Ulos kammiosta: Loki-kahvilassa: Kurkistus Vene 17 Båt -messujen tarjontaan.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta ja se on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017.

Vene 17 Båt -messut aukeavat huomenna perjantaina. Ei ole kysymystäkään siitä, että messujen kiinnostavin kohde merikulttuurin näkökulmasta on ehdottomasti John Nurmisen Säätiön Loki-kahvila, jossa Loki-palvelu rantautuu elävään elämään internetin ihmeellisestä maailmasta. Loki on John Nurmisen Säätiön toteuttama kaikille avoin merellinen palvelu, joka kokoaa kartalle merenkulkijoiden jakamia tarinoita, retkikohdevinkkejä, merellisiä palveluntarjoajia sekä monipuolista tietoa merikulttuurista ja -historiasta. Meren asiantuntijoiden, kuten merimuseoiden, ohella kuka tahansa rekisteröitynyt käyttäjä voi kiinnittää Lokin kartalle oman tarinansa. Rekisteröityminen sekä merkintöjen lisääminen on ilmaista ja karttaa voi tutkailla maksutta myös ilman rekisteröitymistä. Loki-palvelu löytyy osoitteesta www.lokistories.fi .

Loki perustuu karttapohjaan, jonka kautta käyttäjä löytää mielenkiintoisia tarinoita ja muuta materiaalia liittyen Itämereen, merikulttuuriin ja historiaan. Mukana on myös tutustumisen arvoisia retkikohteita. Palvelu lanseerattiin sen nykyisessä muodossa viime keväänä ja se on tämän jälkeen ollut kovassa käytössä. Palvelusta löytyy jo satoja merkintöjä, jotka ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Lokimerkintöjä ovat kartalle laittaneet niin merimuseot, Yleisradio kuin pursiseurat. Internet ei kuitenkaan pysty täyttämään merikulttuurista kiinnostuneiden sosiaalista ulottuvuutta loputtomiin ja näin ollen on hyvä, että John Nurmisen Säätiö tarjoaa kaikille Itämerestä sen luonnosta ja kulttuurista kiinnostuneille mahdollisuuden kohdata kasvoikkain.

"Kiinnostus ja ihastus Loki-kahvilan ohjelmaa kohtaan on ollut jo etukäteen ilahduttavan suurta. Täytyyhän yhteisön tavata aina välillä kasvokkainkin - kuka tietää, vaikka Loki-kahvilasta tulisi tulevaisuudessa pysyvä toimintamuoto digitaalisten kanaviemme rinnalle", iloitsee Lokin projektipäällikkö Anna Herlin John Nurmisen Säätiöstä.

Loki-kahvilan ohjelma on ylitsepursuava ja ohjelman myötä saa vastauksen mm. seuraaviin kysymyksiin: Minne tulevana kesänä kannattaa veneillä? Entä millaisia uskomuksia ja myyttejä vanhoihin karttoihin liittyy? Millaista oli amiraalin elämä 1700-luvulla? Ehdimmekö vielä pelastaa Itämeren?

Kahvia vai teetä? Loki-pavelu tarjoaa tietoa ja kulttuuria Itämeren piiristä.

Viikon aikana on esillä niin paljon mielenkiintoisia aiheita, että kahvilassa voisi istua vaikka koko viikon ja mikä parhainta Loki-kahvilan ohjelmistossa on myös paljon lapsille suunnattua toimintaa. Merikulttuuri ei ole vain harmaiden merikarhujen ja pölyn keskellä työskentelevien merihistorioitsijoiden yksinoikeus. Loki-kahvilassa järjestetään solmu- ja signaalilippu -oppipajoja sekä satuhetkiä. Lapsille suunnattua ohjelmaa on erityisesti perhepäivänä 19.2. Yksittäisenä nostona voi mainita, että samana päivänä Suomen merimuseon Laivakoira Vellu on paikalla kello 10-16.

On lähes oikeusmurha, että teen nostoja ohjelmasta, koska Loki-kahvilan ohjelma on niin mielenkiintoinen kaikkinensa. Tästä huolimatta ajattelin kuunnella seuraavat puheenvuorot itse ensimmäisen viikonlopun aikana:

Perjantaina 10.2 kello 14.30-15.00 Eero Ehanti Suomen kansallismuseon konservointiyksikköstä kertoo vuonna 1788 uponneen Kronprins Gustav Adolfin hylyn ja tykkien kohtalosta. Yksi tykeistä nostettiin merenpinnalle ja konservoitiin näyttelykuntoon. Minkälainen on tämän vaikuttavan esineen elinkaari? Mitä valurautaiselle jättiläiselle tapahtui meressä vuosisatojen kuluessa? Mitä vaadittiin, jotta se säilyy sekä meidän että tulevien sukupolvien iloksi? Ja miksi tämä kaikki on tärkeää? Esitelmä avaa merihistoriaa aivan uudella tavalla ja odotan sitä suurella mielenkiinnolla.

Toinen perjantain mielenkiintoisimmista puheenvuoroista on eittämättä S/Y Belmonttiin liittyvä tiedotustilaisuus, joka alkaa kello 15.00. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta s/y Belmontin ja Hjallis Harkimon maailmanympäripurjehduksen kotiinpaluusta. Tämä purjehdus on edelleen yksi suomalaisen purjehdushistorian merkittävimmistä saavutuksista. Joakim Hilden (Belmont / Jahti Oy) ja Hjallis Harkimo ovat luvanneet kertoa, mitä kaikkea Swan-veneen juhlavuoteen mahtuu ja mitä juhlavuosi merkitsee purjehtijalegendalle.

Aallot pyyhkivät S/Y Belmontin täkkiä.

Lauantaina 11.2 esille nostaisin erityisesti kello 11.15 alkavan Professori Jyri Seppälän ja tutkija Merja Saarisen puheenvuoron ”Millainen on sinun Itämeri-jalanjälkesi?” Seppälä ja Saarinen esittelevät uutta Itämeri-laskuria sekä kertovat, minkälaiset valinnat vaikuttavat Itämeri-jalanjälkeen ja miten omaa Itämeri-jalanjälkeä voi pienentää. Esityksestä voi varmasti poimia monia hyviä vinkkejä arkeen, sillä Itämeri on meidän yhteinen huolenaiheemme!

Merihistorian puolelta kiinnostava puheenvuoro tulee Turusta. Kello 15.00-15.30 Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen kertoo Kultaranta-veneiden historiasta. Esitys on varsin ajankohtainen, sillä messuilla on esillä Kultaranta I ja II, jonka lisäksi tämän vuoden aikana Forum Marinumissa avautuu presidenttien veneistä kertova näyttely.

Mielenkiintoinen on myös puheenvuoro kartoista kulttuurin peilinä: ”Mitä vanhat kartat kertovat Itämerestä” - esityksen aikana tietokirjailija Marjo T. Nurminen ja John Nurmisen Säätiön asiamies Annamari Arrakoski-Engardt keskustelevat Nurmisen tulevan kirjan aiheesta, Itämeren kartan historiasta. Nurmisen aikaisempi kirja Maailma piirtyy kartalle oli huikea luku kokemus visuaalisen ilotulituksen lisäksi, joten tulevalta kirjalta odotan paljon.

Sunnuntaina on ilo kuunnella puolilta päivin ”Majakkaseuran talkootarinoita”, jossa Suomen Majakkaseura – Finlands fyrsällskap ry:n jäsenet kertovat Majakkaseuran kunnostusprojekteista. Tämän jälkeen on hyvä kuunnella myös ”Meri hädässä – vieläkö ehdimme pelastaa Itämeren?” –puheenvuoron, jossa Itämeren suojelun superstarat Marjukka Porvari John Nurmisen Säätiöstä, Seppo Knuuttila SYKE:stä ja Markku Ollikainen, Helsingin yliopistosta pohtivat Itämeren mahdollisuuksia ja vastaavat yleisön kysymyksiin.

Allekirjoittanut on myös viikonloppuna, jopa kolmeen otteeseen, turisemassa purjehdus- ja veneilykulttuurin historiasta. Jos blogin lukijoita kiinnostaa näkökulmat huvipurjehduksen historiaan ja Naantalin Purjehdusseuran satavuotinen historia, olette mitä tervetulleimpia Loki-kahvilaan perjantaina kello 16.00, lauantaina kello 16.00 sekä sunnuntaina kello 15.00.

Viikon ohjelma Loki-kahvilassa ei häviä ensimmäisen viikonlopun esityksille, päinvastoin. Tarjolla on puuvenekulttuuria, jäänmurtajia sekä muuta kiinnostavaa, mutta palaan näihin aiheisiin myöhemmin. Kaiken kaikkiaan Loki-kahvilan monipuolinen ohjelma on osoitus suuresta kiinnostuksesta suomalaista merikulttuuria kohtaan. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka monipuoliset lähtökohdat Itämeri ja sen rannikko antavat erilaisille lähestymistavoille kulttuurin ja muun tutkimuksen saralla. Kymmenen päivän ajan Loki-kahvila tarjoaa toinen toistaan mielenkiintoisempaa ohjelmaa ja jos sattuu asumaan pääkaupunkiseudulla, kannattaa käydä kuuntelemassa esitykset vaikka joka päivä.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta. Kahvila on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017. Lokikahvilan ohjelma kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Ulos kammiosta: Mahonkisia klassikoita: Kurkistus Vene 17 Båt -messujen tarjontaan.

Kultaranta II tasavallan presidentin kesäasunnon Kultarannan vesillä. Kuva: Suomen kansallismuseo: Suomen merimuseon kuvakokoelma, CC BY 4.0.

Kauden avaukseen eli Helsingissä järjestettäviin Vene 17 Båt -messuihin on vajaa viikko aikaa, joten on aika aloittaa messuohjelmaa läpiperkaaminen. Minne kannattaa mennä, jos ja kun on kiinnostunut merihistoriasta ja siihen liittyvistä teemoista?

Tunnetusti Vene 17 Båt -messut on Suomen suurin venemessutapahtuma ja kaiken näköistä tarjottavaa on paljon. Yleisesti ottaen messut keskittyvät uusien tuotteiden ja veneilytarvikkeiden myyntiin, mutta vuosi vuodelta tarjolla on ollut yhä enemmän merellisiä elämyksiä ja näin myös merihistoriaa nostalgian muodossa. Perinteisesti SPV:n järjestämä Symposium ja Hylkyseminaari ovat tarjonneet oivan kattauksen merihistorian asiantuntijoita, mutta tänä vuonna ensiksi mainittu keskittyy kilpaurheiluun ja jälkimmäinen loistaa poissaolollaan. Tästä huolimatta messuilla on laajaa, mahdollisesti jopa laajempi kattaus veneily- ja purjehdushistoriaa kuin ennen.

Lähdetään liikkeellä Mahogany Yachting Society ry:n, eli tuttavallisemmin MYS:n messuosastosta, jonka teemana on Suomi 100 vuotta. Yhdistyksen laaja osasto yhdessä Nisse Häggbom Outboard Museumin tarjonnan kanssa ovat tarjonneet vuosien saatossa messujen laajimman puuvenekattauksen. Osastolla on ollut mitä mielenkiintoisempia mahonkisia ja muita puisia kaunottaria, kuten tänäkin vuonna. Esillä on kaksi Kultaranta-venettä, ESS-båt, ja viime vuonna samassa tilaisuudessa esitelty Int. 5.5m Skylark. Veneiden ja muiden näyttelyesineiden lisäksi tarjolla on myös ohjelmaa 11.2. kello 11.00 alkaen.

Alkuun K-raadin, Museoviraston ja Forum Marinumin edustajat jakavat klassikkotodistukset, jonka jälkeen Mahogany Yachting Society myöntää kunniajäsenyyden uudelle henkilölle. Kello 11.30 on vuorossa Yrjö Klipin esitelmä aiheesta Purjehduksen merkitys 100 vuotiaalle itsenäiselle Suomelle, jonka jälkeen John Lindblom esitelmöi isänsä Jarl Lindblomin suunnittelemista veneistä. Mikäli ohjelman aikana ei ehdi MYS:n osastolle, kannattaa silti vierailla osastolla, sillä esillä olevat veneet ovat näkemisen arvoisia.

Esille nostaisin ehdottomasti Kultaranta-veneet ovat, jotka ovat tutustumisen arvoisia, ovathan ne olleet maamme päämiehen edustusveneitä. Kultaranta I on Androksen 20-luvun alussa rakentama avonainen nopeakulkuinen moottorivene. Se päätyi presidentilliseen käyttöön Kultarannan siirtyessä tasavallan presidentin kesäasunnoksi irtaimistoineen. Veneen vaiheista on aiemmin ollut varsin rajallisesti tietoa ja siten vierailu MYS:n osastolla tuo varmasti myös allekirjoittaneelle lisävaloa veneen historiasta. Janin puuveneblogissa oli maininta veneen kunnostuksen alkuvaiheista, mutta sen jälkeen on tapahtunut ilmeisen paljon, jotta vene on saatu näyttelykuntoon. Odotan innolla veneen näkemistä.

Tasavallan presidentti ja rouva Kallio moottoriveneajelulla Kultarannan vesillä Naantalissa. Taustalla Kultarannan venekantaan kuulunut Gustaf Estlanderin piirtämä Saksassa veistetty 55m2-luokkaan kuulunut saaristoristeilijä Glory, jonka Lauri Kristian Relander osti presisidenttinä ollessaan veneen Sigurd Frosterukselta. Kuva: Pietinen, kuvaaja 1937, Museovirasto, CC BY 4.0.

Tasavallan presidentti ja rouva Kallio moottoriveneajelulla Kultarannan vesillä Naantalissa Kultaranta I:llä. Kuva: Pietinen, kuvaaja 1937, Museovirasto, CC BY 4.0.

Kultaranta I seuraaja Kultaranta II on myös mielenkiintoinen vene. Se tilattiin alun perin korvaamaan Kultaranta I, joka avomoottoriveneenä oli auttamattoman pieni ja suojaton yhteyksien hoitamiseen Naantalin kaupungin ja Kultarannan välillä. Veneen valmistuessa vuonna 1929 Ukko-Pekan siltaa ei ollut olemassa ja näin ollen Luonnonmaalla sijaitsevaan Kultarantaan ei ollut maayhteyttä. Vaikka Naantali tunnetaan hyvästä säästään, ja Naantalinaukko on varsin aalloton, tarvitsivat kunniavieraat säällisen ja suojaisen veneen sateen sattuessa.

Mahonkinen vene veistettiin Porvoossa Gösta Kyntzelin piirustusten mukaan ja se laskettiin vesille 1929. Kahden hengen miehistön lisäksi veneeseen mahtui kymmenen matkustajaa ja se saavutti 30 solmun nopeuden alkuperäisellä 6-sylinterisellä Schripps F-6 Junior Gold Cup -moottorilla. Vene palveli presidenttejä myös saaristoretkillä ja siltayhteyden valmistumisen jälkeen vuonna 1934 Kultaranta II oli yksinomaan retkeilykäytössä. Virtaviivainen yhdeksän metrinen alus oli virkavenekäytössä Lauri Relanderin ajoista Urho Kekkosen presidenttikaudelle, vuoteen 1971 asti. Veneen hoidosta tuona aikana vastasi Turun laivastoasema. Nykyisin vene kuuluu Suomen merimuseon kokoelmiin, jonne sen on lahjoittanut Sanoma Osakeyhtiö vuonna 1978. [Kansallismuseo]

Mainittakoon, että Kultaranta-veneistä oman puheenvuoronsa ”Presidentin veneet – Kultarantojen hohtoa” messuilla pitää Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen Loki-kahvilassa lauantaina 11.2. kello 15.00. Mikäli valtiollisten huviveneiden historia kiinnostaa ja haluaa lepuuttaa jalkojaan kahvin ja muiden herkkujen ääressä, kannattaa tuolloin suunnata messuvierailunsa Loki-kahvilaan, joka sijaitsee Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulassa.

5.5m Skylark-venettä kunnostetaan Forum Marinumin tiloissa Turussa. Skylark oli suurin piirtein tässä vaiheessa viime helmikuussa venemessuilla. Kuva: Maija Joro/Forum Marinum

Kultarantaveneiden lisäksi MYS:n messuosastolla on tarjolla myös paljon muuta kiinnostavaa nähtävää. Viime vuonna esillä, tosin keskeneräisenä, oli Int. 5.5m Skylark, josta kerroin laajemmin jo taannoin. Alun perin vuonna 1951 Gilbert von Rettigille Turun Veneveistämöllä veistetty 5.5m-luokan kilpapursi on nyt saatu entisöityä ja se odottaa jäiden lähtöä ja vesillelaskua.

Veneen kunnostus on tapahtunut Merikeskus Forum Marinumin tiloissa ja siitä on vastannut veneveistäjä Juha Suorsa. Hankkeessa on ollut mukana myös Åbo Akademin merihistorian laitos, jonka kokoelmista löytyi veneen alkuperäisiä piirustuksia. Aikalaisaineistoa ja konsultaatiota on saatu veneen suunnitelleen Jarl Lindblomin pojalta John Lindblomilta, joka isänsä tavoin työskentelee venesuunnittelijana.

Veneen nykyinen omistaja on halunnut, että Skylark linkittyisi kotiseuransa Airisto Segelsällskapin toimintaan esimerkiksi koulutuskäytössä. Tarkoituksena on, että seuran juniorit voivat osallistua sillä klassikkoveneiden kilpailuihin tulevina kesinä. Talvella Skylark telakoidaan alkuperäiselle rakennuspaikalleen Turun veneveistämölle. Kunnostuksen valmistuttua vene on varmasti ilo kaikkien silmille ja ennen kaikkea tuleville kilpapurjehtijapolville, jotka pääsevät tutustumaan veneellä klassikoiden maailmaan. Int. 5.5m Skylark kiiltää varmasti kilpaa Kultarantojen ja muiden esillä olevien uudempien veneiden kanssa, jonka lisäksi ei sovi unohtaa myöskään Nissen perämoottoreita, jotka kiiltelevät kuin makeiset Fazerin parhaat -karkkipussissa.

Mahogany Yachting Societyn osaston lisäksi Vene 17 Båt -messut tarjoavat myös kaikenlaista muuta mielenkiintoista, mutta palataan niihin vielä alkavalla viikolla. Luvassa ainakin Loki-kahvilan ohjelman kohokohdat, sekä muutama muu makupala. Messujen aikana Purjeita kuivaamassa -blogi kertoo myös viimeisimmät kuulumiset, joten viikoilla 6 ja 7 kannattaa vierailla blogissa tiuhemmin kuin normaalista.

Mahogany Yachting Societyn ohjelma ja esillä olevan veneet Vene 17 Båt -messuilla.

Katse horisonttiin: Mitä alkuvuosi 2017 tuo tullessaan?

Purjevene Porkkalan vesillä noin 1915. Kuva:Museovirasto, Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0.

Suomen juhliessa satavuotista taivaltaan historian käyttö mediassa on lisääntynyt huomattavasti. Samalla esille tuodaan jos jonkinlaista historiatapahtumaa, jotka ovat toinen toistaan kiinnostavampia. Suurin osa tapahtumista liittyy todennäköisesti tavalla tai toisella Suomen historian kipupisteisiin: vuoteen 1917 sekä talvi- ja jatkosotaan, mutta varmasti toisenlaisiakin näkökulmia otetaan esille.

Merihistorian kannalta tuleva alkuvuosi on varsin mielenkiintoinen. Lähtölaukaus vuoden tapahtumiin oli ilman muuta Tieteen päivien yhteydessä järjestetty Suomi Saarena! -luentosarja, jonka esiintyjäkaarti oli varsin monipuolinen.

Tieteen päivät on suurelle yleisölle suunnattu, kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista. Kahdelle päivälle jakautunut Suomi Saarena! –luentosarja tarjosi tätä varmasti. Torstaina 12.1. Kansalliskirjastossa pohdittiin merihistoriaa karttojen, hylkyjen, utopioiden, luonnon ja satamien kautta. Perjantaina 13.1. Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa taas käytiin läpi jäänmurron historiaa. Torstain tapahtuman esiintyjät ja aiheet löytyvät Tieteen päivien sivuilta tästä, ja perjantain ohjelma tästä.

Tieteen päivillä puhuttiin myös jäänmurrosta. Kuvassa Suomen ensimmäinen jäänmurtaja J/M Murtaja Eteläsatamassa Katajanokan edustalla. Taustalla Uspenskin katedraali ja Rahapaja. Murtaja saapui Helsinkiin huhtikuussa 1890. Kuva: Daniel Nyblin, Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0.

Oman osansa merihistoriasta kiinnostuneille antaa perinteisesti myös Vene 17 Båt –messut, jotka järjestetään 10.-19.2.2017 Messukeskuksessa Helsingissä. Messujen ehdottomasti mielenkiintoisin kohde merihistorian kannalta on tänä vuonna Loki-kahvila, joka löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta. Kahvilan toiminnasta vastaa John Nurmisen Säätiön Loki-palvelu, joka rantautuu internetistä ihmisten pariin messujen ajaksi. Loki-kahvilan tarjoama ohjelma on erittäin laaja, mielenkiintoisia puhujia on paljon ja ohjelmaa on tarjolla koko viikon. Kahvilan ohjelman löytää kokonaisuudessaan John Nurmisen Säätiön sivuilta tästä.

Messujen yhteydessä järjestetään myös perinteeksi muodostunut SPV:n Symposium, joka tänä vuonna kulkee nimellä Sailing Team Finland Symposium ja sen osallistujamaksuilla tuetaan suomalaisia olympiapurjehtijoita. Vaikka tämän vuoden Symposiumin puheenvuorot ovat keskittyneet huippu-urheiluun, saattaa ainakin ensimmäinen paneeli Äärirajoilla tarjota mielenkiintoista kuultavaa valtameripurjehduksen vaiheista. Paikalla ovat puhumassa olympiavoittaja ja Volvo Ocean Race -purjehtija Thomas Johanson, yksipurjehtija Ari Huusela ja Hjallis Harkimo. Lisätietoja tapahtumasta löydät tästä.

Edellisten lisäksi mielenkiintoista ohjelmaa ovat menneinä vuosina tarjonneet myös Mahogany Yachting Society ry, Puuveneveistäjät ry sekä Suomenlahden Puuveneilijät omilla osastoillaan.

Sailing Team Finland Symposiumin ohjelma.

Venemessujen jälkeen maaliskuusta on tarjolla useita mielenkiintoisia tapahtumia. Merihistorian päivät Kotkassa ovat varmasti laajin tapahtuma, mutta unohtaa ei kannata myöskään Turun yliopiston yleisen historian oppiaineessa toimivan Tiedepiirin ja John Nurmisen Säätiön järjestämää Matkojen, maantieteen ja kartografian historiaa -seminaaria ja Forum Marinumissa järjestettävää Göran Schildtin 100-vuotis syntymäpäivää.

Matkojen, maantieteen ja kartografian historiaa –seminaari järjestetään torstaina 16.3.2017 klo 10–16 John Nurmisen Säätiön tiloissa Pasilassa. Päivän ohjelma koostuu kahdesta pidemmästä esitelmästä sekä monista lyhyistä tutkimusesittelyistä. Maaliskuussa Helsingissä järjestettävän seminaarin päämääränä on koota yhteen eri alojen tutkijoita, aktiivisia harrastajia ja keräilijöitä, joiden yhteisenä kiinnostuksen kohteena ovat menneisyyden matkat, matkailijat, heidän työnsä ja kokoelmansa. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta Suomessa eri aloilla ja tahoilla tehtävästä tutkimuksesta sekä tutustua muihin tutkijoihin ja aihepiiristä kiinnostuneisiin.

Merihistoriapäivät Kotkassa 24.-26.3.2017. Kuvassa puutavaran lastausta Kotkan redillä s/s Manfred-nimisessä aluksessa 1930-luvulla. Kuva: Museovirasto. Suomen Merimuseon kuvakokoelmat.  

Merihistorian päivät 2017 – Suomi saarena – Finland som en ö – Finland as an Island järjestetään Merikeskus Vellamossa Kotkassa 24.-26.3.2017. Suomen merihistoriallinen yhdistys ja Suomen meriarkeologian seura järjestävät tapahtuman yhteistyössä Suomen merimuseo kanssa ja kuten nimestäkin voi arvata on teemana tällä kertaa Suomi saarena.

Kolmipäiväinen Merihistorian Päivät -seminaari kokoaa yhteen merihistoriasta, meriarkeologiasta, merietnologiasta ja laivahistoriasta koostuvat tutkijat ja alan harrastajat. Kansainvälisen seminaarin teema kiteyttää merellisten yhteyksien merkitystä maamme yhteiskunnalliselle, taloudelliselle ja henkiselle kehitykselle. Alustajiksi ovat lupautuneet professori Isaac Land (Indiana State University), professori Robert Lee (University of Liverpool) sekä enhetschef Lars Einarsson (Kalmar Läns Museum). Laajempi seminaarin ohjelma löytyy tästä.

Merikeskus Forum Marinumin alkuvuosi on täynnä tapahtumia. Helmi-, maaliskuussa museossa avataan kaksi näyttelyä ja Töissä merellä –luentosarja alkaa. Toinen näyttelyistä on lapsille suunnattu Ahvenanmaan merenkulkumuseon tuottama näyttely "Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa" ja toinen ”Göran Schildt humanistivalokuvaajana”. Molemmista näyttelyistä juttua niiden avauduttua.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa juliste. (Forum Marinum)

Vauhdikkaan kevään jälkeen kesä tuo oman osansa merihistorian teemoihin. Heinäkuussa on Tall Ship Race -tapahtuma Kotkassa ja Turussa, jonka lisäksi Turussa järjestetään myös Suomi 100 vuotta juhlaregatta heinäkuun päätteeksi, mutta palaan näihin teemoihin myöhemmin. Monta muutakin mielenkiintoista tapahtumaa mahtuu vielä Suomen satavuotisjuhlavuoteen kuten Naantalin Purjehdusseuran satavuotishistorian julkaiseminen elokuussa. Näistä kuitenkin enemmän tuonnempana.

Göran Schildt 100 -juliste (Forum Marinum)

Ulos kammiosta: Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa

Yksityiskohta Seilin kirkossa olleesta votiivilaivasta. Fregatti on 1700-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta.

Torstaina 25.11.2016 avattiin Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa uusi näyttely, jonka aiheena on votiivi-, eli kirkkolaivat. Teema on erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova. Kuka kirkossakävijä ei olisi joskus pohtinut holvikaaresta riippuvan laivan tarinaa tai tarkoitusta?

Vanhimmat kirkko- eli votiivilaivat eivät ole tarkkoja kopioita olemassa olleista aluksista, vaan ne jäljittelivät vapaamuotoisesti jotain laivatyyppiä. Uudemmat mallit ovat puolestaan usein tarkkoja kopioita oikeista aluksista. Laivat ovat olleet tyypillisesti lahjoja kirkolle. Sanana votiivi tulee latinan sanasta votum ja se tarkoittaa lupausta, lahjaa tai uhria.

Votiivilaivat saattoivat kuvastaa lahjoittajan yhteiskunnallista asemaa yhteisössä tai lahjoitukset ovat voineet liittyä myös merionnettomuuden uhrien muiston vaalimiseen tai paikkakunnan merenkulkuelinkeinon ja laivanrakennuksen perinteiden kunnioittamiseen. Laivoja on lahjoitettu myös muun muassa kirkollisten juhlapäivien kunniaksi. Votiivilaiva onkin perinteinen uhrilahjoitus seurakunnan kirkkoon.

Kirkkolaiva Merimaskun kirkossa. Sama kuva löytyy myös
Lounaisen Suomen Kirkkoja ja Kirkkolaivoja -teoksen kannesta Kuva: Jouko K. Lehmusto

Näyttely rakentuu pitkälti Forum Marinum -säätiön pitkäaikaisen vaikuttajan Jouko K. Lehmuston keväällä julkaisemaan Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja -teokseen, joka syntyi kiinnostuksesta kirkkoihin ja laivoihin. Koko ikänsä valokuvausta harrastunut Lehmusto on kuvannut kirkkoarkkitehtuuria ja samassa tuli ikuistettua myös votiivilaivoja.

Teokseen on kuvattu 54 kirkkoa ja 71 kirkkolaivaa, jonka lisäksi kirjan sivuilta löytyy kustakin kuvasta lyhyt kuvaus, joissa kerrotaan kunkin kirkon perustiedot, kuten rakentamisvuosi ja votiivilaivan lahjoitusvuosi. Vaikka kaikista laivoista ei ole säilynyt tekijätietoja ja lahjoituksesta kertovaa tarinaa, on tunnetut tapaukset kirjattu ylös. Kirjailijan mukaan tarinoita olisi ollut mukava tuoda tietoisuuteen enemmän, mutta niitä on kirjattu valitettavan vähän ylös.

Ruskon kirkkolaiva on rakennettu vuonna 1804 ja sen ovat lahjoittaneet 14 ruskolaista sotilasta.

Kirjana Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja on kiva lisä paikallishistoriaan ja omakustaanteeksi se on laadukas. Aiheesta olisi toki saanut mittavamman teoksen aikaiseksi ja toivoa sopii, että Lehmusto näin tekisi. Kirja yhdessä uuden Forum Marinumin näyttelyn kanssa on mielenkiintoinen paketti ja aihetta voisi kehitellä pidemmälle. Votiivilaivat ansaitsivat ehdottomasti oman tietokirjansa tai tutkimuksensa laajemmassa kontekstissa.

Kruununmakasiinin aulaan avattuun näyttelyyn on koostettu Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja -kirjan parhaimpia paloja tietotauluiksi, jonka lisäksi kirkkomaiseen tilaan on tuotu myös oikeita votiivilaivoja. Tietotaulut on järjestetty kronologisesti. Ensimmäisessä taulussa on esillä varhaisin tähän päivään asti säilynyt Perniön kirkon laiva, joka on vuodelta 1570.

Kruununmakasiinin aulan seiniä peittävät informaatiorikkaat tietotaulut.

Näyttelyn laivoista kaksi on Forum Marinumin omista kokoelmista, Ruskon kirkosta on lainattu näyttävä kirkkolaiva sekä tarkkakätisesti tehty Vahdon kirkkolaivan kopio. Lisäksi yksi laiva on lainattu Turun arkkipiispantalosta. Kirkollista yhteyttä korosti myös avajaisten taustalla kuulunut messuaminen ja kuorojen esittämät ylistyslaulut. Näyttelyn teema linkittyykin myös parhaillaan vietettävään reformaation merkkivuoteen.

Yhdessä vitriinissä on esillä myös mallirakentaja Åke Sandvallin työkaluja ja mallien varusteita. Niitä katsellessa ei voinut kuin ihmetellä, kuinka hienostunutta ja taitoa vaativaa laivan mallien rakentaminen on. Vitriinistä löytyy plogeja, köysiä, mallikaaria ja työkaluja.

Mallinrakentaja Åke Sandvallin työkaluja ja tarvikkeita uudessa näyttelyssä.

Kruununmakasiinin aulatilan uusi näyttely Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa on taas kerran osoitus, kuinka monenlaisia teemoja merihistoria ja sen tutkimus voivat nostaa esille. Kirkkolaivat sopivat tilaan loistavasti ja on hienoa, että Merikeskus Forum Marinum antaa mahdollisuuden nostaa esille merihistorian marginaalisempia teemoja isompien näyttelykokonaisuuksien rinnalle. Ilman niitä moni mukaansatempaava aihe jäisi suurelta yleisöltä tavoittamatta.

Nauvon kirkon fregatti on 1700-luvun lopulta.

Merikeskus Forum Marinumissa oli tapahtunut myös muita muutoksia. Sokerina pohjalla oli Suomen Joutsenen uusi valaistus, joka sytytettiin samanaikaisesti uuden museonäyttelyn avajaisten kanssa. Syksyllä Naantalissa sijaitsevalla kuivatelakalla kunnostettu museolaiva loistaa marraskuun pimeydessä entistä valkoisempana. Vanha valaistus on kunnostettu ja sitä on myös täydennetty. Kunnostusprojekti on nyt viety loppuun, kun yksi Turun tunnetuimmista maamerkeistä Turun linnan ja tuomiokirkon lisäksi on tutulla paikallaan.

Suomen Joutsen loistaa valkoisena Turun yössä.

Kiitokseksi ja koristeeksi – Laivoja kirkossa Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin aulassa 25.11.2016–26.2.2017. Jouko K. Lehmuston Lounaisen Suomen kirkkoja ja kirkkolaivoja –teosta on saatavilla Merikeskus Forum Marinumin museokaupasta ja Turun Kansallisesta Kirjakaupasta.

Vahdon kirkkolaivan kopio on yksi näyttelyn värikkäimmistä.

Ulos kammiosta: Venexpo yllätti positiivisesti

Marieholms Sweet Sixteen kiiltävä puukansi kiiltelee messukeskuksen valoissa.

Viimeaikoina Turussa eri nimillä järjestetyt venemessut ovat olleet pienehkö pettymys allekirjoittaneelle. Tarjolla on ollut lähinnä metrilakua ja vain muutamia veneitä. Toisin oli  tänä vuonna Venexpossa, joka yllätti positiivisesti kahdestakin syystä.

Ensinnäkin tarjolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Turun messukeskuksen kaikissa halleissa oli riittämiin veneitä ja muita oheistarvikkeita. Koska olin varautunut perinteiseen melko laihaan tarjontaan, loppui minulta aika kesken ja messuille on palattava vielä viikonloppuna. Toiseksi merihistoriallisia messuosastoja oli useita ja ne olivat hyvin rakennettuja. Erityisesti Mahogany Yachting Societyn osasto jäi hyvin mieleen ja se oli samaa tasoa kuin Helsingin Vene Båt -messuilla on totuttu näkemään.

Yksityiskohta Sikari-veneen kyljestä.

Venexpo näyttelyn mielenkiintoinen osasto löytyi ehdottomasti C-hallista. Mahogany Yachting Society ry, eli tuttavallisemmin MYS oli tuonut näytille vanhoja puisia kilpaveneitä sekä yhden 5.5M-luokkaan kuuluvan purjeveneen. Pieniä pikaliippareita, joiden muotokieli hivelee ainakin allekirjoittaneen silmää, oli näytillä kolme. Veneilyn kultaista 60-lukua edusti Charles Underwoodin suunnittelema Ruotsissa rakennettu tuulilasivene Marieholms Sweet Sixteen. Kilpaa sen kannen kanssa messuilla hohti Sikari-konseptikilpavene sekä vasta viimeisen silauksen saanut 5.5M-luokan Trial kilpapursi. Osaston kaikille veneillä oli omat historialliset erikoispiirteensä ja niiden parissa olisi voinut viettää vaikka koko messupäivän.

OSY 250- ja OSY 350 -luokan kilpaveneitä 1960- ja 1970-luvuilta MYS:n osastolla.

OSY 250- ja OSY 350 -luokan kilpaveneitä 1960- ja 1970-luvuilta MYS:n osastolla.

Sweet Sixteen -tuulilasivene on oiva esimerkki vapaa-ajanveneilyn murroskaudesta. Vene on yhdistelmä mahonkiaikakautta ja lasikuidun esiinmarssia raaka-aineena. Sen runko on tehty lasikuidusta, mutta mahonkinen hyvin lakattu kansi kiilteli kilpaa uusien veneiden kanssa. 1960-luvulla lasikuitu oli tekemässä veneilystä edullisempaa ja raaka-aineena se mahdollisti veneen hankinnan yhä useammalle. Veneilyn tyylikkyydestä ei kuitenkaan haluttu kokonaan luopua. Underwoodin konstruktiossa on otettu molemmista materiaaleista niiden parhaat puolet esiin. Hyvin huoltoa kestävä ja jäykkä lasikuiturunko on saanut kaunistuksekseen puisen kannen, jolloin veneilyn eleganssi on säilynyt. Materiaaleja yhdistelemällä saatiin tehtyä sarjatuotantona veneitä, jotka aikaisemmin puhtaasti puusta rakennettuna olisivat maksaneet työläisperheelle omaisuuden. Raaka-aineena lasikuitu kuitenkin mahdollisti tuotantomäärien kasvun ja sarjatuotannon, jonka seurauksena veneily koki uuden murroksen toisen maailmansodan jälkeen.

Etualalla Sweet Sixteen -tuulilasivene ja taustalla konseptivene Sikari.

Venexpossa oli näytillä myös toinen saman aikakauden vene, tosin uustuotantona. Marino otti Mustang-mallisen veneen muutama vuosi sitten uustuotantoon ja se on ollut jonkinasteinen hitti sen jälkeen. Kokonaan lasikuidusta valmistettu nostalgiavene on ilo silmällä ja vuosi vuodelta parantuvalla Marinon messuständillä oli mukava käydä. Punainen tuulilasi vene on ihastuttava kaunokainen pienine yksityiskohtineen verrattuna nykyiseen, melko pateettiseen valkoiseen venekantaan.

Sweet Sixteenin vieressä lepäsi toinen hyvin mielenkiintoinen moottorivene vuodelta 1929. Sikari-konseptikilpavene on paikallista tuotantoa ja se on viime vuosina ollut esillä eri messuilla silloin tällöin. Turun Veneveistämöllä veistetty prototyyppi oli aikansa ihmetys ja sen muotokieli on omaa luokkaansa. Veneen omistavan Jani Vahdon mukaan vastaavaa venettä ei tällaisenaan koskaan muutoin rakennettu, ei sitä ennen, eikä sen jälkeen. Veneen suunnittelijaa ei ole tiedossa, mutta Vahto epäilee sen takaa löytyvän aikansa legendat: Westinin veljekset ja Jarl Lindblom. Konseptivene oli aikansa nopeimpia veneitä ja mahdollisesti ensimmäisiä Suomessa, joka käytti hyväkseen pintapotkuritekniikkaa. Vene oli pitkään veistämön omistuksessa ja vasta 50-luvulla se sai ensimmäisen yksityisen omistajan. Monien vaiheiden kautta se päätyi Vahdolle. Sikarin historiasta ja kunnostuksesta voi lukea enemmän Janin puuveneblogista. Sikari on saanut K-merkinnän ensimmäisten veneiden joukossa.

5.5M -kilpapursi Trial ja veneen kunnostaja Tero Toivanen.

MYS:n moottorikaunokaisten lisäksi C-hallissa oli esillä puinen purjevenekaunokainen 5.5M-luokan Trial. Puuvenemestari Tero Toivonen on pieteetillä kunnostanut mahonkaunottaren, joka on tarkoitus laskea vesille ensi keväänä. C.O. Granfeltin suunnittelema vene rakennettiin vuonna 1951 Wileniuksen veistämöllä Porvoossa ja alkuun se purjehti HSS:n lipun alla Helsingissä. Sillä kilpailtiin hyvällä menestyksellä 1970-luvulle asti, jonka jälkeen se siirtyi huviveneeksi. Veneen hiljainen rappio alkoi HSS:n mastovajan palosta 80-luvun puolivälissä, jonka jälkeen vene on ollut kuivilla. Köliremontti oli aloitettu jossain vaiheessa 90-luvulla, mutta jäänyt kesken. Nyt vene on kokenut uudelleentulemisen Toivosen ammattimaisen kunnostuksen kautta. Ensi kesä tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen Turun vesillä, koska vesille lasketaan myös toinen 5.5M-luokan vene, Skylark. Klassikkoveneily saa näin ollen mukavaa pontta myös Airiston vesille ASS:n ja TPS:n saadessa kumpikin laivastoonsa hyvin kunnostetun klassikon. Tero Toivasen muita projekteja ja kuvia löytyy TT puuvenepalvelun internetsivuilta.

Sukellushistoriallisen yhdistyksen messuosastolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää mm. varhaisia sukelluskypäriä ja veden alla käytettäviä työkaluja.

MYS:n ja TT puuvenepalvelun Trialin ohessa C-hallissa kannattaa käydä tututstumassa myös Sukellushistoriallisen yhdistyksen messuosastolla, jossa oli kokeiltavana mm. aito teräksinen sukelluskypärä, jonne ei tosin isopäisten kannata kuuppaansa tunkea. Merihistorioitsija oli lähellä jäädä ”purkitetuksi” kypärän sisään.

Marinon valmistama Mustang teki paluun mallistoon muutama vuosi sitten. Nyt moottorikin on saanut punaisen suojakuoren.

Merihistoriallisten messuosastojen lisäksi Venexpossa on paljon nähtävää ja kuten alussa totesin, ne yllättivät positiivisesti. Vaikka messujen tarjonta painottuu paljolti moottoriveneisiin ja tarvikkeisiin, on esillä myös muutama uuden uutukainen foilaava purjevene. Samuli Leisti esittelee niitä Foilingcenterin osastolla innokkaana. Messujen yhteydessä järjestettävä Sailor’s Weekend, joka on täynnä merellistä ohjelmaa ja paikalla on mm. yksinpurjehtija Ari Huusela ja trimmausvelho Timo Telkola. Tapahtuman ohjelman löydät tästä. Venexpo on auki vielä perjantaista sunnuntaihin Turun Messukeskuksessa 11.-13.11.2016.

Modernimpaa purjehduskalustoa Foilingcentterin osastolla.

Ulos kammiosta: Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta 2016

Kirjamessuständejä silmänkantamattomiin

Siinä missä veneen talvitelakointi on varma syksyn merkki, on myös Helsingin kirjamessut. Torstainen synkkä vettä ja räntää vihmova sää oli omalta osaltaan vahvistamassa tätä tunnelmaa. Vaikka Turun kirjamessut tarjosivat hyvän silmäyksen syksyn merikirjauutuuksiin, oli Helsingissä paikalla kustantajia, jotka eivät olleet edustettuina Turussa. Kuukauden aikana oli ehtinyt ilmestyä myös monia mielenkiintoisia meriteoksia niiltä kustantajilta, jotka olivat Turussa paikalla.

Helsingin kirjamessuilla kolme kustantajaa erottui merikirjallisuuden saralla edukseen. Docendo on vuoden aikana julkaissut neljä meriaiheista teosta, joista viimeisin ilmestyi juuri ennen messuja. John Nurmisen Säätiöltä on puolestaan ilmestynyt lokakuun aikana kolme uutta teosta. Pieni Litorale ei ole julkaissut uusia merellisiä teoksia, mutta kustantamon tarjonta oli lähes yhtä ylitsevuotava kuin John Nurmisen Säätiöllä. Litoralen tarjonta vanhojen julkaisujen osalta oli runsas ja tunnetusti laadukas.

Docendon merikirjauutuuksia vuodelta 2016.

Docendo on vuoden 2016 aikana julkaissut neljä kirjaa, joista kolme käsittelee enemmän tai vähemmän Suomenlahden sotaista historiaa. Alkuvuodesta kustantamolta ilmestyi Ove Enqvistin ja Johanna Pakolan toimittama Suomenlahti Pietarin suojana -teos sekä elokuussa Seppo Laurellin ja Pakolan Menetetyt majakat. Suomenlahden sotahistoriaa valottaa omalta osaltaan myös Antero Uitton ja Carl-Fredrik Geustin Taistelu Suomenlahden ulkosaarista.

Uusimpana messuilla oli esillä tietokirjailija Heikki Haapavaaran ja valokuvaaja Jarmo Vehkakosken kirja Luoteisväylä. Se on dokumentaarinen teos tekijöidensä matkasta läpi hyytävän Luoteisväylän Tyynenmeren Aleuteilta Atlantille ja Grönlantiin syystalvella 2015. Nopealla vilkaisulla kirja vaikutti varsin kiinnostavalta ja olisi ollut ilo kuunnella Haapavaaran esiintyminen Minna Canth -lavalla. Jouduin kuitenkin tyytymään Yle Areenasta löytyvään tuoreeseen haastatteluun, joka sekin on todella mielenkiintoinen.

Amiraali-aiheinen kilpailu John Nurmisen säätiön messuosastolla

John Nurmisen Säätiön messuosasto oli omaa luokkaansa, jos merihistoria otetaan mittapuuksi. Esillä olivat niin syksyn uutuudet kuin vanhemmat teokset. Messujen kunniaksi säätiö myi vanhempia kirjojaan aivan käsittämättömän edullisesti ja on ihme, jos yhtään kirjaa tarvitsee viedä takaisin radan toiselle puolelle messujen jälkeen. Nopeat syövät hitaat, tavaraa niin kauan kuin riittää!

Syksyn uutuuksista Juha Ruusuvuoren Kampeloita ja kadonneita luumuja -kirja oli iloinen oranssi piristys sinisen värin keskellä ja Luotsilaitoksen 320-vuotisjuhlakirja Miehet merellä – hetkiä luotsauksen historiasta kannesta tuijottava luotsi Ekvall kutsui tutustumaan uuteen kirjaan.

Juha Ruusuvuoren Kampelaa ja kadonneita luumuja.

Luotsi Ekvall aprikoi kirjamessujen menoa John Nurmisen Säätiön uusimman kirjan kannessa.

Säätiön kolmannen uutuuskirjan Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut kunniaksi osastolla oli myös kuvakilpailu, jossa saattoi voittaa kahden hengen purjehdusmatkan 1700-luvun esikuvien mukaan rakennetulla tykkisluuppi Dianalla. Messuvierailla oli mahdollisuus eläytyä menneenajan merimieselämään tykkisluupilta lainaksi saatujen 1700-luvun purjehdusvermeiden ja muun messuosaston merirekvisiitan avulla. Vaikkei messuilla ehtinyt kuvaa itse ottamaan, voi niitä tarkastella sosiaalisessa mediassa hästagillä #Amiraali.

Raoul Johnssonin Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut

Messujen ruotsinkielisellä osastolla on majaansa vuodesta toiseen pitänyt pieni merikustantamona tunnettu Litorale, joka julkaisee kirjoja niin ruotsiksi kuin suomeksi. Vuonna 2015 Litorale julkaisi huikean Airisto Segelsällskapin 150-vuotishistorian ja Tapio Saavalaisen A-vene -kirjan. Tänä vuonna kustantamolta ei ole suoramaisia merikirjoja ilmestynyt, mutta vanhoja kustanteita oli tarjolla runsaasti. Kustantamon takana vaikuttava Pekka Barck kertoi, että ensi vuonna asia on toisin. Jo Vene 17 Båt -messuille on luvassa mielenkiintoisia uutuuksia. Niistä enemmän lähempänä vuoden 2017 veneilykauden avausta. Huolimatta uutuuksien puutteesta vanhat kirjat ovat syy vierailla myös Litoralen osastolla.

Litoralen messuosastolla

Perinteisten kustantamoiden lisäksi Eurooppatiedotus julkaisi Arktinen kattaus -kirjan messujen ensimmäisenä päivänä. Teos ei suoranaisesti ole merikirja, mutta sen sivuilla oli tekstiä jäänmurrosta ja luoteisväylästä. Omalta osaltaan mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen. Suomen ja ruotsin lisäksi kirja on saatavana myös saameksi ja englanniksi. Messuilla Arktinen kattaus oli ainakin ilmaisjaossa.

Eurooppatiedotuksen osasto kiinnosti nuorisoa – ilmaistuotteita oli runsaasti jaossa.

Vaikka Helsingin kirjamessuilla oli tarjolla uutuuksia, oli antikvariaattinen puoli kasvanut entisestään. Merikirjallisuutta oli runsaasti tarjolla, mutta mitään mielenkiintoista ei sattunut tällä kertaa silmään.  Hyllyillä oli toki mittava määrä harvinaisuuksia, johon merihistorioitsijan rahapussin nyörit eivät riittäneet. Ne oli jätettävä valitettavasti rauhaan. Jos klassikoita puuttuu kirjahyllystä, niin esimerkiksi Zilliacuksen Ulkosaaristossa -teosta oli tarjolla runsain mitoin. Valokuvia tiedustellessani sain kuulla, että laivakuvat olivat kadonneet aamutuimaan jo parempiin käsiin eli tässäkin tapauksessa nopeat söivät hitaat.

Aarteita antikvariaattipuolella

Kaiken kaikkiaan vuoden 2016 Helsingin kirjamessut tarjoavat kattavan valikoiman merikirjallisuutta ja muuta mielenkiintoista ohjelmaa. Poimintana voidaan vielä mainita, että perjantaina 28.10.2016 kello 14.00 Minna Canth –lavalla Martti Blåfield ja Heikki Haapavaara keskustelivat paneelissa Nordenskiöldistä ja pohjoisista väylistä. Martti Blåfieldin on kirjoittanut Innon julkaiseman Nordenskiöldin elämäkerran, joka perustuu 30 vuoden tutkimukseen ja paljastaa mielenkiintoista tietoa tiedemiehen elämästä. Heikki Haapavaara on puolestaan kirjoittanut edellä mainitun Luoteisväylä-teoksen. Helsingin kirjamessut järjestettiin Helsingin messukeskuksessa 27.-30.10.2016.

Villa Schildtin osasto ja Göranin tuotantoa.

Brännvinskriget ja muita mielenkiintoisia teoksia.

Poimintoja internetin ihmeellisestä maailmasta: Uudenkaupungin museon purjehduskuvia

Kaksi miestä saaren rannassa. Purjeveneen kannella toinen miehistä tarkastaa haulikkoaan, toinen soittaa haitaria suvisessa saaristossa. Seurue on saapunut rantaan valkoisella pienellä purjeveneellä, jonka purjeet kuivumassa. Vene on arkistotietojen mukaan Paavo Suojasen (ase kädessä oleva mies). Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, 1910 - 1920, Suojanen Paavo,
Pavén Emil, CC BY-ND 4.0.

Olen aikaisemmin täällä blogin puolella julkaissut kirjoituksen Purjehdusurheilu ja metsästys lyövät kättä. Lähdemateriaalina ja kuvituksena käytin Uudenkaupungin museon kuvamateriaalia. Nyt vuorossa olisi tunnelmakuvia samaisen museon valokuva-arkistosta lopuillaan olevan purjehduskauden kunniaksi.

Edellä mainittu seurue poseeraa kameralle sankemmalla joukolla. Käsissä eväskoreja ja juomatonkka. Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, CC BY-ND 4.0.

Miesseurue veneessä koiran kanssa. Seurueessa ilmeisesti samoja henkilöitä, kuin blogikirjoituksessa Purjehdusurheilu ja metsästys lyövät kättä. Noin 1900-luvun alku. Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, CC BY-ND 4.0.

Purjeveneitä Uudenkaupungin saaristossa 1920-luvulla Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, ajoittamaton Aalto Vilppu, reprokuvaaja Reprokuvattu vuonna 1984, alkuperäinen kuva on otettu 1920-luvun alkupuolella. CC BY-ND 4.0.

Kuusi purjevenettä kiinni kalliorannassa, mahdollisesti Pietarinkarilla Uudenkaupungin edustalla. Kuvassa on teksti: Kutteria Purjehdusseuran kilpailusta 7 p. syysk. 1919. Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, CC BY-ND 4.0.

Useita purjeveneitä purjehtimassa saaristossa. Kuva on todennäköisesti Uudenkaupungin purjehdusseuran järjestämistä kilpailuista 25.8.1906. Taustalla Pietarinkari, jossa sijaitsee Purjehdusseuran paviljonki. Kuva: Ugin museon valokuvakokoelma, CC BY-ND 4.0.