Forum Marinumissa juhlittiin miinanraivauksen muistopäivää 12.5.2015 ja samalla museon kokoelmiin liitettiin satavuotias yhteysalus Wilhelm Carpelan. Keväällä 2015 tulee kuluneeksi 70 vuotta toisen maailmansodan miinanraivauksen aloittamisesta, johon myös Carpelan otti osaa. Muistopäivä olikin mitä oivallisin tilaisuus liittää yksi Suomen merivoimien vanhimmista aluksista merikeskus Forum Marinumin museolaivastoon.
Yhteysalus Wilhelm Carpelan valmistui vuona 1915 Helsingin Kone ja Silta Oy:n telakalta Venäjän rannikkotykistön käyttöön. Kasteessa se sai nimen S4 Kartesch. Alus oli osa neljän aluksen Ehrensvärd-luokkaa. Ennen toista maailmansotaa se toimi rannikkotykistön käytössä yhteysaluksena. Taistelujen tauottua Suomen ja Neuvostoliiton välillä, alus joutui mukaan Suomenlahden raivaustoimintaa, jonka jälkeen se palveli vielä 1970-luvun lopulle asti yhteysaluksena.
Toisen maailmansodan jälkeen miinat olivat jatkuva uhka kauppamerenkululle ja myös muille vesialueen käyttäjille. Itämeri oli laajalti miinoitettu ja Porkkalasta Naissaareen oli kulkenut sukellusveneverkko, jota oli vahvistettu myös miinoittein. Valvontakomission määräyksestä miinanraivaukseen osallistui yhteensä 200 alusta ja 2000 miestä. Miinanraivauksessa onnistuttiin hyvin ja suuremmitta uhrauksitta. Vain 28 raivaajaa menetti henkensä vaativassa ja vaarillisessa työssä. Raivaustyö suoritettiin vuosina 1945–1950, jonka aikana räjäytettiin tai purettiin 28 000 miinaa. Eräiden arvioiden mukaan Itämereen laskettiin toisen maailmansodan aikana 60 000–80 000 miinaa. Vaikka miinanraivausoperaatiota voidaan pitää menestyksekkäänä, voi miinoja tästäkin huolimatta löytyä lähinnä Suomenlahdelta silloin tällöin. Miinat aiheuttivat ongelmia eritoten kalastajille vielä pitkälle sodan jälkeen, sillä monet miinoista säilyttivät toimintakykynsä vuosikymmeniä. Vielä vuonna 1964 havaittiin 7 miinaa. Neuvostoliiton raivausoperaatio jatkui aina vuoteen 1957 asti, jolloin Itämerellä suoritettiin viimeinen raivaus hinattavalla raivaimella.
Yleisradion Elävästä arkistosta löytyy filmi miinanraivauksesta, jossa käy hyvin ilmi, millaista raivaus oli sodan jälkeen.
 |
| Fabian Wrede -luokan koulutusalus Wilhelm Carpelan ja yhteysalus Wilhelm Carpelan |
Siinä vaiheessa kun pääsin paikalle oli suurin osa ohjelmasta takana ja pieni sateentihku oli karkottanut suurimman osan kiinnostuneista joko sisätiloihin tai pois museon alueelta. Laivaston soittokunta oli soittonsa soittanut, mutta uusi museoalus oli auki ja siihen pääsi tutustumaan. Merikeskus Forum Marinumin henkilökunta esittelikin sitä suurella innolla ja alus olikin erittäin hienossa kunnossa. Laiturissa oli kiinnittyneenä myös nykyistä miinanraivauskalustoa ja koulutusalus Wilhelm Carpelan, jonne pääsi käymään. Voi sanoa, että sadassa vuodessa tekninen kehitys on mennyt eteenpäin.
 |
| M/s Wilhelm Carpelanin alkuperäinen telegrammi, joka palautettiin aluksen ohjaamoon restauroinnin yhteydessä. |
 |
| Telegrammin toinen pää konehuoneen puolella. |
 |
| m/s Wilhelm Carpelanin perinnelaivarekisterilaatta ohjaamohytissä |
M/s Wilhelm Carpelan on liitetty perinnelaivarekisteriin, jonne voidaan nimetä merenkulun historian kannalta arvokkaita aluksia. Laivojen täytyy olla arvonsa mukaisessa käytössä ja kunnossa. Wilhelm Carpelan on hyväksytty rekisteriin jo vuonna 1995. Alus hinattiin keväällä 2013 Turkuun, minkä jälkeen sille on tehty laajamittaisia kunnostustöitä. Se onkin erinomaisessa kunnossa restauroinnin jälkeen. Tutkija Mikko Meronen Forum Marinumista kertoi, että alus olisi vaikka heti valmis lähtemään uhmaamaan Airiston aaltoja. Verrattain ajantasaisen listan perinnelaivarekisteristä löytää Museovirasto sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti