Ulos kammiosta: Kuvakatsaus Merikeskus Forum Marinumin uuteen perusnäyttelyyn Töissä merellä.

Purjealusten keulakuvia uuden perusnäyttelyn Töissä merellä sisääntuloaulassa Merikeskus Forum Marinumissa.

Eilen juhlittiin Merikeskus Forum Marinumin uuden perusnäyttelyn avajaisia ja tänään se on auennut suurelle yleisölle. Ohessa muutamia kuvia uudistetusta näyttelystä ja sen esineistä. Lisää pienempiä yksityiskohtia löytyy Purjeita kuivaamassa -instagaramin puolelta. Jos asiasta kaipaa pidempää kirjallista näkökulmaa, kannattaa lukea edellinen blogikirjoitukseni.

Näyttelyn sisääntuloaulassa on käytetty rohkeasti valoja ja peilipintaa. Muutamaa metriä ylempänä lipuu amerikkalaismallinen Glastron V-142 Skilifte -tuulilasivene muistona vanhasta näyttelystä.

Glastron V-142 Skilifte -tuulilasivene lipuu museovieraiden yli. Sininen valo ja äänimaisema luovat kävijälle tunnun sukellusmatkasta.

Vara-amiraali Jouko Pirhosen kunniamerkit ovat yksi näyttelyn kirkkaimmista kohteista. Pirhonen toimi Suomen merivoimien komentajana vuosina 1966–1974 ja toisen maailmansodan aikana hän oli moottoritorpedovenelaivueen päällikkönä, josta hänet palkittiin Mannerheim-ristillä vuonna 1943. Näyttelyssä on esillä myös kaksi muuta Mannerheim-ristiä.

Vasemmalla rannikkotykistön uniformu mallia 22 ja oikealla Paraisten merisuojeluskunnan palveluspukuja. Huomaa, että rannikkotykistön uniformu on yhdistelmä meri- ja maavoimien palveluspukuja.

Vanhasta näyttelystä tuttu Neuvostoliitossa valmistettu P-15 Termit -meritorjuntaohjus, joka Suomessa tunnetaan paremmin MTO-66 -meritorjuntaohjuksen nimellä. Uudessa näyttelyssä ohjus on museohenkilökunnan mukaan asetettu paremmin sen lentoa kuvaavaan asentoon ja jalusta on sitä varten erikseen teetetty.

Museon perusnäyttelyssä on nyt paljon näyttöjä, jotka mahdollistavat erilaisen kuva- ja videomateriaalin esittelyn. Näyttöjen lisäksi tarjolla oli myös 3D-elämys Airistolla vanhan puolustusvoimien potkurikoneen kyydistä.

Luotsit ovat myös töissä merellä. Ohessa luotsikutterien pienoismalleja eri aikakausilta.

Verkko- ja muiden veneiden pienoismalleja Merikeskus Forum Marinumin tiloissa.

Kolmimasto parkki Sigynin pienoismallin yksityiskohta museon tiloissa.

Näyttelytila oli entistä avoimempi ja yllättävää kyllä tila oli hyvin rauhallinen suuresta yleisöstä huolimatta.

Yksityiskohta vapaa-ajankalastusta käsittelevästä osiosta. Näytteillä oli niin Rapalan vaappuja kuin suomalaisia Kuusamon lusikoita. Legendaarista Ambassadör 5000 jäin näyttelyssä kaipaamaan.

Tuliaisia Sargassomereltä. Yksi mielenkiintoisimmista näyttelyvitriineistä oli merimiesten tuomat tuliaiset koti-Suomeen.

Yksityiskohta Urho Aallon merimiessäkin koristuksesta merikeskuksen tiloissa.

Moottoriharrastaja Jouko Kurrin lähes 300 perämoottorin kokoelma on edelleen paikallaan ja sen on yksi suurimmista Pohjoismaissa.

Kurrin konehuone toisesta näkökulmasta. Kaikille rakkaita "peräprutkuja"on riittämiin.

Ulos kammiosta: Jotain uutta, jotain vanhaa – Merikeskus Forum Marinumin uusi perusnäyttely Töissä Merellä.

FÅA:n kapteenin lakki: Yksityiskohta Forum Marinumin uudesta perusnäyttelystä Töissä merellä

Forum Marinum sulki vanhan perusnäyttelynsä railakkaasti 30.12.2015 Kuin viimeistä päivää -tapahtumassa. Ohjelmassa oli erikoisopastuksia, pubivisa ja tutkijajukeboksi. Tilaisuus tarjosi myös viimeisen mahdollisuuden vierailla museon vanhassa perusnäyttelyssä, joka oli rakennettu vuonna 2002. Yli kymmenen vuotta vanha näyttely oli edelleen varsin ajankohtaisen tuntuinen, mutta se oli teknisesti aikaansa jäljessä. Näyttelyn materiaali oli mielenkiintoista, mutta interiööri tunkkainen. Valaistus ja yleinen tunnelma tarvitsivat kasvojenkohotusta. Museoon haluttiin ripaus raikkautta ja uusia tuulia. Tulevista uudistuksista huolimatta Merikeskuksen henkilökunta kuitenkin lupasi, että jotain vanhaa säilytetään.

Perusnäyttelyn uudistamisprosessi on museolle kuin museolle pitkä hanke ja Forum Marinumissa se aloitettiin jo kolme vuotta sitten, kesällä 2013, keräämällä yleisön palautetta vanhasta ja kuulemalla toiveita uuden näyttelyn suhteen. Näyttelyn ajanmukaistamista lähdettiin koordinoimaan Minun merimuseoni -nimisenä hankkeena, jonka ympärille muodostui innokas ja sitoutunut "asiakasraati". Museon tiedottajan Otto Holmborgin mukaan entisistä merenkulkijoista ja museoalan harrastajista koostuva joukko on tietämyksellään ja elämänkokemuksellaan sopivasti tuulettanut totuttuja tapoja museoammattilaisten keskinäisessä näyttelysuunnittelussa.

Yksityiskohta Merikeskuksen uudesta perusnäyttelystä

Asiakasraadin aktiivijäsenistö vakiintui jo hankkeen alussa, mutta uudistusprosessi on ollut avoin yleisölle koko hankkeen aikana. Asiakasraadin lisäksi uudistustyöhön ovat osallistuneet lukuisat yhteistyötahot. Lopputuloksena syntynyt näyttely on Holmborgin mukaan osoitus innovatiivisuudesta ja yleisön uudenlaisesta huomioimisesta.

On hyvä kysyä, onko Merikeskus Forum Marinum onnistunut perusnäyttelynsä uudistuksessa? Museon näyttelytilat asettavat omat rajoituksensa hankkeelle, mutta uusi ilme on vanhaa näyttelyä avoimempi ja raikkaampi. Näyttelyn valaistus on tuotu 2010-luvulle uudella leditekniikalla ja värien käyttöä ei ole karsastettu. Vanhaan viljamakasiiniin on päästetty häivähdys luonnonvaloa avaamalla vanhat rautaovet. Esineistö on osittain uutta, mutta jotain vanhaakin on säilytetty.

Museon tavaramerkiksi vakiintunut perämoottorihuone on edelleen paikallaan ja se on vaikuttava näky vuosien jälkeen. Ennen uudistusta museossa oli käytetty äänimaisemia, mutta ne eivät olleet jäänet kovin selvästi allekirjoittaneen mieleen. Uudessa näyttelyssä äänimaisemat on uudistettu, kuten äänentoistotekniikka. Uudet äänet lennättävät museovierasta ajassa sekä paikassa ja luovat näyttelyyn miellyttävän kokemuksen merestä ja saaristosta. Sukellusveneen kaiku taas luo omanlaisensa etäisen tunnelman merenkulun synkempään puoleen. Hyvällä syyllä voi todeta, että näyttelyn uudistus on sopivassa suhteessa jotain tuttua ja jotain uutta. Se on onnistunut, vaikka näyttelyn aktiivinen rakennusvaihe on ollut varsin lyhyt prosessi, vajaat viisi kuukautta.

Näyttelyn teemaksi on valikoitunut töissä merellä ja se avautuu museokävijälle oikeiden henkilöiden ja toimijoiden työn ja tehtävien kautta. Näyttelyyn on löydetty mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Teemaan voi uppoutua messipojan tai upseerin kokemuksien kautta naisnäkökulmaa unohtamatta.

Näyttelyn uusi sisäänkäynnin aula on henkeäsalpaava, vaikka kuva ei sitä ihan tuo ilmi.

Uuden perusnäyttelyn laajimpia teemakokonaisuuksia ovat Merivoimien historia sekä Lounais-Suomen alueen kauppamerenkulku. Muita teemoja ovat merellisten viranomaisten toiminta, ammattimainen merikalastus sekä talonpoikaispurjehdus ja saariston kulttuuri. Merikalastusta käsittelevässä osuudessa esitellään myös vapaa-ajankalastuksen historiaa, mikä laajasta harrastajakunnasta huolimatta on tähän asti puuttunut suomalaisen museokentän tarjonnasta.

Toinen merkittävä uudistus koskee Merivoimien näyttelyosiota. Lähtökohtana on ollut laajentaa vanhan näyttelyn laivastohistoria käsittämään koko merivoimien historiaksi yhtenä kokonaisuutena, mukaan lukien rannikkotykistön ja rannikkojalkaväen menneisyys.

Uudistus on kaikkinensa onnistunut ja kokemisen arvoinen, vaikka vanhassa näyttelyssä olisi juuri ennen vanhan perusnäyttelyn sulkemista käynyt. Merikeskus Forum Marinumin uusi perusnäyttely on hankkeena onnistunut ja toimii tulevaisuudessa hyvin osana vaihtuvia teemanäyttelyjä. Lisää kuvia myöhemmin täällä ja Purjeita kuivaamassa -instagramin puolella.

Mika Kurki esittelee näyttelyn vapaa-ajankalastuksen osiota, joka on yksi näyttelyn helmistä. Kuva: Merikeskus Forum Marinum/Veikko Wahlroos

Yksityiskohta näyttelystä: Venäjän vallan aikaisia epoletteja ja esineistöä.