"Olisin mielummin purjehtimassa, mutta talvellakin täytyy tehdä jotain."

tiistai 28. helmikuuta 2017

Mitä katsoin tänään: Jouni Hiltusen Matka merelle -dokumenttielokuva



Hiltunen Jouni: Matka Merelle. 78 minuuttia, sallittu kaiken ikäisille, Katharsis Films Oy yhteistyössä YLE TV1 Dokumenttiprojektin, Suomen Elokuvasäätiön, Avekin sekä Tuuliaisen säätiön kanssa. Ensi-ilta 3.3.2017.

Kävin tänään katsomassa Matka merelle -elokuvan, joka tulee ensi-iltaan perjantaina 3.3.2017. Dokumenttielokuva on kertomus Suomenlahden luonnosta ja ihmisen vaikutuksesta merialueeseen. Matka merelle -elokuva kuljettaa katsojan yhdelle maailman kauneimmista merialueista, joka on kokenut kovia viimeisen parin sadan vuoden aikana.

Suomenlahti on geologiansa ja eläimistönsä puolesta yksi maailman ainutlaatuisimmista merialueista ja arktisten lintujen muuton valtaväylä sekä kolmen hyvin erilaisen rantavaltion yhteinen meri. Se on Itämeren itäisin lahti ja sitä rajaavat pohjoisessa Suomi, etelässä Viro ja idässä Venäjä. Läntisenä rajana pidetään linjaa Hankoniemestä Osmussaareen, mutta lahtea ei rajaa mikään varsinainen kynnys meren pohjassa ja se on siten suoraan yhteydessä muuhun Itämereen. Pinta-alaltaan se on noin 29500 neliökilometriä. Suomenlahteen laskevista joista suurimmat ovat Nevajoki, Kymijoki, Narvajoki ja Luga ja sen valuma-alueella asuu noin 20 miljoona ihmistä.

Elokuvassa Suomenlahden luontoa katsotaan nuoren rannoilla kulkevan pojan- sekä nuoren merentutkijan silmin mutta erityisesti Suomenlahden eläinmaailman kautta. Elokuva on saanut alkunsa Suomenlahti 2014- teemavuodesta ja sitä on valmisteltu ja kuvattu vuodesta 2013 lähtien. Dokumenttielokuvan on ohjannut dokumentaristi ja luontoelokuvaaja Jouni Hiltunen. Elokuva on eräänlainen jatko vuonna 2011 valmistuneelle luontoelokuvalle "Tuntematon Selkämeri", joka valittiin Vaasa Wildlife- luontoelokuvafestivaaleilla 2012 parhaaksi parhaaksi kotimaiseksi luontoelokuvaksi.

Bengtsärin majakka. Kuva: Jouni Hiltunen, © Katharsis Films 2016.


Ollakseen merielokuva, dokumentissa käsitellään itse merta hyvin rajallisesti. Yleisesti ottaen kamera liikkuu rannikkovyöhykkeellä ja ulkomerellä liikutaan vain satunnaisesti kuten käsiteltäessä Suomenlahden ulkosaaria, joissa toisen maailmansodan jälkeen ihminen on liikkunut hyvin rajallisesti. Veden alla liikutaan oikeastaan vain siinä määrin, että näytetään ihmisen vaikutus Itämeressä asuville eliöille. Muovipussit kelluvat sinne tänne ja vuosien takainen olut- ja lonkerotölkki loistavat edelleen kirkkaana muuten hämärässä ympäristössä.

Rajaus rannikkoalueiden kuvaamiseen on luonteva, sillä elokuva käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta, rannikon ja valuma-alueiden ihmisen aiheuttamia tuhoja omalle ympäristölleen. Niin Pietarin vesilaitoksen hyljehoitolan johtaja Alekseev Vyacheslav, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tutkija Emil Vahtera kuin Suomen ympäristökeskuksen vieraslajeja tutkiva erikoistutkija Maiju Lehtiniemi saavat omat puheenvuoronsa dokumentissa. Hieman irrallisen, mutta  aiheellisen oman mielipiteensä esittää myös Greenpeacen Arctic Sunrise -laivan perämies Martti Leinonen, joka on aikaisemmin työskennellyt öljytankkereilla.

Merikotka lumisateessa. Kuva: Jouni Hiltunen, © Katharsis Films 2016.


Elokuva herättääkin enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Asiantuntijoiden mielipiteet jäävät vellomaan katsojan takaraivossa kuin vanha aallokko avomerellä ja sitä kautta jokainen dokumentin nähnyt haluaa eittämättä ottaa selvää tämän hetkisestä luonnon tilasta. Hiltusen ansioksi voi sanoa, että tarinan kerronnan avulla hän synnyttää kysymyksiä, joihin välttämättä ei ole vielä vastauksia, mutta sellaisia niihin kipeästi tarvitaan, mikäli Suomenlahti halutaan pelastaa. Luonnontutkimus ja luonnonsuojelu tarvitsevat välttämättä lisää resursseja.

Vaikka paljon on jo tehty, on paljon vielä tekemättä. Elokuvan taustalla risteilevien öljytankkereiden jyrinä on ajoittain ehkä liioiteltua, mutta yhdessä kuvamaailman kanssa äänet nostavat hyvin esiin kysymyksen: Milloin Suomenlahdella tapahtuu öljyonnettomuus ja miten olemme siihen varautuneet? Onko tapaturma vain ajan kysymys ja puhdasta matematiikkaa, kuten Leinonen asian ilmaisee.

Ruokkeja Suomenlahdella. Kuva: Jouni Hiltunen, © Katharsis Films 2016.


Ympäristönäkökulman lisäksi dokumenttielokuvan pääosaan nousevat Suomenlahden kautta muuttomatkalla olevat ja siellä pesivät linnut. Suuret lintuparvet saapuvat Itämeren pohjukkaan kevään koittaessa ja jatkavat joko matkaansa pohjoisemmassa Arktiselle tai sitten jäävät Suomenlahden rannikolle ja saarille kasvattamaan seuraavaa sukupolvea. Merikotkien leikki, valtavien hanhi-, haahka-, ruokki- ja haikaraparvien lento on henkeä salpaavaa katsottavaa. Yksistään sen takia elokuva kannattaa käydä katsomassa isolta kankaalta.

Yksi mielenkiintoisemmista hetkistä on, kun Hiltunen käsittelee meduusoiden räjähdysmäistä lisääntymistä Suomenlahden alueella. Elokuvan mukaan kukaan ei oikeastaan tiedä miksi sopeutumiskykyinen planktonia syövä peto on lisääntynyt Itämeren alueella niin huimasta. Hiltunen ei itse muista lapsuudestaan läpikuultavaa eliötä, mutta nyt niitä on joka puolella. Kun valkokangas täyttyi vihertävässä vedessä uivista meduusoista, saattoi vain ihmetellä luonnon moninaisuutta ja monimutkaisuutta.

Runsaslukuinen meduusaparvi Suomenlahdella. Kuva: Jouni Hiltunen, © Katharsis Films 2016.


Hiltusen mukaan luontoelokuvan tekeminen on tekijälleen matka, jota on tehty monessa eri tasossa, usein myös eri aikatasoissa. Suomenlahti on ollut osa elokuvan tekijän elämää aina 1960-luvulta lähtien. Matka merelle -elokuvan keskeiset elementit kumpuavat Hiltusen henkilökohtaisista kokemuksista.

Elokuvan myötä dokumentin tekijä haluan viedä katsojan merimatkalle, joka kuljettaa kolmen hyvin erilaisen rantavaltion rannoille, myös Venäjän suljettuina pysyneille saarille, sekä siihen osaan meriluontoa, joka on vaikeasti saavutettavissa tai katseilta kätkettynä. Hiltunen toivoo, että elokuva jättää muistijäljen, joka kantaa kauas ja vahvistaa suhdettamme kotimereemme.

Tässä hän onnistuu hyvin. Yhdessä nykyaikaisen kuvaustekniikan kanssa kuvat Suomenlahdesta ovat uskomattoman hienoja. Suosittelen vahvasti elokuvan katsomista ja oman luontosuhteen pohtimista. Matka merelle elokuva johdattaa katsojansa hienolla tavalla Suomenlahdelle 78 minuutiksi.

Kaikkien tätä kirjoitusta kommentoivien kesken arvotaan 5.3.2017 klo 20.00 kaksi kahden hengen lippupakettia. Liput käyvät kaikkiin Finnkinon teattereiden Matka merelle -elokuvan näytöksiin.









6 kommenttia:

  1. Varmasti hieno, kiinnostava ja ajatuksia herättävä dokumentti.

    VastaaPoista
  2. Fint att Finska Vikens och överhuvudtaget Östersjöns välmående får synlighet!

    VastaaPoista
  3. Kiitos leffavinkistä! Meri ja luonto kiehtoo ja siksipä tämä leffakin on ehkä pakko käydä katsomassa!

    VastaaPoista
  4. Olen nyt lukenut tästä dokkarista nyt kahdesta blogista ja vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta! Hyvän kommentin olin kirjoittanut siitä. Mielenkiintoista nähdä mitkä on omat fiilikset ja ajatukset leffan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mitä oikein olen kirjoittanut. Tarkoitin tietenkin, että sinä olit kirjoittanut mielenkiintoisen postauksen leffasta. Minä vielä odotan sen näkemistä! :D

      Poista
  5. Tämä elokuva on nähtävä, kiitos monipuolisesta kuvauksesta siis.

    VastaaPoista