapahtunut Merikeskus Forum Marinumin tiloissa ja siitä on vastannut veneveistäjä Juha Suorsa. Hankkeessa on ollut mukana myös Åbo Akademin merihistorian laitos, jonka kokoelmista löytyi veneen alkuperäisiä piirustuksia. Aikalaisaineistoa ja konsultaatiota on saatu veneen suunnitelleen Jarl Lindblomin pojalta John Lindblomilta, joka isänsä tavoin työskentelee venesuunnittelijana.

Veneen nykyinen omistaja on halunnut, että Skylark linkittyisi kotiseuransa Airisto Segelsällskapin toimintaan esimerkiksi koulutuskäytössä. Tarkoituksena on, että seuran juniorit voivat osallistua sillä klassikkoveneiden kilpailuihin tulevina kesinä. Talvella Skylark telakoidaan alkuperäiselle rakennuspaikalleen Turun veneveistämölle. Kunnostuksen valmistuttua vene on varmasti ilo kaikkien silmille ja ennen kaikkea tuleville kilpapurjehtijapolville, jotka pääsevät tutustumaan veneellä klassikoiden maailmaan. Int. 5.5m Skylark kiiltää varmasti kilpaa Kultarantojen ja muiden esillä olevien uudempien veneiden kanssa, jonka lisäksi ei sovi unohtaa myöskään Nissen perämoottoreita, jotka kiiltelevät kuin makeiset Fazerin parhaat -karkkipussissa.

Mahogany Yachting Societyn osaston lisäksi Vene 17 Båt -messut tarjoavat myös kaikenlaista muuta mielenkiintoista, mutta palataan niihin vielä alkavalla viikolla. Luvassa ainakin Loki-kahvilan ohjelman kohokohdat, sekä muutama muu makupala. Messujen aikana Purjeita kuivaamassa -blogi kertoo myös viimeisimmät kuulumiset, joten viikoilla 6 ja 7 kannattaa vierailla blogissa tiuhemmin kuin normaalista.

Mahogany Yachting Societyn ohjelma ja esillä olevan veneet Vene 17 Båt -messuilla.

Ulos kammiosta: Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa

Yksityiskohta Seilin kirkossa olleesta votiivilaivasta. Fregatti on 1700-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta.

Torstaina 25.11.2016 avattiin Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa uusi näyttely, jonka aiheena on votiivi-, eli kirkkolaivat. Teema on erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova. Kuka kirkossakävijä ei olisi joskus pohtinut holvikaaresta riippuvan laivan tarinaa tai tarkoitusta?

Vanhimmat kirkko- eli votiivilaivat eivät ole tarkkoja kopioita olemassa olleista aluksista, vaan ne jäljittelivät vapaamuotoisesti jotain laivatyyppiä. Uudemmat mallit ovat puolestaan usein tarkkoja kopioita oikeista aluksista. Laivat ovat olleet tyypillisesti lahjoja kirkolle. Sanana votiivi tulee latinan sanasta votum ja se tarkoittaa lupausta, lahjaa tai uhria.

Votiivilaivat saattoivat kuvastaa lahjoittajan yhteiskunnallista asemaa yhteisössä tai lahjoitukset ovat voineet liittyä myös merionnettomuuden uhrien muiston vaalimiseen tai paikkakunnan merenkulkuelinkeinon ja laivanrakennuksen perinteiden kunnioittamiseen. Laivoja on lahjoitettu myös muun muassa kirkollisten juhlapäivien kunniaksi. Votiivilaiva onkin perinteinen uhrilahjoitus seurakunnan kirkkoon.

Kirkkolaiva Merimaskun kirkossa. Sama kuva löytyy myös
Lounaisen Suomen Kirkkoja ja Kirkkolaivoja -teoksen kannesta Kuva: Jouko K. Lehmusto

Näyttely rakentuu pitkälti Forum Marinum -säätiön pitkäaikaisen vaikuttajan Jouko K. Lehmuston keväällä julkaisemaan Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja -teokseen, joka syntyi kiinnostuksesta kirkkoihin ja laivoihin. Koko ikänsä valokuvausta harrastunut Lehmusto on kuvannut kirkkoarkkitehtuuria ja samassa tuli ikuistettua myös votiivilaivoja.

Teokseen on kuvattu 54 kirkkoa ja 71 kirkkolaivaa, jonka lisäksi kirjan sivuilta löytyy kustakin kuvasta lyhyt kuvaus, joissa kerrotaan kunkin kirkon perustiedot, kuten rakentamisvuosi ja votiivilaivan lahjoitusvuosi. Vaikka kaikista laivoista ei ole säilynyt tekijätietoja ja lahjoituksesta kertovaa tarinaa, on tunnetut tapaukset kirjattu ylös. Kirjailijan mukaan tarinoita olisi ollut mukava tuoda tietoisuuteen enemmän, mutta niitä on kirjattu valitettavan vähän ylös.

Ruskon kirkkolaiva on rakennettu vuonna 1804 ja sen ovat lahjoittaneet 14 ruskolaista sotilasta.

Kirjana Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja on kiva lisä paikallishistoriaan ja omakustaanteeksi se on laadukas. Aiheesta olisi toki saanut mittavamman teoksen aikaiseksi ja toivoa sopii, että Lehmusto näin tekisi. Kirja yhdessä uuden Forum Marinumin näyttelyn kanssa on mielenkiintoinen paketti ja aihetta voisi kehitellä pidemmälle. Votiivilaivat ansaitsivat ehdottomasti oman tietokirjansa tai tutkimuksensa laajemmassa kontekstissa.

Kruununmakasiinin aulaan avattuun näyttelyyn on koostettu Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja -kirjan parhaimpia paloja tietotauluiksi, jonka lisäksi kirkkomaiseen tilaan on tuotu myös oikeita votiivilaivoja. Tietotaulut on järjestetty kronologisesti. Ensimmäisessä taulussa on esillä varhaisin tähän päivään asti säilynyt Perniön kirkon laiva, joka on vuodelta 1570.

Kruununmakasiinin aulan seiniä peittävät informaatiorikkaat tietotaulut.

Näyttelyn laivoista kaksi on Forum Marinumin omista kokoelmista, Ruskon kirkosta on lainattu näyttävä kirkkolaiva sekä tarkkakätisesti tehty Vahdon kirkkolaivan kopio. Lisäksi yksi laiva on lainattu Turun arkkipiispantalosta. Kirkollista yhteyttä korosti myös avajaisten taustalla kuulunut messuaminen ja kuorojen esittämät ylistyslaulut. Näyttelyn teema linkittyykin myös parhaillaan vietettävään reformaation merkkivuoteen.

Yhdessä vitriinissä on esillä myös mallirakentaja Åke Sandvallin työkaluja ja mallien varusteita. Niitä katsellessa ei voinut kuin ihmetellä, kuinka hienostunutta ja taitoa vaativaa laivan mallien rakentaminen on. Vitriinistä löytyy plogeja, köysiä, mallikaaria ja työkaluja.

Mallinrakentaja Åke Sandvallin työkaluja ja tarvikkeita uudessa näyttelyssä.

Kruununmakasiinin aulatilan uusi näyttely Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa on taas kerran osoitus, kuinka monenlaisia teemoja merihistoria ja sen tutkimus voivat nostaa esille. Kirkkolaivat sopivat tilaan loistavasti ja on hienoa, että Merikeskus Forum Marinum antaa mahdollisuuden nostaa esille merihistorian marginaalisempia teemoja isompien näyttelykokonaisuuksien rinnalle. Ilman niitä moni mukaansatempaava aihe jäisi suurelta yleisöltä tavoittamatta.

Nauvon kirkon fregatti on 1700-luvun lopulta.

Merikeskus Forum Marinumissa oli tapahtunut myös muita muutoksia. Sokerina pohjalla oli Suomen Joutsenen uusi valaistus, joka sytytettiin samanaikaisesti uuden museonäyttelyn avajaisten kanssa. Syksyllä Naantalissa sijaitsevalla kuivatelakalla kunnostettu museolaiva loistaa marraskuun pimeydessä entistä valkoisempana. Vanha valaistus on kunnostettu ja sitä on myös täydennetty. Kunnostusprojekti on nyt viety loppuun, kun yksi Turun tunnetuimmista maamerkeistä Turun linnan ja tuomiokirkon lisäksi on tutulla paikallaan.

Suomen Joutsen loistaa valkoisena Turun yössä.

Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa 25.11.2016–26.2.2017. Jouko K. Lehmuston Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja –teosta on saatavilla Merikeskus Forum Marinumin museokaupasta ja Turun Kansallisesta Kirjakaupasta.

Vahdon kirkkolaivan kopio on yksi näyttelyn värikkäimmistä.

Ulos kammiosta: Pahkasika ajaa karille Merikeskus Forum Marinumissa

Pahkasiassa ilmestynyt Vanhojen Herrojen strippi. Kuva: Pauli Heikkilä & Markku Paretskoi.

Turussa juhlittiin Taiteiden yötä 18.8, jonka yhteydessä avattiin Merikeskus Forum Marinumissa Pahkasika ajaa karille -näyttely Kruununmakasiin aulassa. Legendaarisesta huumorilehdestä kertovassa näyttelyssä on esillä strippejä, kollaaseja, alkuperäistöitä sekä esineistöä yksityisistä kokoelmista.

Jos Pahkasika ajaa karille näyttelyä tarkastelee merihistorialliselta kannalta, on sen rajapinta varsin ohut. Huumorilehdessä ilmestyneitä meriaiheisia strippejä on esillä lähinnä yhdessä isossa tietotaulussa. Ne ovat tosin sitäkin hauskempia ja jos päänäyttelyyn on tutustumassa kannattaa Pahkasika ajaa karille -näyttely siinä samassa katsastaa.

Yksi Pahkasian kansista. Kuva: Pauli Heikkilä

Näyttely tarjoaa kattavan otoksen alkuperäispiirrustuksia stripeistä ja hulvattomia pikku esineitä vuosien varrelta. Näyttelyyn on rahdattu jopa vahamonistuskone, joka oli koko lehden perustamisen taustalla. Lehden taival lähti nimittäin liikkeelle vuonna 1975 kun abiturientit Markku Paretskoi, Jukka Mikkola ja Paul Öhrnberg löysivät eräältä ullakolta kyseisen masiinan. Veivattavalle härvelille piti keksiä käyttöä, joten he päättivät tehdä sillä lehden, jonka ensimmäinen painos oli sata kappaletta.

Vahamonistuskone, josta kaikki lähti liikkeelle.

Ohuttu rajapintaa selittää osaltaan myös se, ettei näyttelyä ole varsinaisesti suunniteltu Forum Marinumiin, vaan se on aiemmin ollut esillä Museokeskus Vapriikissa Tampereella. Näyttelyn takaa löytyy Postimuseo ja mediamuseo Rupriikki ja sen kuraattorina on toiminut sarjakuvataiteilija Timo Kokkila, jonka ikimuistoisimpiin hahmoihin kuuluu pierun voimalla lentävä supersankari Peräsmies. Kokkila on parhaansa mukaan täydentänyt alkuperäistä näyttelyä Pahkasian meriaiheisilla sisällöillä.

Näyttely on osa liikenteen ja viestinnän alan erikoismuseoiden Trafiikki-verkoston toimintaa, jossa siihen kuuluvat museot pyrkivät kehittämään yhteistyötä. Pahkasika-näyttely on esimerkki Postimuseon, Rupriikkin ja Forum Marinumin yhteistyöstä, jossa käytetään jokaisen museon omia erikoisalueita.

Timo Kokkilan luoma sarjakuvasankari Peräsmies, joka lentää pierun voimalla seikkailuista toiseen Merikeskus Forum Marinumin tiloissa.

Vaikka itse olen aavistuksen liian nuori samaistuakseni kaikkiin Pahkasian juttuihin, löysin sketseistä muutamia, jotka nuoruusvuosiltani naurattavat yhä. Mielenkiintoisinta oli huomata, että monet ennalta tuntemattomat stripit ja huumoripläjäykset huvittavat edelleen. On jollain tapaa sääli, että Pahkasika, joka otti kantaa asiaan kuin asiaan ja sisälsi mainiota satiiria kohteesta huolimatta, kohtasi säännöllisen ilmestymisensä lopun syksyllä 2000, hieman ennen kuin sen sisältö olisi taas noussut ajankohtaiseksi. Päätoimittaja Paretskoi ei myönnä sanoneensa, että lehti olisi loppunut siksi että maailma oli muuttunut niin hulluksi, ettei siitä voi enää tehdä pilaa. Nyt siitä nimittäin taas pitäisi tehdä.

Näyttely on avoinna Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa 19.8.-20.11.2016.

Pahkasian kansista voi valita oman suosikkinsa näyttelystä löytyvästä vedoksesta. Kuva: Forum Marinum

Näyttely on peittänyt lähes kaikki Kruununmakasiinin seinät.

Yksityiskohta Pahkasika ajaa karille -näyttelyn esineistöstä.

Pahkasika ajaa karille -tietotaulu.

Yksityiskohta tietotaulusta.

Maksullinen pysäköinti on merillä jo melkein tätä päivää.

Loki-palvelu tuo merellisen kulttuuriperinnön digitaaliaikaan

Loki-verkkopalvelu on suunniteltu toimimaan niin mobiili kuin perinteisellä käyttöjärjestälmäalustalla. Sen käyttö on suunniteltu mahdollisimman helpoksi ja se on ilmaista.

Torstaina Forum Marinumin näyttelyavajaisten yhteydessä julkistettiin uusi merellinen verkkopalvelu Loki. Yhteisöllinen ja maksuton suurelle yleisölle suunnattu palvelu esittelee merellisiä kuvia, videoita, retkikohteita ja tarinoita kuljettaen käyttäjänsä niiden äärellä helppona ja mukavana kokemuksena, ajasta tai paikasta riippumatta. Myös Purjeita kuivaamassa -blogilla on ollut näppinsä pelinsä alustaa kehitettäessä.

Palvelu on toteutettu John Nurmisen säätiön, Merikeskus Forum Marinumin, Ahvenanmaan merenkulkumuseon, Rauman merimuseon ja Suomen merimuseon yhteistyönä. John Nurmisen säätiön asiamies Annamari Arrankoski-Engardtin mukaan ”Loki on kaikille avoin kohtaamispaikka sekä tarinoiden selailua että jakamista varten. Jokainen käyttäjä voi lisätä kartalle omat merelliset tarinansa. Lokista löytyy lisäksi museoiden ja muiden meren asiantuntijoiden tuottamia, merelliseen kulttuuriperintöön liittyviä, sisältöjä sekä parhaat retkikohdevinkit Suomen rannikoilta ja saaristosta. Ensimmäiset kohteet sekä merkinnät ovat jo kartalla ja lisää julkaistaan läpi kesän”

Loki-sivusto toimii sosiaalisen median tavoin ja sen toiminnoissa on paljon olemassa olevia palveluita hyödyntäviä rajapintoja. Käyttäjät voivat jakaa omia merellisiä kokemuksiaan ja muistojaan sanallisesti sekä kuvien ja videoiden muodossa. Ensimmäiset lokimerkinnät ovat muun muassa suomalaisten merimuseoiden ja Yle Elävän arkiston tekemiä. Museoiden ja muiden merellisten tahojen ohella kuka tahansa palveluun kirjautunut meren ja saaristokulttuurin ystävä voi kiinnittää Lokin kartalle oman tarinansa. Loki palvelee suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi sekä sisältää kaksi vaihtoehtoista karttanäkymää meriväylineen.

Yksi parhaimmista esimerkeistä henkilökohtaisesta Loki-merkinnästä on puolustusvoimien vanhan komentajan, amiraali Juhani Kaskealan muisto Algebran opiskelua tykkivene Klas Hornin miehistöskanssissa. Tarinassaan Kaskeala palaa aikoihin ennen palvelustaan Suomen puolustusvoimissa. Taitavana sanansäilän heiluttajana tunnettu amiraali luotsaa kertomuksen läpi 1900-luvun aina Turun Meriupseerikerholle, jolloin Klas Hornista oli jäljellä vain sen päällikön salongin upea sisustus. Vielä aluksen purjehtiessa Kaskeala oli saanut salongissa ensimmäisen palkkakuorensa merikapteeni Arvo W. Laineelta, mutta vuosia myöhemmin hän omien sanojensa mukaan sai "vielä palkkakuorta paremman palkinnon."

Loki-palvelun avaussivu, josta pääsee tutkimaan merellistä kulttuuriperintöä digitaalisessa muodossa

John Nurmisen säätiön lisäksi palvelua ovat olleet kehittämässä museot ympäri Suomea. Panoksensa hankkeeseen ovat antaneet Merikeskus Forum Marinum Turusta, Ahvenanmaan merenkulkumuseo, Rauman merimuseo ja Suomen merimuseo Kotkasta. Lokin yksi keskeisimmistä tehtävistä on pidentää ja syventää museokäyntiä. Loki-merkintöjen kautta rikastetaan museovierailua ja tarjotaan tietoa museoiden esineistöstä ja kohteista. Jakamalla arkistokuvamateriaalia muista rajapinnoista ja palveluista syvennetään museovieraan tietoutta menneestä elämästä. Palvelun kautta löytyvät myös museoiden aukioloajat. Uusi palvelu tarjoaa käytännössä rajattomat mahdollisuudet jakaa informaatiota niin museoiden kuin muiden toimijoiden kulttuuriperinnöstä. Palvelu on oiva tapa jakaa ja popularisoida tutkimushankkeiden tuloksia suurelle yleisölle. Loki-hankkeen tavoitteena on saada palvelulle 10 000 vierailijaa kesän aikana.

Loki-palvelun taustalla on John Nurmisen Säätiön pitkäjänteinen Loki-hanke, joka on vuodesta 2013 tarkastellut kulttuuriperintökenttää digitalisaation tuomien mahdollisuuksien läpi, tavoitteenaan tuoda merellinen kulttuuriperintö suuren yleisön luo useammin, helpommin ja rikkaammin. Hankkeellaan John Nurmisen Säätiö on pyrkinyt varmistamaan, että ihmisen suhde omaan kulttuuriperintöön ja ympäristöön pysyy elinvoimaisena. Loki on tarkoitus laajentaa vaiheittain palvelemaan koko kulttuurikenttää: sen toimijoita sekä sen kuluttajia eli suurta yleisöä – kulttuuriperinnön varsinaisia omistajia. Palvelun ovat rahoittaneet Jane ja Aatos Erkon Säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Purjeita kuivaamassa -blogistin Loki-merkinnät löydät kätevästi tästä.

Loki-palvelun tunnet tästä merkistä. Purjeita kuivaamassa -blogin oikeassa yläkulmassa olevaa logoa klikkaamalla pääset tutustumaan blogistin Loki-merkintöihin.

Ulos kammiosta: Kuvakatsaus Merikeskus Forum Marinumin uuteen perusnäyttelyyn Töissä merellä.

Purjealusten keulakuvia uuden perusnäyttelyn Töissä merellä sisääntuloaulassa Merikeskus Forum Marinumissa.

Eilen juhlittiin Merikeskus Forum Marinumin uuden perusnäyttelyn avajaisia ja tänään se on auennut suurelle yleisölle. Ohessa muutamia kuvia uudistetusta näyttelystä ja sen esineistä. Lisää pienempiä yksityiskohtia löytyy Purjeita kuivaamassa -instagaramin puolelta. Jos asiasta kaipaa pidempää kirjallista näkökulmaa, kannattaa lukea edellinen blogikirjoitukseni.

Näyttelyn sisääntuloaulassa on käytetty rohkeasti valoja ja peilipintaa. Muutamaa metriä ylempänä lipuu amerikkalaismallinen Glastron V-142 Skilifte -tuulilasivene muistona vanhasta näyttelystä.

Glastron V-142 Skilifte -tuulilasivene lipuu museovieraiden yli. Sininen valo ja äänimaisema luovat kävijälle tunnun sukellusmatkasta.

Vara-amiraali Jouko Pirhosen kunniamerkit ovat yksi näyttelyn kirkkaimmista kohteista. Pirhonen toimi Suomen merivoimien komentajana vuosina 1966–1974 ja toisen maailmansodan aikana hän oli moottoritorpedovenelaivueen päällikkönä, josta hänet palkittiin Mannerheim-ristillä vuonna 1943. Näyttelyssä on esillä myös kaksi muuta Mannerheim-ristiä.

Vasemmalla rannikkotykistön uniformu mallia 22 ja oikealla Paraisten merisuojeluskunnan palveluspukuja. Huomaa, että rannikkotykistön uniformu on yhdistelmä meri- ja maavoimien palveluspukuja.

Vanhasta näyttelystä tuttu Neuvostoliitossa valmistettu P-15 Termit -meritorjuntaohjus, joka Suomessa tunnetaan paremmin MTO-66 -meritorjuntaohjuksen nimellä. Uudessa näyttelyssä ohjus on museohenkilökunnan mukaan asetettu paremmin sen lentoa kuvaavaan asentoon ja jalusta on sitä varten erikseen teetetty.

Museon perusnäyttelyssä on nyt paljon näyttöjä, jotka mahdollistavat erilaisen kuva- ja videomateriaalin esittelyn. Näyttöjen lisäksi tarjolla oli myös 3D-elämys Airistolla vanhan puolustusvoimien potkurikoneen kyydistä.

Luotsit ovat myös töissä merellä. Ohessa luotsikutterien pienoismalleja eri aikakausilta.

Verkko- ja muiden veneiden pienoismalleja Merikeskus Forum Marinumin tiloissa.

Kolmimasto parkki Sigynin pienoismallin yksityiskohta museon tiloissa.

Näyttelytila oli entistä avoimempi ja yllättävää kyllä tila oli hyvin rauhallinen suuresta yleisöstä huolimatta.

Yksityiskohta vapaa-ajankalastusta käsittelevästä osiosta. Näytteillä oli niin Rapalan vaappuja kuin suomalaisia Kuusamon lusikoita. Legendaarista Ambassadör 5000 jäin näyttelyssä kaipaamaan.

Tuliaisia Sargassomereltä. Yksi mielenkiintoisimmista näyttelyvitriineistä oli merimiesten tuomat tuliaiset koti-Suomeen.

Yksityiskohta Urho Aallon merimiessäkin koristuksesta merikeskuksen tiloissa.

Moottoriharrastaja Jouko Kurrin lähes 300 perämoottorin kokoelma on edelleen paikallaan ja sen on yksi suurimmista Pohjoismaissa.

Kurrin konehuone toisesta näkökulmasta. Kaikille rakkaita "peräprutkuja"on riittämiin.

Ulos kammiosta: Jotain uutta, jotain vanhaa – Merikeskus Forum Marinumin uusi perusnäyttely Töissä Merellä.

FÅA:n kapteenin lakki: Yksityiskohta Forum Marinumin uudesta perusnäyttelystä Töissä merellä

Forum Marinum sulki vanhan perusnäyttelynsä railakkaasti 30.12.2015 Kuin viimeistä päivää -tapahtumassa. Ohjelmassa oli erikoisopastuksia, pubivisa ja tutkijajukeboksi. Tilaisuus tarjosi myös viimeisen mahdollisuuden vierailla museon vanhassa perusnäyttelyssä, joka oli rakennettu vuonna 2002. Yli kymmenen vuotta vanha näyttely oli edelleen varsin ajankohtaisen tuntuinen, mutta se oli teknisesti aikaansa jäljessä. Näyttelyn materiaali oli mielenkiintoista, mutta interiööri tunkkainen. Valaistus ja yleinen tunnelma tarvitsivat kasvojenkohotusta. Museoon haluttiin ripaus raikkautta ja uusia tuulia. Tulevista uudistuksista huolimatta Merikeskuksen henkilökunta kuitenkin lupasi, että jotain vanhaa säilytetään.

Perusnäyttelyn uudistamisprosessi on museolle kuin museolle pitkä hanke ja Forum Marinumissa se aloitettiin jo kolme vuotta sitten, kesällä 2013, keräämällä yleisön palautetta vanhasta ja kuulemalla toiveita uuden näyttelyn suhteen. Näyttelyn ajanmukaistamista lähdettiin koordinoimaan Minun merimuseoni -nimisenä hankkeena, jonka ympärille muodostui innokas ja sitoutunut "asiakasraati". Museon tiedottajan Otto Holmborgin mukaan entisistä merenkulkijoista ja museoalan harrastajista koostuva joukko on tietämyksellään ja elämänkokemuksellaan sopivasti tuulettanut totuttuja tapoja museoammattilaisten keskinäisessä näyttelysuunnittelussa.

Yksityiskohta Merikeskuksen uudesta perusnäyttelystä

Asiakasraadin aktiivijäsenistö vakiintui jo hankkeen alussa, mutta uudistusprosessi on ollut avoin yleisölle koko hankkeen aikana. Asiakasraadin lisäksi uudistustyöhön ovat osallistuneet lukuisat yhteistyötahot. Lopputuloksena syntynyt näyttely on Holmborgin mukaan osoitus innovatiivisuudesta ja yleisön uudenlaisesta huomioimisesta.

On hyvä kysyä, onko Merikeskus Forum Marinum onnistunut perusnäyttelynsä uudistuksessa? Museon näyttelytilat asettavat omat rajoituksensa hankkeelle, mutta uusi ilme on vanhaa näyttelyä avoimempi ja raikkaampi. Näyttelyn valaistus on tuotu 2010-luvulle uudella leditekniikalla ja värien käyttöä ei ole karsastettu. Vanhaan viljamakasiiniin on päästetty häivähdys luonnonvaloa avaamalla vanhat rautaovet. Esineistö on osittain uutta, mutta jotain vanhaakin on säilytetty.

Museon tavaramerkiksi vakiintunut perämoottorihuone on edelleen paikallaan ja se on vaikuttava näky vuosien jälkeen. Ennen uudistusta museossa oli käytetty äänimaisemia, mutta ne eivät olleet jäänet kovin selvästi allekirjoittaneen mieleen. Uudessa näyttelyssä äänimaisemat on uudistettu, kuten äänentoistotekniikka. Uudet äänet lennättävät museovierasta ajassa sekä paikassa ja luovat näyttelyyn miellyttävän kokemuksen merestä ja saaristosta. Sukellusveneen kaiku taas luo omanlaisensa etäisen tunnelman merenkulun synkempään puoleen. Hyvällä syyllä voi todeta, että näyttelyn uudistus on sopivassa suhteessa jotain tuttua ja jotain uutta. Se on onnistunut, vaikka näyttelyn aktiivinen rakennusvaihe on ollut varsin lyhyt prosessi, vajaat viisi kuukautta.

Näyttelyn teemaksi on valikoitunut töissä merellä ja se avautuu museokävijälle oikeiden henkilöiden ja toimijoiden työn ja tehtävien kautta. Näyttelyyn on löydetty mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Teemaan voi uppoutua messipojan tai upseerin kokemuksien kautta naisnäkökulmaa unohtamatta.

Näyttelyn uusi sisäänkäynnin aula on henkeäsalpaava, vaikka kuva ei sitä ihan tuo ilmi.

Uuden perusnäyttelyn laajimpia teemakokonaisuuksia ovat Merivoimien historia sekä Lounais-Suomen alueen kauppamerenkulku. Muita teemoja ovat merellisten viranomaisten toiminta, ammattimainen merikalastus sekä talonpoikaispurjehdus ja saariston kulttuuri. Merikalastusta käsittelevässä osuudessa esitellään myös vapaa-ajankalastuksen historiaa, mikä laajasta harrastajakunnasta huolimatta on tähän asti puuttunut suomalaisen museokentän tarjonnasta.

Toinen merkittävä uudistus koskee Merivoimien näyttelyosiota. Lähtökohtana on ollut laajentaa vanhan näyttelyn laivastohistoria käsittämään koko merivoimien historiaksi yhtenä kokonaisuutena, mukaan lukien rannikkotykistön ja rannikkojalkaväen menneisyys.

Uudistus on kaikkinensa onnistunut ja kokemisen arvoinen, vaikka vanhassa näyttelyssä olisi juuri ennen vanhan perusnäyttelyn sulkemista käynyt. Merikeskus Forum Marinumin uusi perusnäyttely on hankkeena onnistunut ja toimii tulevaisuudessa hyvin osana vaihtuvia teemanäyttelyjä. Lisää kuvia myöhemmin täällä ja Purjeita kuivaamassa -instagramin puolella.

Mika Kurki esittelee näyttelyn vapaa-ajankalastuksen osiota, joka on yksi näyttelyn helmistä. Kuva: Merikeskus Forum Marinum/Veikko Wahlroos

Yksityiskohta näyttelystä: Venäjän vallan aikaisia epoletteja ja esineistöä.