Ulos kammiosta: Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa

Yksityiskohta Seilin kirkossa olleesta votiivilaivasta. Fregatti on 1700-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta.

Torstaina 25.11.2016 avattiin Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa uusi näyttely, jonka aiheena on votiivi-, eli kirkkolaivat. Teema on erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova. Kuka kirkossakävijä ei olisi joskus pohtinut holvikaaresta riippuvan laivan tarinaa tai tarkoitusta?

Vanhimmat kirkko- eli votiivilaivat eivät ole tarkkoja kopioita olemassa olleista aluksista, vaan ne jäljittelivät vapaamuotoisesti jotain laivatyyppiä. Uudemmat mallit ovat puolestaan usein tarkkoja kopioita oikeista aluksista. Laivat ovat olleet tyypillisesti lahjoja kirkolle. Sanana votiivi tulee latinan sanasta votum ja se tarkoittaa lupausta, lahjaa tai uhria.

Votiivilaivat saattoivat kuvastaa lahjoittajan yhteiskunnallista asemaa yhteisössä tai lahjoitukset ovat voineet liittyä myös merionnettomuuden uhrien muiston vaalimiseen tai paikkakunnan merenkulkuelinkeinon ja laivanrakennuksen perinteiden kunnioittamiseen. Laivoja on lahjoitettu myös muun muassa kirkollisten juhlapäivien kunniaksi. Votiivilaiva onkin perinteinen uhrilahjoitus seurakunnan kirkkoon.

Kirkkolaiva Merimaskun kirkossa. Sama kuva löytyy myös
Lounaisen Suomen Kirkkoja ja Kirkkolaivoja -teoksen kannesta Kuva: Jouko K. Lehmusto

Näyttely rakentuu pitkälti Forum Marinum -säätiön pitkäaikaisen vaikuttajan Jouko K. Lehmuston keväällä julkaisemaan Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja -teokseen, joka syntyi kiinnostuksesta kirkkoihin ja laivoihin. Koko ikänsä valokuvausta harrastunut Lehmusto on kuvannut kirkkoarkkitehtuuria ja samassa tuli ikuistettua myös votiivilaivoja.

Teokseen on kuvattu 54 kirkkoa ja 71 kirkkolaivaa, jonka lisäksi kirjan sivuilta löytyy kustakin kuvasta lyhyt kuvaus, joissa kerrotaan kunkin kirkon perustiedot, kuten rakentamisvuosi ja votiivilaivan lahjoitusvuosi. Vaikka kaikista laivoista ei ole säilynyt tekijätietoja ja lahjoituksesta kertovaa tarinaa, on tunnetut tapaukset kirjattu ylös. Kirjailijan mukaan tarinoita olisi ollut mukava tuoda tietoisuuteen enemmän, mutta niitä on kirjattu valitettavan vähän ylös.

Ruskon kirkkolaiva on rakennettu vuonna 1804 ja sen ovat lahjoittaneet 14 ruskolaista sotilasta.

Kirjana Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja on kiva lisä paikallishistoriaan ja omakustaanteeksi se on laadukas. Aiheesta olisi toki saanut mittavamman teoksen aikaiseksi ja toivoa sopii, että Lehmusto näin tekisi. Kirja yhdessä uuden Forum Marinumin näyttelyn kanssa on mielenkiintoinen paketti ja aihetta voisi kehitellä pidemmälle. Votiivilaivat ansaitsivat ehdottomasti oman tietokirjansa tai tutkimuksensa laajemmassa kontekstissa.

Kruununmakasiinin aulaan avattuun näyttelyyn on koostettu Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja -kirjan parhaimpia paloja tietotauluiksi, jonka lisäksi kirkkomaiseen tilaan on tuotu myös oikeita votiivilaivoja. Tietotaulut on järjestetty kronologisesti. Ensimmäisessä taulussa on esillä varhaisin tähän päivään asti säilynyt Perniön kirkon laiva, joka on vuodelta 1570.

Kruununmakasiinin aulan seiniä peittävät informaatiorikkaat tietotaulut.

Näyttelyn laivoista kaksi on Forum Marinumin omista kokoelmista, Ruskon kirkosta on lainattu näyttävä kirkkolaiva sekä tarkkakätisesti tehty Vahdon kirkkolaivan kopio. Lisäksi yksi laiva on lainattu Turun arkkipiispantalosta. Kirkollista yhteyttä korosti myös avajaisten taustalla kuulunut messuaminen ja kuorojen esittämät ylistyslaulut. Näyttelyn teema linkittyykin myös parhaillaan vietettävään reformaation merkkivuoteen.

Yhdessä vitriinissä on esillä myös mallirakentaja Åke Sandvallin työkaluja ja mallien varusteita. Niitä katsellessa ei voinut kuin ihmetellä, kuinka hienostunutta ja taitoa vaativaa laivan mallien rakentaminen on. Vitriinistä löytyy plogeja, köysiä, mallikaaria ja työkaluja.

Mallinrakentaja Åke Sandvallin työkaluja ja tarvikkeita uudessa näyttelyssä.

Kruununmakasiinin aulatilan uusi näyttely Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa on taas kerran osoitus, kuinka monenlaisia teemoja merihistoria ja sen tutkimus voivat nostaa esille. Kirkkolaivat sopivat tilaan loistavasti ja on hienoa, että Merikeskus Forum Marinum antaa mahdollisuuden nostaa esille merihistorian marginaalisempia teemoja isompien näyttelykokonaisuuksien rinnalle. Ilman niitä moni mukaansatempaava aihe jäisi suurelta yleisöltä tavoittamatta.

Nauvon kirkon fregatti on 1700-luvun lopulta.

Merikeskus Forum Marinumissa oli tapahtunut myös muita muutoksia. Sokerina pohjalla oli Suomen Joutsenen uusi valaistus, joka sytytettiin samanaikaisesti uuden museonäyttelyn avajaisten kanssa. Syksyllä Naantalissa sijaitsevalla kuivatelakalla kunnostettu museolaiva loistaa marraskuun pimeydessä entistä valkoisempana. Vanha valaistus on kunnostettu ja sitä on myös täydennetty. Kunnostusprojekti on nyt viety loppuun, kun yksi Turun tunnetuimmista maamerkeistä Turun linnan ja tuomiokirkon lisäksi on tutulla paikallaan.

Suomen Joutsen loistaa valkoisena Turun yössä.

Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa 25.11.2016–26.2.2017. Jouko K. Lehmuston Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja –teosta on saatavilla Merikeskus Forum Marinumin museokaupasta ja Turun Kansallisesta Kirjakaupasta.

Vahdon kirkkolaivan kopio on yksi näyttelyn värikkäimmistä.

Ulos kammiosta: Venexpo yllätti positiivisesti

Marieholms Sweet Sixteen kiiltävä puukansi kiiltelee messukeskuksen valoissa.

Viimeaikoina Turussa eri nimillä järjestetyt venemessut ovat olleet pienehkö pettymys allekirjoittaneelle. Tarjolla on ollut lähinnä metrilakua ja vain muutamia veneitä. Toisin oli  tänä vuonna Venexpossa, joka yllätti positiivisesti kahdestakin syystä.

Ensinnäkin tarjolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Turun messukeskuksen kaikissa halleissa oli riittämiin veneitä ja muita oheistarvikkeita. Koska olin varautunut perinteiseen melko laihaan tarjontaan, loppui minulta aika kesken ja messuille on palattava vielä viikonloppuna. Toiseksi merihistoriallisia messuosastoja oli useita ja ne olivat hyvin rakennettuja. Erityisesti Mahogany Yachting Societyn osasto jäi hyvin mieleen ja se oli samaa tasoa kuin Helsingin Vene Båt -messuilla on totuttu näkemään.

Yksityiskohta Sikari-veneen kyljestä.

Venexpo näyttelyn mielenkiintoinen osasto löytyi ehdottomasti C-hallista. Mahogany Yachting Society ry, eli tuttavallisemmin MYS oli tuonut näytille vanhoja puisia kilpaveneitä sekä yhden 5.5M-luokkaan kuuluvan purjeveneen. Pieniä pikaliippareita, joiden muotokieli hivelee ainakin allekirjoittaneen silmää, oli näytillä kolme. Veneilyn kultaista 60-lukua edusti Charles Underwoodin suunnittelema Ruotsissa rakennettu tuulilasivene Marieholms Sweet Sixteen. Kilpaa sen kannen kanssa messuilla hohti Sikari-konseptikilpavene sekä vasta viimeisen silauksen saanut 5.5M-luokan Trial kilpapursi. Osaston kaikille veneillä oli omat historialliset erikoispiirteensä ja niiden parissa olisi voinut viettää vaikka koko messupäivän.

OSY 250- ja OSY 350 -luokan kilpaveneitä 1960- ja 1970-luvuilta MYS:n osastolla.

OSY 250- ja OSY 350 -luokan kilpaveneitä 1960- ja 1970-luvuilta MYS:n osastolla.

Sweet Sixteen -tuulilasivene on oiva esimerkki vapaa-ajanveneilyn murroskaudesta. Vene on yhdistelmä mahonkiaikakautta ja lasikuidun esiinmarssia raaka-aineena. Sen runko on tehty lasikuidusta, mutta mahonkinen hyvin lakattu kansi kiilteli kilpaa uusien veneiden kanssa. 1960-luvulla lasikuitu oli tekemässä veneilystä edullisempaa ja raaka-aineena se mahdollisti veneen hankinnan yhä useammalle. Veneilyn tyylikkyydestä ei kuitenkaan haluttu kokonaan luopua. Underwoodin konstruktiossa on otettu molemmista materiaaleista niiden parhaat puolet esiin. Hyvin huoltoa kestävä ja jäykkä lasikuiturunko on saanut kaunistuksekseen puisen kannen, jolloin veneilyn eleganssi on säilynyt. Materiaaleja yhdistelemällä saatiin tehtyä sarjatuotantona veneitä, jotka aikaisemmin puhtaasti puusta rakennettuna olisivat maksaneet työläisperheelle omaisuuden. Raaka-aineena lasikuitu kuitenkin mahdollisti tuotantomäärien kasvun ja sarjatuotannon, jonka seurauksena veneily koki uuden murroksen toisen maailmansodan jälkeen.

Etualalla Sweet Sixteen -tuulilasivene ja taustalla konseptivene Sikari.

Venexpossa oli näytillä myös toinen saman aikakauden vene, tosin uustuotantona. Marino otti Mustang-mallisen veneen muutama vuosi sitten uustuotantoon ja se on ollut jonkinasteinen hitti sen jälkeen. Kokonaan lasikuidusta valmistettu nostalgiavene on ilo silmällä ja vuosi vuodelta parantuvalla Marinon messuständillä oli mukava käydä. Punainen tuulilasi vene on ihastuttava kaunokainen pienine yksityiskohtineen verrattuna nykyiseen, melko pateettiseen valkoiseen venekantaan.

Sweet Sixteenin vieressä lepäsi toinen hyvin mielenkiintoinen moottorivene vuodelta 1929. Sikari-konseptikilpavene on paikallista tuotantoa ja se on viime vuosina ollut esillä eri messuilla silloin tällöin. Turun Veneveistämöllä veistetty prototyyppi oli aikansa ihmetys ja sen muotokieli on omaa luokkaansa. Veneen omistavan Jani Vahdon mukaan vastaavaa venettä ei tällaisenaan koskaan muutoin rakennettu, ei sitä ennen, eikä sen jälkeen. Veneen suunnittelijaa ei ole tiedossa, mutta Vahto epäilee sen takaa löytyvän aikansa legendat: Westinin veljekset ja Jarl Lindblom. Konseptivene oli aikansa nopeimpia veneitä ja mahdollisesti ensimmäisiä Suomessa, joka käytti hyväkseen pintapotkuritekniikkaa. Vene oli pitkään veistämön omistuksessa ja vasta 50-luvulla se sai ensimmäisen yksityisen omistajan. Monien vaiheiden kautta se päätyi Vahdolle. Sikarin historiasta ja kunnostuksesta voi lukea enemmän Janin puuveneblogista. Sikari on saanut K-merkinnän ensimmäisten veneiden joukossa.

5.5M -kilpapursi Trial ja veneen kunnostaja Tero Toivanen.

MYS:n moottorikaunokaisten lisäksi C-hallissa oli esillä puinen purjevenekaunokainen 5.5M-luokan Trial. Puuvenemestari Tero Toivonen on pieteetillä kunnostanut mahonkaunottaren, joka on tarkoitus laskea vesille ensi keväänä. C.O. Granfeltin suunnittelema vene rakennettiin vuonna 1951 Wileniuksen veistämöllä Porvoossa ja alkuun se purjehti HSS:n lipun alla Helsingissä. Sillä kilpailtiin hyvällä menestyksellä 1970-luvulle asti, jonka jälkeen se siirtyi huviveneeksi. Veneen hiljainen rappio alkoi HSS:n mastovajan palosta 80-luvun puolivälissä, jonka jälkeen vene on ollut kuivilla. Köliremontti oli aloitettu jossain vaiheessa 90-luvulla, mutta jäänyt kesken. Nyt vene on kokenut uudelleentulemisen Toivosen ammattimaisen kunnostuksen kautta. Ensi kesä tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen Turun vesillä, koska vesille lasketaan myös toinen 5.5M-luokan vene, Skylark. Klassikkoveneily saa näin ollen mukavaa pontta myös Airiston vesille ASS:n ja TPS:n saadessa kumpikin laivastoonsa hyvin kunnostetun klassikon. Tero Toivasen muita projekteja ja kuvia löytyy TT puuvenepalvelun internetsivuilta.

Sukellushistoriallisen yhdistyksen messuosastolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää mm. varhaisia sukelluskypäriä ja veden alla käytettäviä työkaluja.

MYS:n ja TT puuvenepalvelun Trialin ohessa C-hallissa kannattaa käydä tututstumassa myös Sukellushistoriallisen yhdistyksen messuosastolla, jossa oli kokeiltavana mm. aito teräksinen sukelluskypärä, jonne ei tosin isopäisten kannata kuuppaansa tunkea. Merihistorioitsija oli lähellä jäädä ”purkitetuksi” kypärän sisään.

Marinon valmistama Mustang teki paluun mallistoon muutama vuosi sitten. Nyt moottorikin on saanut punaisen suojakuoren.

Merihistoriallisten messuosastojen lisäksi Venexpossa on paljon nähtävää ja kuten alussa totesin, ne yllättivät positiivisesti. Vaikka messujen tarjonta painottuu paljolti moottoriveneisiin ja tarvikkeisiin, on esillä myös muutama uuden uutukainen foilaava purjevene. Samuli Leisti esittelee niitä Foilingcenterin osastolla innokkaana. Messujen yhteydessä järjestettävä Sailor’s Weekend, joka on täynnä merellistä ohjelmaa ja paikalla on mm. yksinpurjehtija Ari Huusela ja trimmausvelho Timo Telkola. Tapahtuman ohjelman löydät tästä. Venexpo on auki vielä perjantaista sunnuntaihin Turun Messukeskuksessa 11.-13.11.2016.

Modernimpaa purjehduskalustoa Foilingcentterin osastolla.