Ulos kammiosta: Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa

Yksityiskohta Seilin kirkossa olleesta votiivilaivasta. Fregatti on 1700-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta.

Torstaina 25.11.2016 avattiin Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa uusi näyttely, jonka aiheena on votiivi-, eli kirkkolaivat. Teema on erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova. Kuka kirkossakävijä ei olisi joskus pohtinut holvikaaresta riippuvan laivan tarinaa tai tarkoitusta?

Vanhimmat kirkko- eli votiivilaivat eivät ole tarkkoja kopioita olemassa olleista aluksista, vaan ne jäljittelivät vapaamuotoisesti jotain laivatyyppiä. Uudemmat mallit ovat puolestaan usein tarkkoja kopioita oikeista aluksista. Laivat ovat olleet tyypillisesti lahjoja kirkolle. Sanana votiivi tulee latinan sanasta votum ja se tarkoittaa lupausta, lahjaa tai uhria.

Votiivilaivat saattoivat kuvastaa lahjoittajan yhteiskunnallista asemaa yhteisössä tai lahjoitukset ovat voineet liittyä myös merionnettomuuden uhrien muiston vaalimiseen tai paikkakunnan merenkulkuelinkeinon ja laivanrakennuksen perinteiden kunnioittamiseen. Laivoja on lahjoitettu myös muun muassa kirkollisten juhlapäivien kunniaksi. Votiivilaiva onkin perinteinen uhrilahjoitus seurakunnan kirkkoon.

Kirkkolaiva Merimaskun kirkossa. Sama kuva löytyy myös
Lounaisen Suomen Kirkkoja ja Kirkkolaivoja -teoksen kannesta Kuva: Jouko K. Lehmusto

Näyttely rakentuu pitkälti Forum Marinum -säätiön pitkäaikaisen vaikuttajan Jouko K. Lehmuston keväällä julkaisemaan Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja -teokseen, joka syntyi kiinnostuksesta kirkkoihin ja laivoihin. Koko ikänsä valokuvausta harrastunut Lehmusto on kuvannut kirkkoarkkitehtuuria ja samassa tuli ikuistettua myös votiivilaivoja.

Teokseen on kuvattu 54 kirkkoa ja 71 kirkkolaivaa, jonka lisäksi kirjan sivuilta löytyy kustakin kuvasta lyhyt kuvaus, joissa kerrotaan kunkin kirkon perustiedot, kuten rakentamisvuosi ja votiivilaivan lahjoitusvuosi. Vaikka kaikista laivoista ei ole säilynyt tekijätietoja ja lahjoituksesta kertovaa tarinaa, on tunnetut tapaukset kirjattu ylös. Kirjailijan mukaan tarinoita olisi ollut mukava tuoda tietoisuuteen enemmän, mutta niitä on kirjattu valitettavan vähän ylös.

Ruskon kirkkolaiva on rakennettu vuonna 1804 ja sen ovat lahjoittaneet 14 ruskolaista sotilasta.

Kirjana Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja on kiva lisä paikallishistoriaan ja omakustaanteeksi se on laadukas. Aiheesta olisi toki saanut mittavamman teoksen aikaiseksi ja toivoa sopii, että Lehmusto näin tekisi. Kirja yhdessä uuden Forum Marinumin näyttelyn kanssa on mielenkiintoinen paketti ja aihetta voisi kehitellä pidemmälle. Votiivilaivat ansaitsivat ehdottomasti oman tietokirjansa tai tutkimuksensa laajemmassa kontekstissa.

Kruununmakasiinin aulaan avattuun näyttelyyn on koostettu Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja -kirjan parhaimpia paloja tietotauluiksi, jonka lisäksi kirkkomaiseen tilaan on tuotu myös oikeita votiivilaivoja. Tietotaulut on järjestetty kronologisesti. Ensimmäisessä taulussa on esillä varhaisin tähän päivään asti säilynyt Perniön kirkon laiva, joka on vuodelta 1570.

Kruununmakasiinin aulan seiniä peittävät informaatiorikkaat tietotaulut.

Näyttelyn laivoista kaksi on Forum Marinumin omista kokoelmista, Ruskon kirkosta on lainattu näyttävä kirkkolaiva sekä tarkkakätisesti tehty Vahdon kirkkolaivan kopio. Lisäksi yksi laiva on lainattu Turun arkkipiispantalosta. Kirkollista yhteyttä korosti myös avajaisten taustalla kuulunut messuaminen ja kuorojen esittämät ylistyslaulut. Näyttelyn teema linkittyykin myös parhaillaan vietettävään reformaation merkkivuoteen.

Yhdessä vitriinissä on esillä myös mallirakentaja Åke Sandvallin työkaluja ja mallien varusteita. Niitä katsellessa ei voinut kuin ihmetellä, kuinka hienostunutta ja taitoa vaativaa laivan mallien rakentaminen on. Vitriinistä löytyy plogeja, köysiä, mallikaaria ja työkaluja.

Mallinrakentaja Åke Sandvallin työkaluja ja tarvikkeita uudessa näyttelyssä.

Kruununmakasiinin aulatilan uusi näyttely Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa on taas kerran osoitus, kuinka monenlaisia teemoja merihistoria ja sen tutkimus voivat nostaa esille. Kirkkolaivat sopivat tilaan loistavasti ja on hienoa, että Merikeskus Forum Marinum antaa mahdollisuuden nostaa esille merihistorian marginaalisempia teemoja isompien näyttelykokonaisuuksien rinnalle. Ilman niitä moni mukaansatempaava aihe jäisi suurelta yleisöltä tavoittamatta.

Nauvon kirkon fregatti on 1700-luvun lopulta.

Merikeskus Forum Marinumissa oli tapahtunut myös muita muutoksia. Sokerina pohjalla oli Suomen Joutsenen uusi valaistus, joka sytytettiin samanaikaisesti uuden museonäyttelyn avajaisten kanssa. Syksyllä Naantalissa sijaitsevalla kuivatelakalla kunnostettu museolaiva loistaa marraskuun pimeydessä entistä valkoisempana. Vanha valaistus on kunnostettu ja sitä on myös täydennetty. Kunnostusprojekti on nyt viety loppuun, kun yksi Turun tunnetuimmista maamerkeistä Turun linnan ja tuomiokirkon lisäksi on tutulla paikallaan.

Suomen Joutsen loistaa valkoisena Turun yössä.

Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa 25.11.2016–26.2.2017. Jouko K. Lehmuston Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja –teosta on saatavilla Merikeskus Forum Marinumin museokaupasta ja Turun Kansallisesta Kirjakaupasta.

Vahdon kirkkolaivan kopio on yksi näyttelyn värikkäimmistä.

Ulos kammiosta: Venexpo yllätti positiivisesti

Marieholms Sweet Sixteen kiiltävä puukansi kiiltelee messukeskuksen valoissa.

Viimeaikoina Turussa eri nimillä järjestetyt venemessut ovat olleet pienehkö pettymys allekirjoittaneelle. Tarjolla on ollut lähinnä metrilakua ja vain muutamia veneitä. Toisin oli  tänä vuonna Venexpossa, joka yllätti positiivisesti kahdestakin syystä.

Ensinnäkin tarjolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Turun messukeskuksen kaikissa halleissa oli riittämiin veneitä ja muita oheistarvikkeita. Koska olin varautunut perinteiseen melko laihaan tarjontaan, loppui minulta aika kesken ja messuille on palattava vielä viikonloppuna. Toiseksi merihistoriallisia messuosastoja oli useita ja ne olivat hyvin rakennettuja. Erityisesti Mahogany Yachting Societyn osasto jäi hyvin mieleen ja se oli samaa tasoa kuin Helsingin Vene Båt -messuilla on totuttu näkemään.

Yksityiskohta Sikari-veneen kyljestä.

Venexpo näyttelyn mielenkiintoinen osasto löytyi ehdottomasti C-hallista. Mahogany Yachting Society ry, eli tuttavallisemmin MYS oli tuonut näytille vanhoja puisia kilpaveneitä sekä yhden 5.5M-luokkaan kuuluvan purjeveneen. Pieniä pikaliippareita, joiden muotokieli hivelee ainakin allekirjoittaneen silmää, oli näytillä kolme. Veneilyn kultaista 60-lukua edusti Charles Underwoodin suunnittelema Ruotsissa rakennettu tuulilasivene Marieholms Sweet Sixteen. Kilpaa sen kannen kanssa messuilla hohti Sikari-konseptikilpavene sekä vasta viimeisen silauksen saanut 5.5M-luokan Trial kilpapursi. Osaston kaikille veneillä oli omat historialliset erikoispiirteensä ja niiden parissa olisi voinut viettää vaikka koko messupäivän.

OSY 250- ja OSY 350 -luokan kilpaveneitä 1960- ja 1970-luvuilta MYS:n osastolla.

OSY 250- ja OSY 350 -luokan kilpaveneitä 1960- ja 1970-luvuilta MYS:n osastolla.

Sweet Sixteen -tuulilasivene on oiva esimerkki vapaa-ajanveneilyn murroskaudesta. Vene on yhdistelmä mahonkiaikakautta ja lasikuidun esiinmarssia raaka-aineena. Sen runko on tehty lasikuidusta, mutta mahonkinen hyvin lakattu kansi kiilteli kilpaa uusien veneiden kanssa. 1960-luvulla lasikuitu oli tekemässä veneilystä edullisempaa ja raaka-aineena se mahdollisti veneen hankinnan yhä useammalle. Veneilyn tyylikkyydestä ei kuitenkaan haluttu kokonaan luopua. Underwoodin konstruktiossa on otettu molemmista materiaaleista niiden parhaat puolet esiin. Hyvin huoltoa kestävä ja jäykkä lasikuiturunko on saanut kaunistuksekseen puisen kannen, jolloin veneilyn eleganssi on säilynyt. Materiaaleja yhdistelemällä saatiin tehtyä sarjatuotantona veneitä, jotka aikaisemmin puhtaasti puusta rakennettuna olisivat maksaneet työläisperheelle omaisuuden. Raaka-aineena lasikuitu kuitenkin mahdollisti tuotantomäärien kasvun ja sarjatuotannon, jonka seurauksena veneily koki uuden murroksen toisen maailmansodan jälkeen.

Etualalla Sweet Sixteen -tuulilasivene ja taustalla konseptivene Sikari.

Venexpossa oli näytillä myös toinen saman aikakauden vene, tosin uustuotantona. Marino otti Mustang-mallisen veneen muutama vuosi sitten uustuotantoon ja se on ollut jonkinasteinen hitti sen jälkeen. Kokonaan lasikuidusta valmistettu nostalgiavene on ilo silmällä ja vuosi vuodelta parantuvalla Marinon messuständillä oli mukava käydä. Punainen tuulilasi vene on ihastuttava kaunokainen pienine yksityiskohtineen verrattuna nykyiseen, melko pateettiseen valkoiseen venekantaan.

Sweet Sixteenin vieressä lepäsi toinen hyvin mielenkiintoinen moottorivene vuodelta 1929. Sikari-konseptikilpavene on paikallista tuotantoa ja se on viime vuosina ollut esillä eri messuilla silloin tällöin. Turun Veneveistämöllä veistetty prototyyppi oli aikansa ihmetys ja sen muotokieli on omaa luokkaansa. Veneen omistavan Jani Vahdon mukaan vastaavaa venettä ei tällaisenaan koskaan muutoin rakennettu, ei sitä ennen, eikä sen jälkeen. Veneen suunnittelijaa ei ole tiedossa, mutta Vahto epäilee sen takaa löytyvän aikansa legendat: Westinin veljekset ja Jarl Lindblom. Konseptivene oli aikansa nopeimpia veneitä ja mahdollisesti ensimmäisiä Suomessa, joka käytti hyväkseen pintapotkuritekniikkaa. Vene oli pitkään veistämön omistuksessa ja vasta 50-luvulla se sai ensimmäisen yksityisen omistajan. Monien vaiheiden kautta se päätyi Vahdolle. Sikarin historiasta ja kunnostuksesta voi lukea enemmän Janin puuveneblogista. Sikari on saanut K-merkinnän ensimmäisten veneiden joukossa.

5.5M -kilpapursi Trial ja veneen kunnostaja Tero Toivanen.

MYS:n moottorikaunokaisten lisäksi C-hallissa oli esillä puinen purjevenekaunokainen 5.5M-luokan Trial. Puuvenemestari Tero Toivonen on pieteetillä kunnostanut mahonkaunottaren, joka on tarkoitus laskea vesille ensi keväänä. C.O. Granfeltin suunnittelema vene rakennettiin vuonna 1951 Wileniuksen veistämöllä Porvoossa ja alkuun se purjehti HSS:n lipun alla Helsingissä. Sillä kilpailtiin hyvällä menestyksellä 1970-luvulle asti, jonka jälkeen se siirtyi huviveneeksi. Veneen hiljainen rappio alkoi HSS:n mastovajan palosta 80-luvun puolivälissä, jonka jälkeen vene on ollut kuivilla. Köliremontti oli aloitettu jossain vaiheessa 90-luvulla, mutta jäänyt kesken. Nyt vene on kokenut uudelleentulemisen Toivosen ammattimaisen kunnostuksen kautta. Ensi kesä tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen Turun vesillä, koska vesille lasketaan myös toinen 5.5M-luokan vene, Skylark. Klassikkoveneily saa näin ollen mukavaa pontta myös Airiston vesille ASS:n ja TPS:n saadessa kumpikin laivastoonsa hyvin kunnostetun klassikon. Tero Toivasen muita projekteja ja kuvia löytyy TT puuvenepalvelun internetsivuilta.

Sukellushistoriallisen yhdistyksen messuosastolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää mm. varhaisia sukelluskypäriä ja veden alla käytettäviä työkaluja.

MYS:n ja TT puuvenepalvelun Trialin ohessa C-hallissa kannattaa käydä tututstumassa myös Sukellushistoriallisen yhdistyksen messuosastolla, jossa oli kokeiltavana mm. aito teräksinen sukelluskypärä, jonne ei tosin isopäisten kannata kuuppaansa tunkea. Merihistorioitsija oli lähellä jäädä ”purkitetuksi” kypärän sisään.

Marinon valmistama Mustang teki paluun mallistoon muutama vuosi sitten. Nyt moottorikin on saanut punaisen suojakuoren.

Merihistoriallisten messuosastojen lisäksi Venexpossa on paljon nähtävää ja kuten alussa totesin, ne yllättivät positiivisesti. Vaikka messujen tarjonta painottuu paljolti moottoriveneisiin ja tarvikkeisiin, on esillä myös muutama uuden uutukainen foilaava purjevene. Samuli Leisti esittelee niitä Foilingcenterin osastolla innokkaana. Messujen yhteydessä järjestettävä Sailor’s Weekend, joka on täynnä merellistä ohjelmaa ja paikalla on mm. yksinpurjehtija Ari Huusela ja trimmausvelho Timo Telkola. Tapahtuman ohjelman löydät tästä. Venexpo on auki vielä perjantaista sunnuntaihin Turun Messukeskuksessa 11.-13.11.2016.

Modernimpaa purjehduskalustoa Foilingcentterin osastolla.

Ulos kammiosta: Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta 2016

Kirjamessuständejä silmänkantamattomiin

Siinä missä veneen talvitelakointi on varma syksyn merkki, on myös Helsingin kirjamessut. Torstainen synkkä vettä ja räntää vihmova sää oli omalta osaltaan vahvistamassa tätä tunnelmaa. Vaikka Turun kirjamessut tarjosivat hyvän silmäyksen syksyn merikirjauutuuksiin, oli Helsingissä paikalla kustantajia, jotka eivät olleet edustettuina Turussa. Kuukauden aikana oli ehtinyt ilmestyä myös monia mielenkiintoisia meriteoksia niiltä kustantajilta, jotka olivat Turussa paikalla.

Helsingin kirjamessuilla kolme kustantajaa erottui merikirjallisuuden saralla edukseen. Docendo on vuoden aikana julkaissut neljä meriaiheista teosta, joista viimeisin ilmestyi juuri ennen messuja. John Nurmisen Säätiöltä on puolestaan ilmestynyt lokakuun aikana kolme uutta teosta. Pieni Litorale ei ole julkaissut uusia merellisiä teoksia, mutta kustantamon tarjonta oli lähes yhtä ylitsevuotava kuin John Nurmisen Säätiöllä. Litoralen tarjonta vanhojen julkaisujen osalta oli runsas ja tunnetusti laadukas.

Docendon merikirjauutuuksia vuodelta 2016.

Docendo on vuoden 2016 aikana julkaissut neljä kirjaa, joista kolme käsittelee enemmän tai vähemmän Suomenlahden sotaista historiaa. Alkuvuodesta kustantamolta ilmestyi Ove Enqvistin ja Johanna Pakolan toimittama Suomenlahti Pietarin suojana -teos sekä elokuussa Seppo Laurellin ja Pakolan Menetetyt majakat. Suomenlahden sotahistoriaa valottaa omalta osaltaan myös Antero Uitton ja Carl-Fredrik Geustin Taistelu Suomenlahden ulkosaarista.

Uusimpana messuilla oli esillä tietokirjailija Heikki Haapavaaran ja valokuvaaja Jarmo Vehkakosken kirja Luoteisväylä. Se on dokumentaarinen teos tekijöidensä matkasta läpi hyytävän Luoteisväylän Tyynenmeren Aleuteilta Atlantille ja Grönlantiin syystalvella 2015. Nopealla vilkaisulla kirja vaikutti varsin kiinnostavalta ja olisi ollut ilo kuunnella Haapavaaran esiintyminen Minna Canth -lavalla. Jouduin kuitenkin tyytymään Yle Areenasta löytyvään tuoreeseen haastatteluun, joka sekin on todella mielenkiintoinen.

Amiraali-aiheinen kilpailu John Nurmisen säätiön messuosastolla

John Nurmisen Säätiön messuosasto oli omaa luokkaansa, jos merihistoria otetaan mittapuuksi. Esillä olivat niin syksyn uutuudet kuin vanhemmat teokset. Messujen kunniaksi säätiö myi vanhempia kirjojaan aivan käsittämättömän edullisesti ja on ihme, jos yhtään kirjaa tarvitsee viedä takaisin radan toiselle puolelle messujen jälkeen. Nopeat syövät hitaat, tavaraa niin kauan kuin riittää!

Syksyn uutuuksista Juha Ruusuvuoren Kampeloita ja kadonneita luumuja -kirja oli iloinen oranssi piristys sinisen värin keskellä ja Luotsilaitoksen 320-vuotisjuhlakirja Miehet merellä – hetkiä luotsauksen historiasta kannesta tuijottava luotsi Ekvall kutsui tutustumaan uuteen kirjaan.

Juha Ruusuvuoren Kampelaa ja kadonneita luumuja.

Luotsi Ekvall aprikoi kirjamessujen menoa John Nurmisen Säätiön uusimman kirjan kannessa.

Säätiön kolmannen uutuuskirjan Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut kunniaksi osastolla oli myös kuvakilpailu, jossa saattoi voittaa kahden hengen purjehdusmatkan 1700-luvun esikuvien mukaan rakennetulla tykkisluuppi Dianalla. Messuvierailla oli mahdollisuus eläytyä menneenajan merimieselämään tykkisluupilta lainaksi saatujen 1700-luvun purjehdusvermeiden ja muun messuosaston merirekvisiitan avulla. Vaikkei messuilla ehtinyt kuvaa itse ottamaan, voi niitä tarkastella sosiaalisessa mediassa hästagillä #Amiraali.

Raoul Johnssonin Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut

Messujen ruotsinkielisellä osastolla on majaansa vuodesta toiseen pitänyt pieni merikustantamona tunnettu Litorale, joka julkaisee kirjoja niin ruotsiksi kuin suomeksi. Vuonna 2015 Litorale julkaisi huikean Airisto Segelsällskapin 150-vuotishistorian ja Tapio Saavalaisen A-vene -kirjan. Tänä vuonna kustantamolta ei ole suoramaisia merikirjoja ilmestynyt, mutta vanhoja kustanteita oli tarjolla runsaasti. Kustantamon takana vaikuttava Pekka Barck kertoi, että ensi vuonna asia on toisin. Jo Vene 17 Båt -messuille on luvassa mielenkiintoisia uutuuksia. Niistä enemmän lähempänä vuoden 2017 veneilykauden avausta. Huolimatta uutuuksien puutteesta vanhat kirjat ovat syy vierailla myös Litoralen osastolla.

Litoralen messuosastolla

Perinteisten kustantamoiden lisäksi Eurooppatiedotus julkaisi Arktinen kattaus -kirjan messujen ensimmäisenä päivänä. Teos ei suoranaisesti ole merikirja, mutta sen sivuilla oli tekstiä jäänmurrosta ja luoteisväylästä. Omalta osaltaan mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen. Suomen ja ruotsin lisäksi kirja on saatavana myös saameksi ja englanniksi. Messuilla Arktinen kattaus oli ainakin ilmaisjaossa.

Eurooppatiedotuksen osasto kiinnosti nuorisoa – ilmaistuotteita oli runsaasti jaossa.

Vaikka Helsingin kirjamessuilla oli tarjolla uutuuksia, oli antikvariaattinen puoli kasvanut entisestään. Merikirjallisuutta oli runsaasti tarjolla, mutta mitään mielenkiintoista ei sattunut tällä kertaa silmään.  Hyllyillä oli toki mittava määrä harvinaisuuksia, johon merihistorioitsijan rahapussin nyörit eivät riittäneet. Ne oli jätettävä valitettavasti rauhaan. Jos klassikoita puuttuu kirjahyllystä, niin esimerkiksi Zilliacuksen Ulkosaaristossa -teosta oli tarjolla runsain mitoin. Valokuvia tiedustellessani sain kuulla, että laivakuvat olivat kadonneet aamutuimaan jo parempiin käsiin eli tässäkin tapauksessa nopeat söivät hitaat.

Aarteita antikvariaattipuolella

Kaiken kaikkiaan vuoden 2016 Helsingin kirjamessut tarjoavat kattavan valikoiman merikirjallisuutta ja muuta mielenkiintoista ohjelmaa. Poimintana voidaan vielä mainita, että perjantaina 28.10.2016 kello 14.00 Minna Canth –lavalla Martti Blåfield ja Heikki Haapavaara keskustelivat paneelissa Nordenskiöldistä ja pohjoisista väylistä. Martti Blåfieldin on kirjoittanut Innon julkaiseman Nordenskiöldin elämäkerran, joka perustuu 30 vuoden tutkimukseen ja paljastaa mielenkiintoista tietoa tiedemiehen elämästä. Heikki Haapavaara on puolestaan kirjoittanut edellä mainitun Luoteisväylä-teoksen. Helsingin kirjamessut järjestettiin Helsingin messukeskuksessa 27.-30.10.2016.

Villa Schildtin osasto ja Göranin tuotantoa.

Brännvinskriget ja muita mielenkiintoisia teoksia.

Poimintoja internetin ihmeellisestä maailmasta: Uudenkaupungin museon purjehduskuvia

Kaksi miestä saaren rannassa. Purjeveneen kannella toinen miehistä tarkastaa haulikkoaan, toinen soittaa haitaria suvisessa saaristossa. Seurue on saapunut rantaan valkoisella pienellä purjeveneellä, jonka purjeet kuivumassa. Vene on arkistotietojen mukaan Paavo Suojasen (ase kädessä oleva mies). Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, 1910 - 1920, Suojanen Paavo,
Pavén Emil, CC BY-ND 4.0.

Olen aikaisemmin täällä blogin puolella julkaissut kirjoituksen Purjehdusurheilu ja metsästys lyövät kättä. Lähdemateriaalina ja kuvituksena käytin Uudenkaupungin museon kuvamateriaalia. Nyt vuorossa olisi tunnelmakuvia samaisen museon valokuva-arkistosta lopuillaan olevan purjehduskauden kunniaksi.

Edellä mainittu seurue poseeraa kameralle sankemmalla joukolla. Käsissä eväskoreja ja juomatonkka. Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, CC BY-ND 4.0.

Miesseurue veneessä koiran kanssa. Seurueessa ilmeisesti samoja henkilöitä, kuin blogikirjoituksessa Purjehdusurheilu ja metsästys lyövät kättä. Noin 1900-luvun alku. Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, CC BY-ND 4.0.

Purjeveneitä Uudenkaupungin saaristossa 1920-luvulla Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, ajoittamaton Aalto Vilppu, reprokuvaaja Reprokuvattu vuonna 1984, alkuperäinen kuva on otettu 1920-luvun alkupuolella. CC BY-ND 4.0.

Kuusi purjevenettä kiinni kalliorannassa, mahdollisesti Pietarinkarilla Uudenkaupungin edustalla. Kuvassa on teksti: Kutteria Purjehdusseuran kilpailusta 7 p. syysk. 1919. Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, CC BY-ND 4.0.

Useita purjeveneitä purjehtimassa saaristossa. Kuva on todennäköisesti Uudenkaupungin purjehdusseuran järjestämistä kilpailuista 25.8.1906. Taustalla Pietarinkari, jossa sijaitsee Purjehdusseuran paviljonki. Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, CC BY-ND 4.0.

Ulos kammiosta: Turun kirjamessut 2016

Rauman merenkulun historia -teos Satakunnan osastolla

Kävin tänään tutustumassa Turun kirjamessujen tarjontaan ja huomasin ilokseni, että tarjolla oli paljon meriaiheisia teoksia. Messujen avajaispäivä tarjosi mielenkiintoisia uutuuksia ja antikvariaattien hyllyt notkuivat vanhempia klassikkoteoksia. Päivään mahtui myös muutama varsin mielenkiintoinen kirjailijahaastattelu.

Päivän ehdottomasti kiinnostavin tapahtuma oli Rauman merenkulun historian ennakkoesittely. Rauman kulttuuripäällikkö Risto Kupari haastatteli kirjan kirjoittajaa merikapteeni ja Rauman merimuseon johtaja Hannu Vartiaista Sanojen Satakunta -lavalla heti messujen avauduttua.

Kirja vaikuttaa olevan varsin laaja ja seikkaperäinen kuvaus rannikkokaupungin kehityksestä satamapaikasta täysimittaiseksi merenkulkukaupungiksi. Teos seuraa tapahtumia kaupungin perustamisesta 1960-luvun loppuun, jolloin viimeiset kauppalaivat myytiin. Kuparin tiedustellessa Vartiaiselta, milloin julkaistaan Rauman merenkulun historia osa II, joka käsittelisi aikaa 1970-luvulta nykypäivään, oli vastaus varsin yksiselitteinen: Se olisi varsin ohut kirja, sillä siinä olisi vain kannet.

Jatkoa ei siis ole luvassa toisen osan muodossa, mutta tietokirjan lukeminen ottaa varmasti oman aikansa. Tutkimusta on tehty pieteetillä ja kirjassa on yli 600 sivua. Vartiainen kertoi haastattelussa, että tutkimustyö perustuu laajalti ennen tutkimattomiin asiakirjoihin ja dokumentteihin, mutta myös yksityiskirjeisiin sekä laivojen päälliköiden antamiin selontekoihin. Näin esille nousee tavallinen merimies ja Rauman kaupungin elämä, lupasi vanha merikarhu.

Varsinaisesti teos julkaistaan 7.10.2016 Rauman merimuseon julkaisusarjassa, mutta se on ennakkomyynnissä koko kirjamessujen ajan Satakunnan osastolla. Myös Purjeita kuivaamassa -blogi palaa teokseen myöhemmin arvion muodossa.

Rauman merimuseon johtaja, kapteeni ja tietokirjailija Hannu Vartiainen sekä Rauman kulttuuripäällikkö Risto Kupari Sanojen Satakunta -lavalla.

Satakunnan osaston jälkeen lähdin kartoittamaan Turun kirjamessujen antikvariaattien tarjontaa. Merihistorian kannalta tarjonta oli lähes ylitsepursuavaa. Kirjoja oli niin pursiseurojen historiikeista, Merivuokon seikkailuihin kuin Luotsilaitoksen historioista menetetyn Karjalan vesistöihin. Valitettavasti suurin osa mielenkiintoisista kirjoista oli jätettävä muille, sillä kädet ja lompakko eivät olisi kestäneet kaikkien niiden taakkaa.

Suomen Luotsi- ja Majakkalaitoksen historiat vuoteen 1946 asti. Lokakuussa John Nurmisen Säätiö
julkaisee juhlakirjan Miehet merellä – hetkiä luotsauksen historiasta luotsauksen
320-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Klassikoita antikvariaatin hyllyssä.

Messuilla oli edustettuna myös paikallinen Merimuseo, jonka pisteessä oli seinän kokoinen kuva merimiehestä Fennian ruorissa. Muuta tarjontaa Merikeskus Forum Marinumin messuosastolla olivat vanhat Pahkasiat ja propelihatut, jotka liittyvät museossa parhaillaan olevaan näyttelyyn Pahkasika ajaa karille.

Merimies Fennian ruorissa.

Pahkasikoja ja propelihattuja

Kustavin kunta ja Kustavin Kirjallisuusyhdistys esittelivät Volter Kilven tuotantoa.

Uusia meriaiheisia kirjoja oli lähes kaikilla kustantajilla. Docendolla oli esillä Johanna Pakolan ja Seppo Laurellin elokuussa ilmestynyt kirja Menetetyt majakat. Likellä Kauko Röyhkän ja Juha Metson keväällä ilmestynyt Suursaari-teos. SKS:n messuosastolla oli esillä useita merikulttuuria sivuavia kirjoja.

SKS:n messuosasto

Liken julkaisema Suursaari-teos

Päivän toinen mielenkiintoinen kirjailijatapaaminen oli Petri Aallon esiintyminen Suomen tietokirjailijat ry:n osastolla. Kulttuurihistorioitsija Rauno Lahtinen haastatteli Aaltoa liittyen hänen teokseensa Turku vanhoissa postikorteissa. Kirja esittelee 250 vanhaa postikorttia Aallon kokoelmasta ja kuva-aineistoa täydentävät hänen huolella laatimat tekstit. Postikorttien kuviin taltioitui sadan vuoden takainen kadonnut kaupunki. Joki ja sen varressa lepäävät laivat ja saaristolaisveneet tuntuvat olleen varsin suosittuja kohteita. Turun tunnusmerkkien ohella kirjassa esitellään kaupungin arkea: kaupankäynnin paikkoja, julkisia rakennuksia. Aallon kirjalla on selvästi tilausta, sillä Postikorttien Turku -Facebook -ryhmässä on jo yli 14000 jäsentä.

Postikortit, Turku ja Aurajoki siis kiinnostavat, kuten myös Turun kirjamessut. Messuilla oli jopa tungokseen asti vieraita. Suuren osan kävijöistä aamupäivällä muodostivat koululaiset, mutta iltapäivällä paikalle saapui yhä uusia messuvieraita työajan lähetessä loppuaan. Kaikkiaan Turun kirjamessut on mukava tapahtuma, jossa on kaikille jotain. Merihistorioitsijalle oli yllättävän paljon mukavaa nähtävää. Turun kirjamessut ovat auki vielä huomenna 1.10 lauantaina ja 2.10 sunnuntaina.

Petri Aalto esittelee uutuuskirjaansa Turku vanhoissa postikorteissa.

Pala merihistoriaa: Luotsausta Suomessa 320 vuotta

Luotsilaitosasetuksen kansi vuodelta 1696. Kuva: Finnpilot Pilotage Oy

Tänään tuli kuluneeksi 320 vuotta virallisen luotsaustyön aloittamisesta Suomessa. Virstanpylväänä pidetään Ruotsin kuninkaan, Kaarle XI:n 19.9.1696 antamaa luotsilaitosasetusta, joka yhdisti eteläisen Suomen muun Ruotsin valtakunnan luotsilaitokseen. Asetuksen tavoitteena oli tukea Ruotsin suurvalta-aseman säilymistä Itämerellä. Siinä säädettiin luotsien velvollisuuksista sekä annettiin hallinnollisia määräyksiä.

Avovesi aikaan luotsien oli pysyttävä asemapaikoillaan valmiina luotsaamaan laiva kulloiseenkin määränpäähän. Matkat olivat monesti vaivalloisia ja raskaita sekä hengenvaarallisia, mutta mikäli luotsi ei täyttänyt velvollisuuttaan, odotti häntä raskaat vahingonkorvaukset tai kruunun laivan karrilleajosta jopa hengenmeno. Ulkomaille karannut luotsi oli henkipatto ja vapaata riistaa kaikille ilman edesvastuuseen joutumista.

Luotsien elämä on toki nykyisin hieman helpottunut sitten 1600-luvun lopun, mutta ammattia pidetään edelleen erittäin vaativana niin fyysisesti kuin henkisesti.

Luotsien elämästä ja historiasta voi lukea Harry Nymanin mainiosta kirjasta Uloimmalla rannalla – Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan. Syksyllä ilmestyy myös toinen aihetta sivuava teos. John Nurmisen Säätiö julkaisee 10.10.2016 juhlakirjat Miehet merellä – hetkiä luotsauksen historiasta luotsauksen 320-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Kirjoitus perustuu osin Finnpilot Pilotage Oy tiedotteeseen.  

Luotsivanhus kiikaroi merelle. Kuva: Soldan/SA-kuvat CC BY 4.0

Lypertö, Luotsiasema noin 1891. Kuva: Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto, Kansallisarkisto CC by 2.0

Lähikuvassa Katajanokanluodon (Skatakubben) luotsitupa kalliolla. Kuva: Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto, Kansallisarkisto CC by 2.0

Luotsit saapuvat Suggössä. Kuva Gustafsson/Sa-kuva CC by 4.0