Ulos kammiosta: Mahonkisia klassikoita: Kurkistus Vene 17 Båt -messujen tarjontaan.

Kultaranta II tasavallan presidentin kesäasunnon Kultarannan vesillä. Kuva: Suomen kansallismuseo: Suomen merimuseon kuvakokoelma, CC BY 4.0.

Kauden avaukseen eli Helsingissä järjestettäviin Vene 17 Båt -messuihin on vajaa viikko aikaa, joten on aika aloittaa messuohjelmaa läpiperkaaminen. Minne kannattaa mennä, jos ja kun on kiinnostunut merihistoriasta ja siihen liittyvistä teemoista?

Tunnetusti Vene 17 Båt -messut on Suomen suurin venemessutapahtuma ja kaiken näköistä tarjottavaa on paljon. Yleisesti ottaen messut keskittyvät uusien tuotteiden ja veneilytarvikkeiden myyntiin, mutta vuosi vuodelta tarjolla on ollut yhä enemmän merellisiä elämyksiä ja näin myös merihistoriaa nostalgian muodossa. Perinteisesti SPV:n järjestämä Symposium ja Hylkyseminaari ovat tarjonneet oivan kattauksen merihistorian asiantuntijoita, mutta tänä vuonna ensiksi mainittu keskittyy kilpaurheiluun ja jälkimmäinen loistaa poissaolollaan. Tästä huolimatta messuilla on laajaa, mahdollisesti jopa laajempi kattaus veneily- ja purjehdushistoriaa kuin ennen.

Lähdetään liikkeellä Mahogany Yachting Society ry:n, eli tuttavallisemmin MYS:n messuosastosta, jonka teemana on Suomi 100 vuotta. Yhdistyksen laaja osasto yhdessä Nisse Häggbom Outboard Museumin tarjonnan kanssa ovat tarjonneet vuosien saatossa messujen laajimman puuvenekattauksen. Osastolla on ollut mitä mielenkiintoisempia mahonkisia ja muita puisia kaunottaria, kuten tänäkin vuonna. Esillä on kaksi Kultaranta-venettä, ESS-båt, ja viime vuonna samassa tilaisuudessa esitelty Int. 5.5m Skylark. Veneiden ja muiden näyttelyesineiden lisäksi tarjolla on myös ohjelmaa 11.2. kello 11.00 alkaen.

Alkuun K-raadin, Museoviraston ja Forum Marinumin edustajat jakavat klassikkotodistukset, jonka jälkeen Mahogany Yachting Society myöntää kunniajäsenyyden uudelle henkilölle. Kello 11.30 on vuorossa Yrjö Klipin esitelmä aiheesta Purjehduksen merkitys 100 vuotiaalle itsenäiselle Suomelle, jonka jälkeen John Lindblom esitelmöi isänsä Jarl Lindblomin suunnittelemista veneistä. Mikäli ohjelman aikana ei ehdi MYS:n osastolle, kannattaa silti vierailla osastolla, sillä esillä olevat veneet ovat näkemisen arvoisia.

Esille nostaisin ehdottomasti Kultaranta-veneet ovat, jotka ovat tutustumisen arvoisia, ovathan ne olleet maamme päämiehen edustusveneitä. Kultaranta I on Androksen 20-luvun alussa rakentama avonainen nopeakulkuinen moottorivene. Se päätyi presidentilliseen käyttöön Kultarannan siirtyessä tasavallan presidentin kesäasunnoksi irtaimistoineen. Veneen vaiheista on aiemmin ollut varsin rajallisesti tietoa ja siten vierailu MYS:n osastolla tuo varmasti myös allekirjoittaneelle lisävaloa veneen historiasta. Janin puuveneblogissa oli maininta veneen kunnostuksen alkuvaiheista, mutta sen jälkeen on tapahtunut ilmeisen paljon, jotta vene on saatu näyttelykuntoon. Odotan innolla veneen näkemistä.

Tasavallan presidentti ja rouva Kallio moottoriveneajelulla Kultarannan vesillä Naantalissa. Taustalla Kultarannan venekantaan kuulunut Gustaf Estlanderin piirtämä Saksassa veistetty 55m2-luokkaan kuulunut saaristoristeilijä Glory, jonka Lauri Kristian Relander osti presisidenttinä ollessaan veneen Sigurd Frosterukselta. Kuva: Pietinen, kuvaaja 1937, Museovirasto, CC BY 4.0.

Tasavallan presidentti ja rouva Kallio moottoriveneajelulla Kultarannan vesillä Naantalissa Kultaranta I:llä. Kuva: Pietinen, kuvaaja 1937, Museovirasto, CC BY 4.0.

Kultaranta I seuraaja Kultaranta II on myös mielenkiintoinen vene. Se tilattiin alun perin korvaamaan Kultaranta I, joka avomoottoriveneenä oli auttamattoman pieni ja suojaton yhteyksien hoitamiseen Naantalin kaupungin ja Kultarannan välillä. Veneen valmistuessa vuonna 1929 Ukko-Pekan siltaa ei ollut olemassa ja näin ollen Luonnonmaalla sijaitsevaan Kultarantaan ei ollut maayhteyttä. Vaikka Naantali tunnetaan hyvästä säästään, ja Naantalinaukko on varsin aalloton, tarvitsivat kunniavieraat säällisen ja suojaisen veneen sateen sattuessa.

Mahonkinen vene veistettiin Porvoossa Gösta Kyntzelin piirustusten mukaan ja se laskettiin vesille 1929. Kahden hengen miehistön lisäksi veneeseen mahtui kymmenen matkustajaa ja se saavutti 30 solmun nopeuden alkuperäisellä 6-sylinterisellä Schripps F-6 Junior Gold Cup -moottorilla. Vene palveli presidenttejä myös saaristoretkillä ja siltayhteyden valmistumisen jälkeen vuonna 1934 Kultaranta II oli yksinomaan retkeilykäytössä. Virtaviivainen yhdeksän metrinen alus oli virkavenekäytössä Lauri Relanderin ajoista Urho Kekkosen presidenttikaudelle, vuoteen 1971 asti. Veneen hoidosta tuona aikana vastasi Turun laivastoasema. Nykyisin vene kuuluu Suomen merimuseon kokoelmiin, jonne sen on lahjoittanut Sanoma Osakeyhtiö vuonna 1978. [Kansallismuseo]

Mainittakoon, että Kultaranta-veneistä oman puheenvuoronsa ”Presidentin veneet – Kultarantojen hohtoa” messuilla pitää Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen Loki-kahvilassa lauantaina 11.2. kello 15.00. Mikäli valtiollisten huviveneiden historia kiinnostaa ja haluaa lepuuttaa jalkojaan kahvin ja muiden herkkujen ääressä, kannattaa tuolloin suunnata messuvierailunsa Loki-kahvilaan, joka sijaitsee Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulassa.

5.5m Skylark-venettä kunnostetaan Forum Marinumin tiloissa Turussa. Skylark oli suurin piirtein tässä vaiheessa viime helmikuussa venemessuilla. Kuva: Maija Joro/Forum Marinum

Kultarantaveneiden lisäksi MYS:n messuosastolla on tarjolla myös paljon muuta kiinnostavaa nähtävää. Viime vuonna esillä, tosin keskeneräisenä, oli Int. 5.5m Skylark, josta kerroin laajemmin jo taannoin. Alun perin vuonna 1951 Gilbert von Rettigille Turun Veneveistämöllä veistetty 5.5m-luokan kilpapursi on nyt saatu entisöityä ja se odottaa jäiden lähtöä ja vesillelaskua.

Veneen kunnostus on tapahtunut Merikeskus Forum Marinumin tiloissa ja siitä on vastannut veneveistäjä Juha Suorsa. Hankkeessa on ollut mukana myös Åbo Akademin merihistorian laitos, jonka kokoelmista löytyi veneen alkuperäisiä piirustuksia. Aikalaisaineistoa ja konsultaatiota on saatu veneen suunnitelleen Jarl Lindblomin pojalta John Lindblomilta, joka isänsä tavoin työskentelee venesuunnittelijana.

Veneen nykyinen omistaja on halunnut, että Skylark linkittyisi kotiseuransa Airisto Segelsällskapin toimintaan esimerkiksi koulutuskäytössä. Tarkoituksena on, että seuran juniorit voivat osallistua sillä klassikkoveneiden kilpailuihin tulevina kesinä. Talvella Skylark telakoidaan alkuperäiselle rakennuspaikalleen Turun veneveistämölle. Kunnostuksen valmistuttua vene on varmasti ilo kaikkien silmille ja ennen kaikkea tuleville kilpapurjehtijapolville, jotka pääsevät tutustumaan veneellä klassikoiden maailmaan. Int. 5.5m Skylark kiiltää varmasti kilpaa Kultarantojen ja muiden esillä olevien uudempien veneiden kanssa, jonka lisäksi ei sovi unohtaa myöskään Nissen perämoottoreita, jotka kiiltelevät kuin makeiset Fazerin parhaat -karkkipussissa.

Mahogany Yachting Societyn osaston lisäksi Vene 17 Båt -messut tarjoavat myös kaikenlaista muuta mielenkiintoista, mutta palataan niihin vielä alkavalla viikolla. Luvassa ainakin Loki-kahvilan ohjelman kohokohdat, sekä muutama muu makupala. Messujen aikana Purjeita kuivaamassa -blogi kertoo myös viimeisimmät kuulumiset, joten viikoilla 6 ja 7 kannattaa vierailla blogissa tiuhemmin kuin normaalista.

Mahogany Yachting Societyn ohjelma ja esillä olevan veneet Vene 17 Båt -messuilla.

Ulos kammiosta: Venexpo yllätti positiivisesti

Marieholms Sweet Sixteen kiiltävä puukansi kiiltelee messukeskuksen valoissa.

Viimeaikoina Turussa eri nimillä järjestetyt venemessut ovat olleet pienehkö pettymys allekirjoittaneelle. Tarjolla on ollut lähinnä metrilakua ja vain muutamia veneitä. Toisin oli  tänä vuonna Venexpossa, joka yllätti positiivisesti kahdestakin syystä.

Ensinnäkin tarjolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Turun messukeskuksen kaikissa halleissa oli riittämiin veneitä ja muita oheistarvikkeita. Koska olin varautunut perinteiseen melko laihaan tarjontaan, loppui minulta aika kesken ja messuille on palattava vielä viikonloppuna. Toiseksi merihistoriallisia messuosastoja oli useita ja ne olivat hyvin rakennettuja. Erityisesti Mahogany Yachting Societyn osasto jäi hyvin mieleen ja se oli samaa tasoa kuin Helsingin Vene Båt -messuilla on totuttu näkemään.

Yksityiskohta Sikari-veneen kyljestä.

Venexpo näyttelyn mielenkiintoinen osasto löytyi ehdottomasti C-hallista. Mahogany Yachting Society ry, eli tuttavallisemmin MYS oli tuonut näytille vanhoja puisia kilpaveneitä sekä yhden 5.5M-luokkaan kuuluvan purjeveneen. Pieniä pikaliippareita, joiden muotokieli hivelee ainakin allekirjoittaneen silmää, oli näytillä kolme. Veneilyn kultaista 60-lukua edusti Charles Underwoodin suunnittelema Ruotsissa rakennettu tuulilasivene Marieholms Sweet Sixteen. Kilpaa sen kannen kanssa messuilla hohti Sikari-konseptikilpavene sekä vasta viimeisen silauksen saanut 5.5M-luokan Trial kilpapursi. Osaston kaikille veneillä oli omat historialliset erikoispiirteensä ja niiden parissa olisi voinut viettää vaikka koko messupäivän.

OSY 250- ja OSY 350 -luokan kilpaveneitä 1960- ja 1970-luvuilta MYS:n osastolla.

OSY 250- ja OSY 350 -luokan kilpaveneitä 1960- ja 1970-luvuilta MYS:n osastolla.

Sweet Sixteen -tuulilasivene on oiva esimerkki vapaa-ajanveneilyn murroskaudesta. Vene on yhdistelmä mahonkiaikakautta ja lasikuidun esiinmarssia raaka-aineena. Sen runko on tehty lasikuidusta, mutta mahonkinen hyvin lakattu kansi kiilteli kilpaa uusien veneiden kanssa. 1960-luvulla lasikuitu oli tekemässä veneilystä edullisempaa ja raaka-aineena se mahdollisti veneen hankinnan yhä useammalle. Veneilyn tyylikkyydestä ei kuitenkaan haluttu kokonaan luopua. Underwoodin konstruktiossa on otettu molemmista materiaaleista niiden parhaat puolet esiin. Hyvin huoltoa kestävä ja jäykkä lasikuiturunko on saanut kaunistuksekseen puisen kannen, jolloin veneilyn eleganssi on säilynyt. Materiaaleja yhdistelemällä saatiin tehtyä sarjatuotantona veneitä, jotka aikaisemmin puhtaasti puusta rakennettuna olisivat maksaneet työläisperheelle omaisuuden. Raaka-aineena lasikuitu kuitenkin mahdollisti tuotantomäärien kasvun ja sarjatuotannon, jonka seurauksena veneily koki uuden murroksen toisen maailmansodan jälkeen.

Etualalla Sweet Sixteen -tuulilasivene ja taustalla konseptivene Sikari.

Venexpossa oli näytillä myös toinen saman aikakauden vene, tosin uustuotantona. Marino otti Mustang-mallisen veneen muutama vuosi sitten uustuotantoon ja se on ollut jonkinasteinen hitti sen jälkeen. Kokonaan lasikuidusta valmistettu nostalgiavene on ilo silmällä ja vuosi vuodelta parantuvalla Marinon messuständillä oli mukava käydä. Punainen tuulilasi vene on ihastuttava kaunokainen pienine yksityiskohtineen verrattuna nykyiseen, melko pateettiseen valkoiseen venekantaan.

Sweet Sixteenin vieressä lepäsi toinen hyvin mielenkiintoinen moottorivene vuodelta 1929. Sikari-konseptikilpavene on paikallista tuotantoa ja se on viime vuosina ollut esillä eri messuilla silloin tällöin. Turun Veneveistämöllä veistetty prototyyppi oli aikansa ihmetys ja sen muotokieli on omaa luokkaansa. Veneen omistavan Jani Vahdon mukaan vastaavaa venettä ei tällaisenaan koskaan muutoin rakennettu, ei sitä ennen, eikä sen jälkeen. Veneen suunnittelijaa ei ole tiedossa, mutta Vahto epäilee sen takaa löytyvän aikansa legendat: Westinin veljekset ja Jarl Lindblom. Konseptivene oli aikansa nopeimpia veneitä ja mahdollisesti ensimmäisiä Suomessa, joka käytti hyväkseen pintapotkuritekniikkaa. Vene oli pitkään veistämön omistuksessa ja vasta 50-luvulla se sai ensimmäisen yksityisen omistajan. Monien vaiheiden kautta se päätyi Vahdolle. Sikarin historiasta ja kunnostuksesta voi lukea enemmän Janin puuveneblogista. Sikari on saanut K-merkinnän ensimmäisten veneiden joukossa.

5.5M -kilpapursi Trial ja veneen kunnostaja Tero Toivanen.

MYS:n moottorikaunokaisten lisäksi C-hallissa oli esillä puinen purjevenekaunokainen 5.5M-luokan Trial. Puuvenemestari Tero Toivonen on pieteetillä kunnostanut mahonkaunottaren, joka on tarkoitus laskea vesille ensi keväänä. C.O. Granfeltin suunnittelema vene rakennettiin vuonna 1951 Wileniuksen veistämöllä Porvoossa ja alkuun se purjehti HSS:n lipun alla Helsingissä. Sillä kilpailtiin hyvällä menestyksellä 1970-luvulle asti, jonka jälkeen se siirtyi huviveneeksi. Veneen hiljainen rappio alkoi HSS:n mastovajan palosta 80-luvun puolivälissä, jonka jälkeen vene on ollut kuivilla. Köliremontti oli aloitettu jossain vaiheessa 90-luvulla, mutta jäänyt kesken. Nyt vene on kokenut uudelleentulemisen Toivosen ammattimaisen kunnostuksen kautta. Ensi kesä tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen Turun vesillä, koska vesille lasketaan myös toinen 5.5M-luokan vene, Skylark. Klassikkoveneily saa näin ollen mukavaa pontta myös Airiston vesille ASS:n ja TPS:n saadessa kumpikin laivastoonsa hyvin kunnostetun klassikon. Tero Toivasen muita projekteja ja kuvia löytyy TT puuvenepalvelun internetsivuilta.

Sukellushistoriallisen yhdistyksen messuosastolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää mm. varhaisia sukelluskypäriä ja veden alla käytettäviä työkaluja.

MYS:n ja TT puuvenepalvelun Trialin ohessa C-hallissa kannattaa käydä tututstumassa myös Sukellushistoriallisen yhdistyksen messuosastolla, jossa oli kokeiltavana mm. aito teräksinen sukelluskypärä, jonne ei tosin isopäisten kannata kuuppaansa tunkea. Merihistorioitsija oli lähellä jäädä ”purkitetuksi” kypärän sisään.

Marinon valmistama Mustang teki paluun mallistoon muutama vuosi sitten. Nyt moottorikin on saanut punaisen suojakuoren.

Merihistoriallisten messuosastojen lisäksi Venexpossa on paljon nähtävää ja kuten alussa totesin, ne yllättivät positiivisesti. Vaikka messujen tarjonta painottuu paljolti moottoriveneisiin ja tarvikkeisiin, on esillä myös muutama uuden uutukainen foilaava purjevene. Samuli Leisti esittelee niitä Foilingcenterin osastolla innokkaana. Messujen yhteydessä järjestettävä Sailor’s Weekend, joka on täynnä merellistä ohjelmaa ja paikalla on mm. yksinpurjehtija Ari Huusela ja trimmausvelho Timo Telkola. Tapahtuman ohjelman löydät tästä. Venexpo on auki vielä perjantaista sunnuntaihin Turun Messukeskuksessa 11.-13.11.2016.

Modernimpaa purjehduskalustoa Foilingcentterin osastolla.

Ulos kammiosta: Kuu kiurusta kesään: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan.

5.5m Skylark-venettä kunnostetaan Forum Marinumin tiloissa Turussa. Kuva: Maija Joro/Forum Marinum

Puisia veneitä rakastavat ovat monena vuonna suunnanneet messumatkansa Mahogany Yachting Societyn osastolle, jossa vuosien varrella on ollut esillä varsin komeita pursia. Viime vuonna näytteillä oli mm. 5m-luokan Why Not. Tänä vuonna yhdistyksen messuständillä on esillä monien kaunokaisten lisäksi yksi varsin mielenkiintoinen pursi: 5.5m Skylark.

Skylark on alunperin vuonna 1951 Gilbert von Rettigille Turun Veneveistämöllä veistetty 5.5m-luokan kilpapursi. Aikalaiset kuvasivat Skylarkia klassisen kauniiksi veneeksi ja on muotoilultaan varsin perinteinen. Skylark on lähes 10,5 metriä pitkä ja sen linjoissa huomio kiinnittyy pitkään peränylitykseen.

Vene on yksi viimeisistä, vuonna 1954 toimintansa lopettaneen maineikkaan veistämön rakentamista purjeveneistä. Skylarkin on piirtänyt Turun veneveistämön pääsuunnittelijana 1930- ja 1940-luvuilla toiminut Jarl Lindblom. Hän oli suunnitellut veneitä Rettigin perheelle aikaisemmin, muun muassa Hans von Rettigin joolin Clipper sekä 5m-kilpavene Mariannen.

Kertomuksen mukaan veneen nimeksi valikoitui Skylark aikaisempien purjehdusretkien perusteella, joilla Gilbert von Rettigillä oli tapana tapailla sävelmää ”Skylark” viihdyttääkseen miehistöä ja kohottaakseen tunnelmaan. Kyseisen kappaleen ovat vuosien varrella levyttäneet monet maineikkaat jazz-laulajat ja artistit: Bing Crosby, Ella Fitzgerald, Aretha Franklin, Sonny Rollins, Dexter Gordon, Paul Desmond vain muutamia luetellakseni. Sanaan skylark voidaan liittää myös adjektiivit kujeileva ja leikkisä. Venettä veistettäessä tuleva kilpamiehistö Gilbert von Rettigin, Rolf Nylund ja Ulf Bergring kävivät katsomassa töiden edistymistä säännöllisesti veistämön tiloissa. Pakostakin mieleeni juolahtaa, että ystävykset ovat saattaneet sanailla veneen nähtyään vanhan lorun mukaisesti: "Kuu kiurusta kesään..."

Veneen vaiheet ovat monipolviset ja sen historiaan mahtuu monta maineikasta purjehdusseuraa ja omistajaa, kovia kilpailuja sekä olympiakarsintoja. Skylark on purjehtinut sekä Suomen, että Ruotsin lippujen alla. Vuosien varrella vene oli päässyt varsin huonoon kuntoon, kunnes se vaiherikkaan tapahtumasarjan jälkeen päätyi takaisin Suomeen ja Turkuun kunnostettavaksi.

Skylarkin kunnostusprojekti käynnistyi, kun veneen nykyinen omistaja Hans von Rettig sai kuulla Skylarkin olevan myynnissä Ruotsissa. Kunnostushankkeen lähtökohtana on ollut palauttaa vene mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Skylarkia tuotaessa Turkuun, oli edessä täydellinen peruskorjaus. Vene oli huonossa kunnossa ja se oli seissyt rannalle parisenkymmentä vuotta. Kunnostustyö on ollut haasteellista, mutta paljon on onnistuttu säästämään alkuperäistä. Haasteellisin osuus on ollut veneen alkuperäisten muotojen hahmottaminen, koska veneen toinen omistaja Robert Jansson lyhensi veneen perää 60 senttiä 1950-luvun puolivälissä. Alkuperäisestä peräpeilistä ei ole säilynyt piirustusta ja perän jatkaminen alkuperäiseen mittaansa on tehty vertailemalla säilyneitä muita piirustuksia ja vanhoja valokuvia.

Veneen kunnostus on tapahtunut Merikeskus Forum Marinumin tiloissa ja siitä on vastannut veneveistäjä Juha Suorsa. Hankkeessa on ollut mukana myös Åbo Akademin merihistorian laitos, jonka kokoelmista löytyi veneen alkuperäisiä piirustuksia. Aikalaisaineistoa ja konsultaatiota on saatu veneen suunnitelleen Jarl Lindblomin pojalta John Lindblomilta, joka isänsä tavoin työskentelee venesuunnittelijana.

Kunnostustyön on määrä valmistua kesällä 2016, jonka jälkeen vene lasketaan vesille. Nykyinen omistaja on halunnut, että vene linkittyisi kotiseuransa Airisto Segelsällskapin toimintaan esimerkiksi koulutuskäytössä. Tarkoituksena on, että seuran juniorit voivat osallistua Skylarkilla klassikkoveneiden kilpailuihin tulevina kesinä. Talvella Skylark telakoidaan alkuperäiselle rakennuspaikalleen Turun veneveistämölle.

Veneen historiasta ja kunnostuksesta on tekeillä kirja, jonka kirjoittaa tietokirjailija ja klassikkoveneiden historian asiantuntija Pirkka Leino. Hanke tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden dokumentoida mittava kunnostushanke sen ensimmäisistä hetkistä alkaen. Kirjan ulkoasusta ja hankkeen graafisesta ilmeestä vastaa Juha Lökström.

Skylark ja muut puiset kaunottaret löytyvät MYS ry:n messuosastolta 7c20. Skylarkkia koskevat historiatiedot ja teksti pohjautuvat Pirkka Leinon messuosastolle laatimaan materiaaliin.

Skylark purjehtii ensimmäisenä kesänä vuonna 1951 pallokkaan vetäessä kevyessä tuulessa. Kuva: John Lindblom/Jarl Lindblom