Ulos kammiosta: Tunnelmia Vene Båt - messuilta

Moottorivene Ahdin ahteri Mys ry:n osastolla

Vene Båt -messut avautuivat eilen illalla yleisölle. Vaikka messut ovat pitkälti uusien kaupattavien tuotteiden esittelyä varten, löytyy näytteilleasettajien joukosta paljon mielenkiintoisia kohteita, myös merihistoriallisesta näkökulmasta. Ohessa muutamia tunnelmakuvia perjantailta. Kuvia myös Purjeita kuivaamassa Instagramissa. Tänään luvassa on rutkasti ohjelmaa, joka taatusti kiinnostaa kaikkia blogin ystäviä.

Mahogany Yachting Societyn osastolla jaetaan tänään uudet klassikkotodistukset ja pidetään paneelikeskustelu Int 5.5m Skylarkin kunnostuksesta. Seminaaritiloissa järjestetään Suomen purjehdus ja veneily ry:n #Venda Sailing Symposium, jonka ohjelmassa on varsin meritoituneita puhujia ja purjehtijoita. Saman aikaisesti hylyt ja hylkysukellus puhuttavat Hylkysukellus 2016 Wreck -seminaarissa kello 11.00 alkaen. Molemmat seminaarit lienevät loppuunvarattuja, mutta ensimainitusta yhteenveto blogin puolella myöhemmin. Peruutuspaikkoja kannattaa tiedustella juuri ennen seminaarien alkua.

Merikorttien kertomaa John Nurmisen säätiön merikarttanäyttely Lasigalleriassa

Marino Mustangin uusiotuotannossa olevan Mustang-tuulilasiveneen yksityiskohta

Mahogany Yachting Society ry:n mainio messuosasto

Puinen pikaliippari perämoottorimuseon osastolla

Köning perämoottorin yksityiskohta perämoottorimuseon osastolla

Ulos kammiosta: Merikarttoja, -kirjoja ja Itämeren suojelua: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan.

John Nurmisen säätiön karttoja esillä viime syksynä Helsingin kirjamessuilla

Tänään alkavien Vene Båt -messujen ohjelmasta haluan nostaa esiin vielä yhden näytteilleasettajan, jonka messutarjontaan kannattaa ehdottomasti tutustua. John Nurmisen Säätiö esittelee toimintaansa messujen aikana useammassa kohteessa.

Venemessujen ajan Messukeskuksen Lasigalleriassa on esillä säätiön karttanäyttely, jossa vieraat voivat tutustua Suomenlahden merikorttien historiaan. Esillä on muun muassa harvinaisia Waghenaerin merikortteja 1500-luvun lopulta. Kartoissa kuvataan Suomenlahtea ja esimerkiksi vuonna 1592 julkaistussa Suomenlahden kartassa kuvataan reitti Viipurista Ahvenanmerelle. Kartoissa hahmottuu mielenkiintoisesti se, että Suomen rannikkoa pidettiin ihmeellisenä, vieraana ja vaarallisena. Sen lukuisat saaret ja monet karit aiheuttivat taivastelua ja pelonsekaista kunnioitusta. Vuosien varrella satoja, jopa tuhansia laivoja on haaksirikkoutunut rannikollemme. Erityistä ihmetystä aiheutti aikanaan Turkuun johtavan väylän varrella ollut Seylstein, jonka läheisyydessä kompassi villiintyi ja vain pyöri pyörimistään rauhoittuen vasta mailin päästä kohteesta.

Kartat kertovat omaa tarinaansa menneisyydestä ja merenkäynnin saloista. John Nurmisen säätiö tekee merihistorian ja merikulttuurin eteen aktiivista työtä, jotta taideteoksien vertaiset merikartat löytäisivät tiensä niistä kiinnostuneiden ihmisten luo. Yhtenä osoituksena tästä on säätiön viime syksynä julkaistu Marjo T. Nurmisen kirja Maailma piirtyy kartalle, joka on saanut kirjakritiikeissä ylistäviä sanoja.

Olen saanut useaan otteeseen tutustua säätiön karttakokoelman monipuolisuuteen ja joka kerta täytyy ihmetellä, kuinka hienoja ne ovat. Viimeksi karttoja sai ihastella Helsingin kirjamesuilla ja Merikeskus Vellamossa. On uskomatonta, kuinka ajan henki ruumiillistuu karttojen kuvitukseen, olivat ne sitten isoja tai pienen pieniä. Jos karttoja vertaa nykymerikorttiin, voi päätyä siihen loppupäätelmään, että nykyisin käytäntö on ajanut koristeellisuuden edelle. Meriturvallisuuden kannalta näin on parempi, mutta mitäköhän nykykartta kertoo meistä 500 vuoden päästä?

Karttanäyttelyn lisäksi säätiön messuosastolla voi tutustua säätiön kustantamiin tietokirjoihin ja puskaradion mukaan niitä voi ostaa messujen ajan normaalia edullisimmin hinnoin. Viime keväänä julkaistun Eero Lehtisen Suomalaiset sankaripurjehtijat – Kahvelipurjeista skiffeihin arvostelun löydät täältä ja Marjo T. Nurmisen syksyllä julkaistun Maailma piirtyy kartalle – tuhat vuotta Euroopan kulttuurihistoriaa –teoksen esittelyn täältä. Kirja on arvioitu useissa medioissa kuten: Helsingin Sanomissa, Geographicalissa, Library Journalissa ja Agricola -historiaverkossa.

John Nurmisen säätiö ei ole keskittynyt vain menneeseen vaan on myös tukevasti nykypäivässä ja tulevaisuudessa. Messuilla voi tutustua säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin ja työhön Itämeren pelastamiseksi. Meriluonnonsuojelun lisäksi messuosastolla esitellään Loki-verkkopalveluhankkeen etenemistä ja tulevaisuuden näkymiä. Säätiö on mukana myös 3.-5. -luokkalaisille järjestettävillä koululaiskierroksilla. Koululaiset kiertävät messuilla maanantaina 15.2., tiistaina 16.2 ja keskiviikkona 17.2.2016.

John Nurmisen säätiön messuosasto löytyy kohteesta 4b41 ja merikarttanäyttely Lasigalleriasta.

Ulos kammiosta: Kuu kiurusta kesään: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan.

5.5m Skylark-venettä kunnostetaan Forum Marinumin tiloissa Turussa. Kuva: Maija Joro/Forum Marinum

Puisia veneitä rakastavat ovat monena vuonna suunnanneet messumatkansa Mahogany Yachting Societyn osastolle, jossa vuosien varrella on ollut esillä varsin komeita pursia. Viime vuonna näytteillä oli mm. 5m-luokan Why Not. Tänä vuonna yhdistyksen messuständillä on esillä monien kaunokaisten lisäksi yksi varsin mielenkiintoinen pursi: 5.5m Skylark.

Skylark on alunperin vuonna 1951 Gilbert von Rettigille Turun Veneveistämöllä veistetty 5.5m-luokan kilpapursi. Aikalaiset kuvasivat Skylarkia klassisen kauniiksi veneeksi ja on muotoilultaan varsin perinteinen. Skylark on lähes 10,5 metriä pitkä ja sen linjoissa huomio kiinnittyy pitkään peränylitykseen.

Vene on yksi viimeisistä, vuonna 1954 toimintansa lopettaneen maineikkaan veistämön rakentamista purjeveneistä. Skylarkin on piirtänyt Turun veneveistämön pääsuunnittelijana 1930- ja 1940-luvuilla toiminut Jarl Lindblom. Hän oli suunnitellut veneitä Rettigin perheelle aikaisemmin, muun muassa Hans von Rettigin joolin Clipper sekä 5m-kilpavene Mariannen.

Kertomuksen mukaan veneen nimeksi valikoitui Skylark aikaisempien purjehdusretkien perusteella, joilla Gilbert von Rettigillä oli tapana tapailla sävelmää ”Skylark” viihdyttääkseen miehistöä ja kohottaakseen tunnelmaan. Kyseisen kappaleen ovat vuosien varrella levyttäneet monet maineikkaat jazz-laulajat ja artistit: Bing Crosby, Ella Fitzgerald, Aretha Franklin, Sonny Rollins, Dexter Gordon, Paul Desmond vain muutamia luetellakseni. Sanaan skylark voidaan liittää myös adjektiivit kujeileva ja leikkisä. Venettä veistettäessä tuleva kilpamiehistö Gilbert von Rettigin, Rolf Nylund ja Ulf Bergring kävivät katsomassa töiden edistymistä säännöllisesti veistämön tiloissa. Pakostakin mieleeni juolahtaa, että ystävykset ovat saattaneet sanailla veneen nähtyään vanhan lorun mukaisesti: "Kuu kiurusta kesään..."

Veneen vaiheet ovat monipolviset ja sen historiaan mahtuu monta maineikasta purjehdusseuraa ja omistajaa, kovia kilpailuja sekä olympiakarsintoja. Skylark on purjehtinut sekä Suomen, että Ruotsin lippujen alla. Vuosien varrella vene oli päässyt varsin huonoon kuntoon, kunnes se vaiherikkaan tapahtumasarjan jälkeen päätyi takaisin Suomeen ja Turkuun kunnostettavaksi.

Skylarkin kunnostusprojekti käynnistyi, kun veneen nykyinen omistaja Hans von Rettig sai kuulla Skylarkin olevan myynnissä Ruotsissa. Kunnostushankkeen lähtökohtana on ollut palauttaa vene mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Skylarkia tuotaessa Turkuun, oli edessä täydellinen peruskorjaus. Vene oli huonossa kunnossa ja se oli seissyt rannalle parisenkymmentä vuotta. Kunnostustyö on ollut haasteellista, mutta paljon on onnistuttu säästämään alkuperäistä. Haasteellisin osuus on ollut veneen alkuperäisten muotojen hahmottaminen, koska veneen toinen omistaja Robert Jansson lyhensi veneen perää 60 senttiä 1950-luvun puolivälissä. Alkuperäisestä peräpeilistä ei ole säilynyt piirustusta ja perän jatkaminen alkuperäiseen mittaansa on tehty vertailemalla säilyneitä muita piirustuksia ja vanhoja valokuvia.

Veneen kunnostus on tapahtunut Merikeskus Forum Marinumin tiloissa ja siitä on vastannut veneveistäjä Juha Suorsa. Hankkeessa on ollut mukana myös Åbo Akademin merihistorian laitos, jonka kokoelmista löytyi veneen alkuperäisiä piirustuksia. Aikalaisaineistoa ja konsultaatiota on saatu veneen suunnitelleen Jarl Lindblomin pojalta John Lindblomilta, joka isänsä tavoin työskentelee venesuunnittelijana.

Kunnostustyön on määrä valmistua kesällä 2016, jonka jälkeen vene lasketaan vesille. Nykyinen omistaja on halunnut, että vene linkittyisi kotiseuransa Airisto Segelsällskapin toimintaan esimerkiksi koulutuskäytössä. Tarkoituksena on, että seuran juniorit voivat osallistua Skylarkilla klassikkoveneiden kilpailuihin tulevina kesinä. Talvella Skylark telakoidaan alkuperäiselle rakennuspaikalleen Turun veneveistämölle.

Veneen historiasta ja kunnostuksesta on tekeillä kirja, jonka kirjoittaa tietokirjailija ja klassikkoveneiden historian asiantuntija Pirkka Leino. Hanke tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden dokumentoida mittava kunnostushanke sen ensimmäisistä hetkistä alkaen. Kirjan ulkoasusta ja hankkeen graafisesta ilmeestä vastaa Juha Lökström.

Skylark ja muut puiset kaunottaret löytyvät MYS ry:n messuosastolta 7c20. Skylarkkia koskevat historiatiedot ja teksti pohjautuvat Pirkka Leinon messuosastolle laatimaan materiaaliin.

Skylark purjehtii ensimmäisenä kesänä vuonna 1951 pallokkaan vetäessä kevyessä tuulessa. Kuva: John Lindblom/Jarl Lindblom