Ulos kammiosta: Pahkasika ajaa karille Merikeskus Forum Marinumissa

Pahkasiassa ilmestynyt Vanhojen Herrojen strippi. Kuva: Pauli Heikkilä & Markku Paretskoi.

Turussa juhlittiin Taiteiden yötä 18.8, jonka yhteydessä avattiin Merikeskus Forum Marinumissa Pahkasika ajaa karille -näyttely Kruununmakasiin aulassa. Legendaarisesta huumorilehdestä kertovassa näyttelyssä on esillä strippejä, kollaaseja, alkuperäistöitä sekä esineistöä yksityisistä kokoelmista.

Jos Pahkasika ajaa karille näyttelyä tarkastelee merihistorialliselta kannalta, on sen rajapinta varsin ohut. Huumorilehdessä ilmestyneitä meriaiheisia strippejä on esillä lähinnä yhdessä isossa tietotaulussa. Ne ovat tosin sitäkin hauskempia ja jos päänäyttelyyn on tutustumassa kannattaa Pahkasika ajaa karille -näyttely siinä samassa katsastaa.

Yksi Pahkasian kansista. Kuva: Pauli Heikkilä

Näyttely tarjoaa kattavan otoksen alkuperäispiirrustuksia stripeistä ja hulvattomia pikku esineitä vuosien varrelta. Näyttelyyn on rahdattu jopa vahamonistuskone, joka oli koko lehden perustamisen taustalla. Lehden taival lähti nimittäin liikkeelle vuonna 1975 kun abiturientit Markku Paretskoi, Jukka Mikkola ja Paul Öhrnberg löysivät eräältä ullakolta kyseisen masiinan. Veivattavalle härvelille piti keksiä käyttöä, joten he päättivät tehdä sillä lehden, jonka ensimmäinen painos oli sata kappaletta.

Vahamonistuskone, josta kaikki lähti liikkeelle.

Ohuttu rajapintaa selittää osaltaan myös se, ettei näyttelyä ole varsinaisesti suunniteltu Forum Marinumiin, vaan se on aiemmin ollut esillä Museokeskus Vapriikissa Tampereella. Näyttelyn takaa löytyy Postimuseo ja mediamuseo Rupriikki ja sen kuraattorina on toiminut sarjakuvataiteilija Timo Kokkila, jonka ikimuistoisimpiin hahmoihin kuuluu pierun voimalla lentävä supersankari Peräsmies. Kokkila on parhaansa mukaan täydentänyt alkuperäistä näyttelyä Pahkasian meriaiheisilla sisällöillä.

Näyttely on osa liikenteen ja viestinnän alan erikoismuseoiden Trafiikki-verkoston toimintaa, jossa siihen kuuluvat museot pyrkivät kehittämään yhteistyötä. Pahkasika-näyttely on esimerkki Postimuseon, Rupriikkin ja Forum Marinumin yhteistyöstä, jossa käytetään jokaisen museon omia erikoisalueita.

Timo Kokkilan luoma sarjakuvasankari Peräsmies, joka lentää pierun voimalla seikkailuista toiseen Merikeskus Forum Marinumin tiloissa.

Vaikka itse olen aavistuksen liian nuori samaistuakseni kaikkiin Pahkasian juttuihin, löysin sketseistä muutamia, jotka nuoruusvuosiltani naurattavat yhä. Mielenkiintoisinta oli huomata, että monet ennalta tuntemattomat stripit ja huumoripläjäykset huvittavat edelleen. On jollain tapaa sääli, että Pahkasika, joka otti kantaa asiaan kuin asiaan ja sisälsi mainiota satiiria kohteesta huolimatta, kohtasi säännöllisen ilmestymisensä lopun syksyllä 2000, hieman ennen kuin sen sisältö olisi taas noussut ajankohtaiseksi. Päätoimittaja Paretskoi ei myönnä sanoneensa, että lehti olisi loppunut siksi että maailma oli muuttunut niin hulluksi, ettei siitä voi enää tehdä pilaa. Nyt siitä nimittäin taas pitäisi tehdä.

Näyttely on avoinna Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa 19.8.-20.11.2016.

Pahkasian kansista voi valita oman suosikkinsa näyttelystä löytyvästä vedoksesta. Kuva: Forum Marinum

Näyttely on peittänyt lähes kaikki Kruununmakasiinin seinät.

Yksityiskohta Pahkasika ajaa karille -näyttelyn esineistöstä.

Pahkasika ajaa karille -tietotaulu.

Yksityiskohta tietotaulusta.

Maksullinen pysäköinti on merillä jo melkein tätä päivää.

Merellä: Juhani Ahon Tyven meri

Juhani Ahon Tyven Meri -lastukokoelman kansi vuodelta 1912.

Viime blokikirjoituksesta on vierähtänyt jo kotvasen ja vilkaisemalla edellisen sen lokitietoja voi huomata, että viimeksi olen päivittänyt sivua toukokuun puolessa välissä. Aivan toimettomana en ole ollut, mutta tärkein syy hiljaiseloon on ollut kuluva purjehduskausi. Kesän aikana olen viettänyt mahdollisimman vähän aikaa päätteen edessä ja mahdollisimman runsaasti aikaa meren äärellä. Toisaalta myös Naantalin Purjehdusseuran tuleva satavuotishistoria on ottanut aikaa ja se alkaa vähitellen olla hyvissä kantimissa.

Vaikka purjehduskausi vielä jatkuu, täytyy innokkaimman purjehtijan palata välillä sorvin ääreen. Kameran muistikorttia tyhjentäessä oli mukava huomata, että kesä ja sen purjehdukset tuottivat melkoisen määrän kuvamateriaalia sekä seikkailuja mielenkiintoisissa kohteissa, joista tuonnempana ennen seuraavaa purjehduskautta.

Purjehduskesä 2016 oli varsin vaiherikas ja sen purjehduksille mahtui niin myrskyä kuin tyyntä. Kumpaistakin meren olotilaa voi luonnehtia purjehtijalle paradoksaaliseksi sillä, molemmissa tapauksissa matkanteko saattaa vaikeutua, mutta toisaalta taas kumpikin meren olotila tarjoaa positiivisia kokemuksia. Keskellä tyventä purjehtija voi katsella lintujen leikkiä ja paikallaan pysyviä pilviä ulapan yllä, kun taas myrskyllä hän voi hakea turvaa miellyttävästä luonnonsatamasta ja ihailla meren raivoa.

Nykypurjehtijalle meren olotilojen ääripäät eivät sinänsä tuota suuria ongelmia, koska apumoottorin turvin voi tyynellä edetä kohti määränpäätä ja toisaalta taas myrskyn kanssa pärjää selvällä järjellä. Huomattavaa on, että vielä toisen maailmansodan jälkeen apumoottorit olivat harvinaisia ja jos sellainen löytyi, saattoi polttoaineen hankinta olla kortin varassa. Tyvenen tai myrskyn pito saattoi aiemmin venyä usean päivän koettelemukseksi, jolloin ruokavarat saattoivat huveta lähes olemattomiin.

Yksi huveista tuolloin oli tarinoiden kertominen ja ääneen lukeminen. Ymmärrettävistä syistä matkakirjasto oli varsin rajallinen, mutta yleensä sitäkin laadukkaampi. Lyhyet kansantarinat ja kertomukset olivat varsin suosittuja ja ne opittiin hyvin nopeasti ulkoa.

Oman veneeni kirjastoon kuuluu sekalainen joukko romaaneja, solmukirjoja ja muita merenkulkuun liittyviä oppaita, mutta yksi teoksista tai oikeastaan teossarjoista on ylitse muiden. Kesäkirjaston parhaimmistoon kuuluu Juhani Ahon lastut, jotka nykyisin löytyvät sähköisessä muodossa. Lastuja lukiessa ajatukset virtaavat kauas pois arkipäivästä ja saa kesän tuntumaan entistä lämpöisemmältä.

Lastut ovat muodoltaan pääasiassa lyhyitä novelleja, jotka ovat kuin henkäys menneestä. Vuonna 1891 ilmestyneessä ensimmäisessä Lastujen nimellä kulkevassa kokoelmasta Lastuja – Kertomuksia ja kuvauksia kirjailija itse kuvailee kehittämäänsä novellityyppiä seuraavasti:

 ”Puusta asetta vuoleksiessa lennähtelee puusepältä lastuja hänen työhuoneensa permannolle. Yksi ne lakaisee ovesta ulos, toinen nakkaa lieteen palamaan, kolmas heittää lapsille leikkikaluiksi. Tämmöiset kirjaniekan kynäelmät ovat lastuja nekin. Kun ei niitä aina henno tuleenkaan työntää, niin jättää ne niiden poimittavaksi, jotka siitä kenties ovat huvitetut. Nämä ”lastuni” tässä tarjotaan sen näköisinä, jommoiseksi ne itsestään, kirjoituspöydältä pudotessaan ovat siihen paikkaansa käkertyneet”. (Aho, Juhani; Lastuja: Kertomuksia ja kuvauksia 1891, WSOY)

Mitä ilmeisemmin Aho ei itse lastuista niin perustanut, kuten lainauksesta käy ilmi, mutta tästä huolimatta ne ovat olleet lukioiden suosiossa ja vuosien varrella lastuja-kokoelmista on otettu useita painoksia. Kaikkiaan kokoelmia ilmestyi kahdeksan vuosien 1891–1921 välillä.

Oma suosikkini Juhani Ahon lastuista on ehdottomasti Purjeita kuivaamassa, mutta kirjailijalta on ilmestynyt myös lastu nimeltä Tyven meri, joka sopii erityisen hyvin viime kesän tematiikkaan ja vaihteleviin sääolosuhteisiin.

Tyven meri -lastussa Juhani Aho kuvailee suhdettaan mereen ja sen olotiloihin. Hän kertoo, kuinka ihailee merta sen painiessa siskonsa myrskyn kanssa ja kun aallot iskevät kallioita vasten nostattaen vaahtoavan kuohupään taivaan korkeuksiin on Aho vaikuttunut. Hän ihailee myrskyävää merta, mutta ei rakasta sitä kuin rauhaista, tyventä merta.

Vaikka tyven meri purjehtijalle saattaa olla painajainen useamman tuulettoman päivän jälkeen, en voi kuin ihailla, kuinka Aho on rakentanut kuvauksensa rauhan tyyssijasta. Lastun viimeisen kahden kappaleen sanaleikki on erittäin hieno ja hakee vertaistaan merikuvauksissa. On kuin Aho kirjoittaisi jostain aivan muusta:

 ”Tyven, verkalleen mainehtiva meri, joka ei muserra, ei uhkaa, ei pelota, vaan joka rakastaa omiaan, liekuttaa lapsiaan ja niitä tuudittaa kaikki revityt ja riitaiset, kaikki jotka toisianne vihaatte ja vainootte, kaikki kierot mietteet ja turhat puuhat ja aherrukset — miksi ette tule tänne!

 Täällä̈ olisi teidänkin hyvä̈ olla. Rakentakaa tänne majanne, te, niinkuin minäkin. Ei muu maksa vaivaa, sillä kaikki muuhan on turhuus ja hengen vaiva.” (Aho, Juhani: Tyven meri 1912, toinen painos, WSOY)

Nykyisin Ahon tuotanto löytyy hyvin kansalliskirjaston klassikkokirjastosta, jonne linkki löytyy tästä. Toivotan kaikille blogin lukijoille hyviä syyspurjehduksia ja lukuhetkiä lastujen parissa.

Eräs toinen suomalainen kirjailija tyvenessä säässä kalastamassa. Kuva: SLS: Zacharias Topelius metar i roddbåt på Alörsfjärden 1890. slsa801_37

Loki-palvelu tuo merellisen kulttuuriperinnön digitaaliaikaan

Loki-verkkopalvelu on suunniteltu toimimaan niin mobiili kuin perinteisellä käyttöjärjestälmäalustalla. Sen käyttö on suunniteltu mahdollisimman helpoksi ja se on ilmaista.

Torstaina Forum Marinumin näyttelyavajaisten yhteydessä julkistettiin uusi merellinen verkkopalvelu Loki. Yhteisöllinen ja maksuton suurelle yleisölle suunnattu palvelu esittelee merellisiä kuvia, videoita, retkikohteita ja tarinoita kuljettaen käyttäjänsä niiden äärellä helppona ja mukavana kokemuksena, ajasta tai paikasta riippumatta. Myös Purjeita kuivaamassa -blogilla on ollut näppinsä pelinsä alustaa kehitettäessä.

Palvelu on toteutettu John Nurmisen säätiön, Merikeskus Forum Marinumin, Ahvenanmaan merenkulkumuseon, Rauman merimuseon ja Suomen merimuseon yhteistyönä. John Nurmisen säätiön asiamies Annamari Arrankoski-Engardtin mukaan ”Loki on kaikille avoin kohtaamispaikka sekä tarinoiden selailua että jakamista varten. Jokainen käyttäjä voi lisätä kartalle omat merelliset tarinansa. Lokista löytyy lisäksi museoiden ja muiden meren asiantuntijoiden tuottamia, merelliseen kulttuuriperintöön liittyviä, sisältöjä sekä parhaat retkikohdevinkit Suomen rannikoilta ja saaristosta. Ensimmäiset kohteet sekä merkinnät ovat jo kartalla ja lisää julkaistaan läpi kesän”

Loki-sivusto toimii sosiaalisen median tavoin ja sen toiminnoissa on paljon olemassa olevia palveluita hyödyntäviä rajapintoja. Käyttäjät voivat jakaa omia merellisiä kokemuksiaan ja muistojaan sanallisesti sekä kuvien ja videoiden muodossa. Ensimmäiset lokimerkinnät ovat muun muassa suomalaisten merimuseoiden ja Yle Elävän arkiston tekemiä. Museoiden ja muiden merellisten tahojen ohella kuka tahansa palveluun kirjautunut meren ja saaristokulttuurin ystävä voi kiinnittää Lokin kartalle oman tarinansa. Loki palvelee suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi sekä sisältää kaksi vaihtoehtoista karttanäkymää meriväylineen.

Yksi parhaimmista esimerkeistä henkilökohtaisesta Loki-merkinnästä on puolustusvoimien vanhan komentajan, amiraali Juhani Kaskealan muisto Algebran opiskelua tykkivene Klas Hornin miehistöskanssissa. Tarinassaan Kaskeala palaa aikoihin ennen palvelustaan Suomen puolustusvoimissa. Taitavana sanansäilän heiluttajana tunnettu amiraali luotsaa kertomuksen läpi 1900-luvun aina Turun Meriupseerikerholle, jolloin Klas Hornista oli jäljellä vain sen päällikön salongin upea sisustus. Vielä aluksen purjehtiessa Kaskeala oli saanut salongissa ensimmäisen palkkakuorensa merikapteeni Arvo W. Laineelta, mutta vuosia myöhemmin hän omien sanojensa mukaan sai "vielä palkkakuorta paremman palkinnon."

Loki-palvelun avaussivu, josta pääsee tutkimaan merellistä kulttuuriperintöä digitaalisessa muodossa

John Nurmisen säätiön lisäksi palvelua ovat olleet kehittämässä museot ympäri Suomea. Panoksensa hankkeeseen ovat antaneet Merikeskus Forum Marinum Turusta, Ahvenanmaan merenkulkumuseo, Rauman merimuseo ja Suomen merimuseo Kotkasta. Lokin yksi keskeisimmistä tehtävistä on pidentää ja syventää museokäyntiä. Loki-merkintöjen kautta rikastetaan museovierailua ja tarjotaan tietoa museoiden esineistöstä ja kohteista. Jakamalla arkistokuvamateriaalia muista rajapinnoista ja palveluista syvennetään museovieraan tietoutta menneestä elämästä. Palvelun kautta löytyvät myös museoiden aukioloajat. Uusi palvelu tarjoaa käytännössä rajattomat mahdollisuudet jakaa informaatiota niin museoiden kuin muiden toimijoiden kulttuuriperinnöstä. Palvelu on oiva tapa jakaa ja popularisoida tutkimushankkeiden tuloksia suurelle yleisölle. Loki-hankkeen tavoitteena on saada palvelulle 10 000 vierailijaa kesän aikana.

Loki-palvelun taustalla on John Nurmisen Säätiön pitkäjänteinen Loki-hanke, joka on vuodesta 2013 tarkastellut kulttuuriperintökenttää digitalisaation tuomien mahdollisuuksien läpi, tavoitteenaan tuoda merellinen kulttuuriperintö suuren yleisön luo useammin, helpommin ja rikkaammin. Hankkeellaan John Nurmisen Säätiö on pyrkinyt varmistamaan, että ihmisen suhde omaan kulttuuriperintöön ja ympäristöön pysyy elinvoimaisena. Loki on tarkoitus laajentaa vaiheittain palvelemaan koko kulttuurikenttää: sen toimijoita sekä sen kuluttajia eli suurta yleisöä – kulttuuriperinnön varsinaisia omistajia. Palvelun ovat rahoittaneet Jane ja Aatos Erkon Säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Purjeita kuivaamassa -blogistin Loki-merkinnät löydät kätevästi tästä.

Loki-palvelun tunnet tästä merkistä. Purjeita kuivaamassa -blogin oikeassa yläkulmassa olevaa logoa klikkaamalla pääset tutustumaan blogistin Loki-merkintöihin.

Ulos kammiosta: Kuvakatsaus Merikeskus Forum Marinumin uuteen perusnäyttelyyn Töissä merellä.

Purjealusten keulakuvia uuden perusnäyttelyn Töissä merellä sisääntuloaulassa Merikeskus Forum Marinumissa.

Eilen juhlittiin Merikeskus Forum Marinumin uuden perusnäyttelyn avajaisia ja tänään se on auennut suurelle yleisölle. Ohessa muutamia kuvia uudistetusta näyttelystä ja sen esineistä. Lisää pienempiä yksityiskohtia löytyy Purjeita kuivaamassa -instagaramin puolelta. Jos asiasta kaipaa pidempää kirjallista näkökulmaa, kannattaa lukea edellinen blogikirjoitukseni.

Näyttelyn sisääntuloaulassa on käytetty rohkeasti valoja ja peilipintaa. Muutamaa metriä ylempänä lipuu amerikkalaismallinen Glastron V-142 Skilifte -tuulilasivene muistona vanhasta näyttelystä.

Glastron V-142 Skilifte -tuulilasivene lipuu museovieraiden yli. Sininen valo ja äänimaisema luovat kävijälle tunnun sukellusmatkasta.

Vara-amiraali Jouko Pirhosen kunniamerkit ovat yksi näyttelyn kirkkaimmista kohteista. Pirhonen toimi Suomen merivoimien komentajana vuosina 1966–1974 ja toisen maailmansodan aikana hän oli moottoritorpedovenelaivueen päällikkönä, josta hänet palkittiin Mannerheim-ristillä vuonna 1943. Näyttelyssä on esillä myös kaksi muuta Mannerheim-ristiä.

Vasemmalla rannikkotykistön uniformu mallia 22 ja oikealla Paraisten merisuojeluskunnan palveluspukuja. Huomaa, että rannikkotykistön uniformu on yhdistelmä meri- ja maavoimien palveluspukuja.

Vanhasta näyttelystä tuttu Neuvostoliitossa valmistettu P-15 Termit -meritorjuntaohjus, joka Suomessa tunnetaan paremmin MTO-66 -meritorjuntaohjuksen nimellä. Uudessa näyttelyssä ohjus on museohenkilökunnan mukaan asetettu paremmin sen lentoa kuvaavaan asentoon ja jalusta on sitä varten erikseen teetetty.

Museon perusnäyttelyssä on nyt paljon näyttöjä, jotka mahdollistavat erilaisen kuva- ja videomateriaalin esittelyn. Näyttöjen lisäksi tarjolla oli myös 3D-elämys Airistolla vanhan puolustusvoimien potkurikoneen kyydistä.

Luotsit ovat myös töissä merellä. Ohessa luotsikutterien pienoismalleja eri aikakausilta.

Verkko- ja muiden veneiden pienoismalleja Merikeskus Forum Marinumin tiloissa.

Kolmimasto parkki Sigynin pienoismallin yksityiskohta museon tiloissa.

Näyttelytila oli entistä avoimempi ja yllättävää kyllä tila oli hyvin rauhallinen suuresta yleisöstä huolimatta.

Yksityiskohta vapaa-ajankalastusta käsittelevästä osiosta. Näytteillä oli niin Rapalan vaappuja kuin suomalaisia Kuusamon lusikoita. Legendaarista Ambassadör 5000 jäin näyttelyssä kaipaamaan.

Tuliaisia Sargassomereltä. Yksi mielenkiintoisimmista näyttelyvitriineistä oli merimiesten tuomat tuliaiset koti-Suomeen.

Yksityiskohta Urho Aallon merimiessäkin koristuksesta merikeskuksen tiloissa.

Moottoriharrastaja Jouko Kurrin lähes 300 perämoottorin kokoelma on edelleen paikallaan ja sen on yksi suurimmista Pohjoismaissa.

Kurrin konehuone toisesta näkökulmasta. Kaikille rakkaita "peräprutkuja"on riittämiin.

Ulos kammiosta: Jotain uutta, jotain vanhaa – Merikeskus Forum Marinumin uusi perusnäyttely Töissä Merellä.

FÅA:n kapteenin lakki: Yksityiskohta Forum Marinumin uudesta perusnäyttelystä Töissä merellä

Forum Marinum sulki vanhan perusnäyttelynsä railakkaasti 30.12.2015 Kuin viimeistä päivää -tapahtumassa. Ohjelmassa oli erikoisopastuksia, pubivisa ja tutkijajukeboksi. Tilaisuus tarjosi myös viimeisen mahdollisuuden vierailla museon vanhassa perusnäyttelyssä, joka oli rakennettu vuonna 2002. Yli kymmenen vuotta vanha näyttely oli edelleen varsin ajankohtaisen tuntuinen, mutta se oli teknisesti aikaansa jäljessä. Näyttelyn materiaali oli mielenkiintoista, mutta interiööri tunkkainen. Valaistus ja yleinen tunnelma tarvitsivat kasvojenkohotusta. Museoon haluttiin ripaus raikkautta ja uusia tuulia. Tulevista uudistuksista huolimatta Merikeskuksen henkilökunta kuitenkin lupasi, että jotain vanhaa säilytetään.

Perusnäyttelyn uudistamisprosessi on museolle kuin museolle pitkä hanke ja Forum Marinumissa se aloitettiin jo kolme vuotta sitten, kesällä 2013, keräämällä yleisön palautetta vanhasta ja kuulemalla toiveita uuden näyttelyn suhteen. Näyttelyn ajanmukaistamista lähdettiin koordinoimaan Minun merimuseoni -nimisenä hankkeena, jonka ympärille muodostui innokas ja sitoutunut "asiakasraati". Museon tiedottajan Otto Holmborgin mukaan entisistä merenkulkijoista ja museoalan harrastajista koostuva joukko on tietämyksellään ja elämänkokemuksellaan sopivasti tuulettanut totuttuja tapoja museoammattilaisten keskinäisessä näyttelysuunnittelussa.

Yksityiskohta Merikeskuksen uudesta perusnäyttelystä

Asiakasraadin aktiivijäsenistö vakiintui jo hankkeen alussa, mutta uudistusprosessi on ollut avoin yleisölle koko hankkeen aikana. Asiakasraadin lisäksi uudistustyöhön ovat osallistuneet lukuisat yhteistyötahot. Lopputuloksena syntynyt näyttely on Holmborgin mukaan osoitus innovatiivisuudesta ja yleisön uudenlaisesta huomioimisesta.

On hyvä kysyä, onko Merikeskus Forum Marinum onnistunut perusnäyttelynsä uudistuksessa? Museon näyttelytilat asettavat omat rajoituksensa hankkeelle, mutta uusi ilme on vanhaa näyttelyä avoimempi ja raikkaampi. Näyttelyn valaistus on tuotu 2010-luvulle uudella leditekniikalla ja värien käyttöä ei ole karsastettu. Vanhaan viljamakasiiniin on päästetty häivähdys luonnonvaloa avaamalla vanhat rautaovet. Esineistö on osittain uutta, mutta jotain vanhaakin on säilytetty.

Museon tavaramerkiksi vakiintunut perämoottorihuone on edelleen paikallaan ja se on vaikuttava näky vuosien jälkeen. Ennen uudistusta museossa oli käytetty äänimaisemia, mutta ne eivät olleet jäänet kovin selvästi allekirjoittaneen mieleen. Uudessa näyttelyssä äänimaisemat on uudistettu, kuten äänentoistotekniikka. Uudet äänet lennättävät museovierasta ajassa sekä paikassa ja luovat näyttelyyn miellyttävän kokemuksen merestä ja saaristosta. Sukellusveneen kaiku taas luo omanlaisensa etäisen tunnelman merenkulun synkempään puoleen. Hyvällä syyllä voi todeta, että näyttelyn uudistus on sopivassa suhteessa jotain tuttua ja jotain uutta. Se on onnistunut, vaikka näyttelyn aktiivinen rakennusvaihe on ollut varsin lyhyt prosessi, vajaat viisi kuukautta.

Näyttelyn teemaksi on valikoitunut töissä merellä ja se avautuu museokävijälle oikeiden henkilöiden ja toimijoiden työn ja tehtävien kautta. Näyttelyyn on löydetty mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Teemaan voi uppoutua messipojan tai upseerin kokemuksien kautta naisnäkökulmaa unohtamatta.

Näyttelyn uusi sisäänkäynnin aula on henkeäsalpaava, vaikka kuva ei sitä ihan tuo ilmi.

Uuden perusnäyttelyn laajimpia teemakokonaisuuksia ovat Merivoimien historia sekä Lounais-Suomen alueen kauppamerenkulku. Muita teemoja ovat merellisten viranomaisten toiminta, ammattimainen merikalastus sekä talonpoikaispurjehdus ja saariston kulttuuri. Merikalastusta käsittelevässä osuudessa esitellään myös vapaa-ajankalastuksen historiaa, mikä laajasta harrastajakunnasta huolimatta on tähän asti puuttunut suomalaisen museokentän tarjonnasta.

Toinen merkittävä uudistus koskee Merivoimien näyttelyosiota. Lähtökohtana on ollut laajentaa vanhan näyttelyn laivastohistoria käsittämään koko merivoimien historiaksi yhtenä kokonaisuutena, mukaan lukien rannikkotykistön ja rannikkojalkaväen menneisyys.

Uudistus on kaikkinensa onnistunut ja kokemisen arvoinen, vaikka vanhassa näyttelyssä olisi juuri ennen vanhan perusnäyttelyn sulkemista käynyt. Merikeskus Forum Marinumin uusi perusnäyttely on hankkeena onnistunut ja toimii tulevaisuudessa hyvin osana vaihtuvia teemanäyttelyjä. Lisää kuvia myöhemmin täällä ja Purjeita kuivaamassa -instagramin puolella.

Mika Kurki esittelee näyttelyn vapaa-ajankalastuksen osiota, joka on yksi näyttelyn helmistä. Kuva: Merikeskus Forum Marinum/Veikko Wahlroos

Yksityiskohta näyttelystä: Venäjän vallan aikaisia epoletteja ja esineistöä.

Ulos kammiosta: Tunnelmia Vene Båt - messuilta

Moottorivene Ahdin ahteri Mys ry:n osastolla

Vene Båt -messut avautuivat eilen illalla yleisölle. Vaikka messut ovat pitkälti uusien kaupattavien tuotteiden esittelyä varten, löytyy näytteilleasettajien joukosta paljon mielenkiintoisia kohteita, myös merihistoriallisesta näkökulmasta. Ohessa muutamia tunnelmakuvia perjantailta. Kuvia myös Purjeita kuivaamassa Instagramissa. Tänään luvassa on rutkasti ohjelmaa, joka taatusti kiinnostaa kaikkia blogin ystäviä.

Mahogany Yachting Societyn osastolla jaetaan tänään uudet klassikkotodistukset ja pidetään paneelikeskustelu Int 5.5m Skylarkin kunnostuksesta. Seminaaritiloissa järjestetään Suomen purjehdus ja veneily ry:n #Venda Sailing Symposium, jonka ohjelmassa on varsin meritoituneita puhujia ja purjehtijoita. Saman aikaisesti hylyt ja hylkysukellus puhuttavat Hylkysukellus 2016 Wreck -seminaarissa kello 11.00 alkaen. Molemmat seminaarit lienevät loppuunvarattuja, mutta ensimainitusta yhteenveto blogin puolella myöhemmin. Peruutuspaikkoja kannattaa tiedustella juuri ennen seminaarien alkua.

Merikorttien kertomaa John Nurmisen säätiön merikarttanäyttely Lasigalleriassa

Marino Mustangin uusiotuotannossa olevan Mustang-tuulilasiveneen yksityiskohta

Mahogany Yachting Society ry:n mainio messuosasto

Puinen pikaliippari perämoottorimuseon osastolla

Köning perämoottorin yksityiskohta perämoottorimuseon osastolla

Ulos kammiosta: Merikarttoja, -kirjoja ja Itämeren suojelua: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan.

John Nurmisen säätiön karttoja esillä viime syksynä Helsingin kirjamessuilla

Tänään alkavien Vene Båt -messujen ohjelmasta haluan nostaa esiin vielä yhden näytteilleasettajan, jonka messutarjontaan kannattaa ehdottomasti tutustua. John Nurmisen Säätiö esittelee toimintaansa messujen aikana useammassa kohteessa.

Venemessujen ajan Messukeskuksen Lasigalleriassa on esillä säätiön karttanäyttely, jossa vieraat voivat tutustua Suomenlahden merikorttien historiaan. Esillä on muun muassa harvinaisia Waghenaerin merikortteja 1500-luvun lopulta. Kartoissa kuvataan Suomenlahtea ja esimerkiksi vuonna 1592 julkaistussa Suomenlahden kartassa kuvataan reitti Viipurista Ahvenanmerelle. Kartoissa hahmottuu mielenkiintoisesti se, että Suomen rannikkoa pidettiin ihmeellisenä, vieraana ja vaarallisena. Sen lukuisat saaret ja monet karit aiheuttivat taivastelua ja pelonsekaista kunnioitusta. Vuosien varrella satoja, jopa tuhansia laivoja on haaksirikkoutunut rannikollemme. Erityistä ihmetystä aiheutti aikanaan Turkuun johtavan väylän varrella ollut Seylstein, jonka läheisyydessä kompassi villiintyi ja vain pyöri pyörimistään rauhoittuen vasta mailin päästä kohteesta.

Kartat kertovat omaa tarinaansa menneisyydestä ja merenkäynnin saloista. John Nurmisen säätiö tekee merihistorian ja merikulttuurin eteen aktiivista työtä, jotta taideteoksien vertaiset merikartat löytäisivät tiensä niistä kiinnostuneiden ihmisten luo. Yhtenä osoituksena tästä on säätiön viime syksynä julkaistu Marjo T. Nurmisen kirja Maailma piirtyy kartalle, joka on saanut kirjakritiikeissä ylistäviä sanoja.

Olen saanut useaan otteeseen tutustua säätiön karttakokoelman monipuolisuuteen ja joka kerta täytyy ihmetellä, kuinka hienoja ne ovat. Viimeksi karttoja sai ihastella Helsingin kirjamesuilla ja Merikeskus Vellamossa. On uskomatonta, kuinka ajan henki ruumiillistuu karttojen kuvitukseen, olivat ne sitten isoja tai pienen pieniä. Jos karttoja vertaa nykymerikorttiin, voi päätyä siihen loppupäätelmään, että nykyisin käytäntö on ajanut koristeellisuuden edelle. Meriturvallisuuden kannalta näin on parempi, mutta mitäköhän nykykartta kertoo meistä 500 vuoden päästä?

Karttanäyttelyn lisäksi säätiön messuosastolla voi tutustua säätiön kustantamiin tietokirjoihin ja puskaradion mukaan niitä voi ostaa messujen ajan normaalia edullisimmin hinnoin. Viime keväänä julkaistun Eero Lehtisen Suomalaiset sankaripurjehtijat – Kahvelipurjeista skiffeihin arvostelun löydät täältä ja Marjo T. Nurmisen syksyllä julkaistun Maailma piirtyy kartalle – tuhat vuotta Euroopan kulttuurihistoriaa –teoksen esittelyn täältä. Kirja on arvioitu useissa medioissa kuten: Helsingin Sanomissa, Geographicalissa, Library Journalissa ja Agricola -historiaverkossa.

John Nurmisen säätiö ei ole keskittynyt vain menneeseen vaan on myös tukevasti nykypäivässä ja tulevaisuudessa. Messuilla voi tutustua säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin ja työhön Itämeren pelastamiseksi. Meriluonnonsuojelun lisäksi messuosastolla esitellään Loki-verkkopalveluhankkeen etenemistä ja tulevaisuuden näkymiä. Säätiö on mukana myös 3.-5. -luokkalaisille järjestettävillä koululaiskierroksilla. Koululaiset kiertävät messuilla maanantaina 15.2., tiistaina 16.2 ja keskiviikkona 17.2.2016.

John Nurmisen säätiön messuosasto löytyy kohteesta 4b41 ja merikarttanäyttely Lasigalleriasta.