Pentti, Anne:Naantalin Seudun Meripelastajat ry 50 vuotta – Tarinallinen historiikki. Fadonia Oy, 2015. 84 sivua.
Vapaaehtoisen meripelastuksen historia on Suomessa pitkä. Sen juuret organisoidussa muodossa ulottuvat aina vuoteen 1897 ja ensimmäinen vapaaehtoinen meripelastusasema perustettiin Suursaareen jo vuonna 1857. Suomen Meripelastusseuran toiminta perustui aluksi kiinteisiin meripelastusasemiin, jotka tyypillisesti sijaitsivat luotsiasemien yhteydessä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa toiminta oli vielä varsin vaatimatonta ja sota heijastui meripelastustoimintaan meriliikenteen rajoitusten myötä. Sodan jälkeen 1920-luvulla vapaaehtoinen meripelastustyö ei ollut saavuttanut vielä laajamittaisia tuloksi, mutta toiminta laajeni kattamaan vähä vähältä koko Suomen toiseen maailmansotaan mennessä. Ensimmäinen moottoripelastusvene hankittiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa vuonna 1913 Hangon meripelastusasemalle ja vuonna 1930 valmistui sisävesien ensimmäinen pelastusvene Siilinkari Tampereella. Pelastusasemat Petsamoon, Laatokalle, Seiskariin, Haapasaareen ja Näsijärvelle päätettiin perustaa vuonna 1932.
Vapaaehtoista meripelastustoimintaa organisoi valtakunnallinen Suomen Meripelastusseura, joka toimii vapaaehtoisten meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestönä. Jäsenseurojen toiminta perustuu yksittäisten meripelastajien auttamishaluun ja pyyteettömään vapaaehtoistyöhön. Nykyisin Suomessa toimii 150 pelastusalusta ja niitä ylläpitää 58 jäsenyhdistystä. Toimintaa on aina Hangosta Inariin. Meripelastusseuran miehistöt auttavat vuosittain yli kahtatuhatta ihmistä, joista osa olisi menehtynyt ilman apua.
Mainittakoon, että Suomen Meripelastusseuran ensimmäinen kunniapuheenjohtaja oli legendaarinen purjehtija, ministeri Henrik Ramsay ja hänen pahin kilpakumppaninsa radalla, Hemming Elfving oli ensimmäinen kunniajäsen. Historian saatossa monet purjehdusta ja veneilyä harrastavat ovat antaneet oman panoksensa paikallisten meripelastusseurojen toimintaan, niin myös naantalilaiset.
Juhlavuotensa kunniaksi Naantali Seudun Meripelastajat ry. teetti Anne Pentin kirjoittaman tarinallisen historiikin, Naantalin Seudun Meripelastajat ry 50 vuotta. Kirja julkaistiin osana juhlavuoden 2015 tapahtumia. Historiikissa kerrotaan tapahtumista ja sattumuksista seuran historian varrelta yhdistyksen perustamisesta juhlavuoteen asti. Kirjan sisältö perustuu seuran arkistomateriaaleihin ja vapaaehtoisten haastatteluihin.
Naantalin Meripelastusseuran perustamisajankohta osuu aikaan, jolloin veneily levisi toden teolla koko kansan huviksi. Lisääntyvät venemäärät niin Naantalissa kuin muuallakin Suomessa asettivat vapaaehtoisen meripelastuksen uuden ongelman eteen. Uusi harrastajakunta vesillä aiheutti myös lisää onnettomuuksia ja muita murheita. Saaristomeren turvallisuutta parantamaan perustettiin vuonna 1955 Naantalin Seudun Meripelastajat ry, jonka tähänastisen tarinan Pentti kirjassa kertoo.
Kirja on tiivis paketti seuran 50-vuotisesta historiasta. Sen lukee läpi parissa tunnissa. Seuran historiaa lähestytään lähinnä eri pelastusveneiden kautta. Kerronta etenee kronologisesti ja on sinällään varsin perinteinen 50-vuotishistoriikki. Kuvaa toiminnasta on väritetty pienillä kertomuksilla erilaisista tapahtumista.
Seuran historiikki on hyvä osoitus siitä, että juhlakirja kannattaa teettää ammattilaisella. Teksti on helposti luettavaa ja se soljuu vaivattomasti. Vaikka kirja etenee kronologisesti, on luettelomaisuutta hyvin vähän. Omalta osaltaan tarinat ovat poistamassa perinteistä historiikin kankeutta.
Parhaiten mieleen jäi kertomus perheestä, joka oli peräsinvian takia joutunut keskeyttämään matkansa. Vapaaehtoisen meripelastajan tullessa paikalle, oli hän neuvonut perhettä jäämään suojaisaan saareen viikonlopuksi ja lupaavansa hinata epäonniset veneilijät takaisin satamaan palatessaan viikonloppuretkeltä.
Kirjan narratiivin ja laajemman yleisön kannalta olisi ollut mielekästä tarkastella perusteellisemmin, mistä tarve yhdistyksen perustamiselle syntyi. Lähes täsmälleen 50 vuotta aikaisemmin Naantalissa oli saanut alkunsa toinen merellinen yhdistys, Naantalin Purjehdusseura, jonka perustamisen takaa voi löytää osittain samankaltaisia motiiveja.
Vaikka Naantalin Purjehdusseuran ensimmäisenä päämääränä oli purjehdusurheilun organisoituminen, oli perustajien mielessä myös veneilyturvallisuuden parantaminen. Naantalissa merenkäynnistä johtuvat hukkumiskuolemat eivät olleet tuntemattomia ja pienempiä haavereita sattui tuon tuosta. Merellä tapahtuvien onnettomuuksien estämisellä on siis pidempi historia Naantalissa kuin kirjaa lukiessa arvaakaan. Merkillepantavaa on myös, että Naantalin Seudun Meripelastajien ensimmäisten jäsenten joukossa oli paljon purjehdusseuralaisia.
Historiikin sisältöä olisi mieluusti muutoinkin lukenut laajemmassa näkökulmassa, jolloin moni asia olisi avautunut paremmin meripelastusseurojen toimintaan vihkiytymättömälle. Kaikesta huolimatta kirjan sivuilta saattoi löytää mielenkiintoisia havaintoja, jotka liittyvät laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen.
Oli mielenkiintoista havaita, että vaikka vuodet vierivät, veneilyn parissa kohdataan samoja ongelmia vuodesta toiseen kaluston kehittymisestä huolimatta. Meripelastajien kertomusten taustalta voi löytää toistuvan diskurssin siitä, miten veneilijöiden taidot ovat puutteellia. Näin on ollut yhdistyksen perustamisajankohtana kuten vuonna 2015. Kirjan korostetuissa lainauksissa toistuu monesti isämäinen ote muita veneilijöitä kohtaan. Välillä lukiessa tuntui siltä, kuin olisi palannut lapsuuteen isän ja isoisän ripitettäviksi.
Toinen mielenkiintoinen rivienvälistä nouseva teema on naisten osallistuminen veneilyyn ja meripelastukseen. Vielä 60-luvulla naiset toimivat lähinnä taustukena ja hengenkohottajina. Mikäli he meripelastusveneeseen nousivat, keittivät naiset lähinnä kahvia ja tekivät ruokaa. Pelastaminen oli raavaiden miesten työtä. Vasta 1990- ja 2000-luvulla naisen asema merellisessä ympäristössä on kyseenalaistunut muuttuvan yhteiskunnan myötä. Syynä lienee myös lisääntyneet naisharrastajamäärät. Muuttunut tilanne tulee mielenkiintoisella tavalla esiin teoksessa. Kuten olen aiemmin asiaa pohtinut, tulisi vesiurheilun naisnäkökulmaa tutkia paremmin, sillä vallitseva tulkinta tällä hetkellä saattaa olla hieman vinoutunut. Pentti on mielekkäästi omalta osaltaan näkökulmaa aavistuksen oikonut.
Naantalin Seudun Meripelastajat ry 50 vuotta – Tarinallinen historiikki on oiva perushistoriikki, joka kokoaa yhteen kansiin yhdistyksen 50-vuotisen taipaleen. Kirja sisältää oivia tarinoita meripelastuksen lähihistoriasta, vaikka syvemmälle olisi voinut sukeltaa. Historiikiksi kirja ylittää perinteisen juhlateoksen, sillä se on samaan aikaan helppo lukuinen, mutta suppeudestaan huolimatta varsin mielenkiintoinen. Historiikeille perinteistä luettelomaisuutta on vähän. Teos toimii oivallisesti tehtävässään historiikkina, mutta myös käyntikorttina seuralaisille ja seuraan liittyville. Kirjan luettuaan Naantalin seudun meripelastustoimintaa on helpompi lähestyä.
Kirjaa voi tiedustella suoraan seuralta tai Naantalin kaupungintalon INFO-pisteestä, Käsityöläiskatu 2, Naantali.
Seuran internetsivut löytyvät osoitteesta: https://sites.google.com/site/naantalinmeripelastajat/home
Kirjan narratiivin ja laajemman yleisön kannalta olisi ollut mielekästä tarkastella perusteellisemmin, mistä tarve yhdistyksen perustamiselle syntyi. Lähes täsmälleen 50 vuotta aikaisemmin Naantalissa oli saanut alkunsa toinen merellinen yhdistys, Naantalin Purjehdusseura, jonka perustamisen takaa voi löytää osittain samankaltaisia motiiveja.
Vaikka Naantalin Purjehdusseuran ensimmäisenä päämääränä oli purjehdusurheilun organisoituminen, oli perustajien mielessä myös veneilyturvallisuuden parantaminen. Naantalissa merenkäynnistä johtuvat hukkumiskuolemat eivät olleet tuntemattomia ja pienempiä haavereita sattui tuon tuosta. Merellä tapahtuvien onnettomuuksien estämisellä on siis pidempi historia Naantalissa kuin kirjaa lukiessa arvaakaan. Merkillepantavaa on myös, että Naantalin Seudun Meripelastajien ensimmäisten jäsenten joukossa oli paljon purjehdusseuralaisia.
Historiikin sisältöä olisi mieluusti muutoinkin lukenut laajemmassa näkökulmassa, jolloin moni asia olisi avautunut paremmin meripelastusseurojen toimintaan vihkiytymättömälle. Kaikesta huolimatta kirjan sivuilta saattoi löytää mielenkiintoisia havaintoja, jotka liittyvät laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen.
Oli mielenkiintoista havaita, että vaikka vuodet vierivät, veneilyn parissa kohdataan samoja ongelmia vuodesta toiseen kaluston kehittymisestä huolimatta. Meripelastajien kertomusten taustalta voi löytää toistuvan diskurssin siitä, miten veneilijöiden taidot ovat puutteellia. Näin on ollut yhdistyksen perustamisajankohtana kuten vuonna 2015. Kirjan korostetuissa lainauksissa toistuu monesti isämäinen ote muita veneilijöitä kohtaan. Välillä lukiessa tuntui siltä, kuin olisi palannut lapsuuteen isän ja isoisän ripitettäviksi.
Toinen mielenkiintoinen rivienvälistä nouseva teema on naisten osallistuminen veneilyyn ja meripelastukseen. Vielä 60-luvulla naiset toimivat lähinnä taustukena ja hengenkohottajina. Mikäli he meripelastusveneeseen nousivat, keittivät naiset lähinnä kahvia ja tekivät ruokaa. Pelastaminen oli raavaiden miesten työtä. Vasta 1990- ja 2000-luvulla naisen asema merellisessä ympäristössä on kyseenalaistunut muuttuvan yhteiskunnan myötä. Syynä lienee myös lisääntyneet naisharrastajamäärät. Muuttunut tilanne tulee mielenkiintoisella tavalla esiin teoksessa. Kuten olen aiemmin asiaa pohtinut, tulisi vesiurheilun naisnäkökulmaa tutkia paremmin, sillä vallitseva tulkinta tällä hetkellä saattaa olla hieman vinoutunut. Pentti on mielekkäästi omalta osaltaan näkökulmaa aavistuksen oikonut.
Naantalin Seudun Meripelastajat ry 50 vuotta – Tarinallinen historiikki on oiva perushistoriikki, joka kokoaa yhteen kansiin yhdistyksen 50-vuotisen taipaleen. Kirja sisältää oivia tarinoita meripelastuksen lähihistoriasta, vaikka syvemmälle olisi voinut sukeltaa. Historiikiksi kirja ylittää perinteisen juhlateoksen, sillä se on samaan aikaan helppo lukuinen, mutta suppeudestaan huolimatta varsin mielenkiintoinen. Historiikeille perinteistä luettelomaisuutta on vähän. Teos toimii oivallisesti tehtävässään historiikkina, mutta myös käyntikorttina seuralaisille ja seuraan liittyville. Kirjan luettuaan Naantalin seudun meripelastustoimintaa on helpompi lähestyä.
Kirjaa voi tiedustella suoraan seuralta tai Naantalin kaupungintalon INFO-pisteestä, Käsityöläiskatu 2, Naantali.
Seuran internetsivut löytyvät osoitteesta: https://sites.google.com/site/naantalinmeripelastajat/home
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti