Sata vuotta sitten: Naantalin Purjehdusseuran perustava kokous 3.5.1917

Näkymä Naantalin satamaa. Vasemmalla tunnistamaton kulkue. Kuva todennököisesti O.W. Sorthanin ottama 1920- tai 1930-luvulla. Kuva: Museovirasto. CC BY 4.0.

Sata vuotta sitten O.W. Sorthan, J. Söderlund, Hj. Hacklin, Hugo Törnström ja Selim Sorthan kokoontuivat Naantalissa 3.5.1917 ja pitivät Naantalin Purjehdusseuran perustavan kokouksen, jossa vuodesta 1915 asti pöydällä ollut kysymys ratkaistiin. Kokouksessa päätetiin perustaa Nådendal Segelsällskap niminen yhdistys ja jättää sen säännöt Turun ja Porin läänin kuvernöörin hyväksyttäväksi.

Idea purjehdusseuran perustamiseen oli syntynyt pitkällisen prosessin myötä. Kylpylävieraiden huviksi järjestetyt jokavuotiset purjehduskilpailut olivat saaneet vakiintuneen ja organisoidun muodon. Vuodesta 1909 samat henkilöt olivat järjestäneet purjehduskilpailuja vuosittain ja toiminta muistutti pitkälti muiden kaupunkien purjehdusseurojen toimintaa. Alkunsa ne olivat saaneet jo 1860-luvun lopulla, jolloin ensimmäiset yhteispurjehdukset järjestettiin Airisto Segelsällskapin jäsenten toimesta Naantaliin. Vuosien varrella moni naantalilainen olikin liittynyt naapurikaupungin purjehdusseuraan.

Näkymä Kailon saaren rannasta kohti Naantalin kaupunkia. Saari oli aikanaan suosittu soutu- ja purjehdusretkien kohde.
Kuva: noin 1890, R. Hjelt, Museovirasto. CC BY 4.0.

Näkymä Naantalin satamasta. Edessä kirkko ja oikealla Kaivohuone. Kuva: noin 1890, R. Hjelt, Museovirasto. CC BY 4.0.

Saaristolaisveneitä Naantalin satamassa. Taustalla höyrylaiva Norden. Kuva: noin 1890, R. Hjelt, Museovirasto. CC BY 4.0.

On hyvä kysymys, miksi juuri vuonna 1917 naantalilaiset purjehdusintoilijat kokoontuivat ja päättivät lopulta perustaa seuran. Syitä oli monia, joista yksi oli maailmanpoliittinen. Ensimmäinen maailmansota oli kiristänyt purjehdusta ulommilla merialueilla ja muutoinkin vesillä tapahtuvaa toimintaa valvottiin tarkemmin. Tämä saattaa olla yksi syy, miksi vuoden 1915 kilpailuiden jälkeen naantalilaiset purjehtijat laativat ensimmäiset säännöt saaden neuvoja aina Helsingistä saakka. Frisk Briss tiesikin kertoa heti tuoreeltaan, että uusi pursiseura tulee aloittamaan toimintansa jo vuoden 1916 aikana Naantalissa.

Kesti kuitenkin vielä kaksi vuotta ennen kuin uuden pursiseuran säännöt jätettiin vahvistettavaksi. Vuoden 1916 kilpailut järjestettiin kuten ennen ja mukana oli myös uusia naantalilaisia purjehduksen ystäviä. Seuran sääntöjä ei kuitenkaan saatu vielä vahvistettua ennen kuin kevätaurinko vuonna 1917 lämmitti Kuparivuoren rinteitä.

Purjevene luovii kohti Naantalia Kuparivuoren itäpuolella. Kuva: 1870- tai 1880-luvulta, R. Reinberg, Museovirasto. CC BY 4.0.

Ilmeisesti seuran perustajajäsenet katsoivat, että ajankohta ei ollut vielä suotuisa vuonna 1915 tai 1916 jättää seuran perustamisilmoitus. Sodan aikana poliittinen kontrolli oli tiukkaa ja viranomaiset suhtautuivat suomalaisten yhdistymispyrkimyksiin hyvin epäluuloisesti. Ajatus kaupunkilaisten omasta seurasta kantoi kuitenkin läpi maailmansodan myllerryksen ja vuonna 1917 Naantalin Purjehdusseura lopulta perustettiin virallisesti.

Ei tarkkaan tiedetä, miksi purjehdusseuran perustajaisät päättivät kokoontua 3.5 ja jättää hakemuksen kahta päivää myöhemmin Turun ja Porin läänin kuvernöörin hyväksyttäväksi, mutta ilmeisesti he katsoivat poliittisen tilanteen olevan sen suuntainen, että kuvernöörin olisi mahdollista puoltaa hakemusta ja näin hyväksyä se.

Turistit saapuvat Naantaliin höyrylaivoilla. Laiturissa S/S Ahti ja S/S Merimasku. Kuva: Museovirasto. CC BY 4.0.

Kevään ja kesän aikana valtakunnan politiikassa tapahtui mullistuksia, joiden johdosta myös Suomen suuriruhtinaskunnassa venäläisten harjoittama tiukka poliittinen kontrolli löystyi. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Suomessa puhalsivat vapaammat tuulet. Venäjän keisari Nikolai II oli menettänyt kruununsa ja valtakunta ajautui sekasortoon, jonka seurauksena myös Suomi sai lopulta itsenäisyytensä. Moni asia muuttui niin Naantalissa kuin muualla Suomessa. Siinä samassa joukko purjehtijoita näki tilaisuutensa tulleen.

Kaikki kokoukseen osallistujat päättivät liittyä vasta perustetun seuran jäseniksi ja heistä muodostettiin seuran ensimmäinen hallitus. Kahta päivää myöhemmin 5.5.1917 uuden seuran kommodori Josef Palmgren, sihteeri ja taloudenhoitaja J. Söderlund sekä palkintotuomari O.W. Sorthan jättivät säännöt lääninkansliaan kuvernöörin hyväksyttäväksi.

Huvipursia ja saaristolaisveneitä Naantalissa. Kuva: noin 1910-luvulta. Museovirasto. CC BY 4.0.

Mitä ilmeisemmin vuoden 1917 levottomien aikojen takia säännöt viipyivät matkalla päivälleen viisi kuukautta ja vasta lokakuun viidentenä päivänä 1917 Turun ja Porin läänin kuvernööri K. J. M. Collan ilmoitti hyväksyneensä Nådendal Segelsällskap nimisen yhdistyksen säännöt. Kyseistä päivämäärä seuran perustajajäsenet ovat juhlineet seuran syntymäpäivänä.

Sääntöjen viipymisestä huolimatta Naantalissa järjestettiin samana vuonna, elokuun kolmantena päivänä ennen näkemättömät purjehduskilpailut, joita osallistujat muistelivat vielä vuosia myöhemmin. Kisasta muodostui yksi 1910-luvun suurimmista regatoista koko maassa. Tapahtumaan otti osaa 51 venettä, jonka lisäksi paikalle oli saapunut myös muita veneitä. Naantalin sataman redillä lepäsi mm. aikansa suurimpiin huviveneisiin kuulunut 12mR-luokan Ierne.

Kylpylävieraita Kaivopuistossa viettämässä kesäpäivää 1908–1909. Kuva: M. L. Carstens, Museovirasto. CC BY 4.0.

Elokuiset purjehduskilpailut jäivät vuoden 1917 ainoaksi varsinaiseksi tapahtumaksi. Turun ja Porin läänin kuvernöörin sääntöjen hyväksyntä saapui vasta marraskuussa, jolloin kesäinen kylpyläkaupunki oli jo hiljentynyt seuraavan kesän odotukseen. Vuosi 1918 toi lopulta omat mullistuksensa kansakunnan kohtaloon, joista Naantali tosin selvisi hyvin vähällä.

Kaiken kaikkiaan hyvin harva asia, jos mikään muuttui perustavan kokouksen myötä. Uuden purjehdusseuran johtokunta jatkoi sitä samaa työtä, jota aikaisemmat kilpailutoimikunnat olivat tehneet. Johtokunnan keskeisimmäksi tehtäväksi seuraavaksi 30 vuodeksi tuli järjestää purjehduskisoja Naantalissa kylpylävieraiden ja kaupungin asukkaiden iloksi.

Kirjoitus perustuu kesän lopulla ilmestyvään Naantalin Purjehdusseuran historiateokseen: Naantali purjehtii – Naantalin Purjehdusseuran historia 1917–2017.

Elämää Naantalin kaupungissa. Kuvan ottanut todennäköisesti O.W. Sorthan ja kustantanut Naantalin Kirjakauppa, jota
seura-aktiivi Oskari Tervo ylläpiti. Kuva: Museovirasto. CC BY 4.0.

Mitä katsoin tänään: Jouni Hiltusen Matka merelle -dokumenttielokuva

Hiltunen Jouni: Matka Merelle. 78 minuuttia, sallittu kaiken ikäisille, Katharsis Films Oy yhteistyössä YLE TV1 Dokumenttiprojektin, Suomen Elokuvasäätiön, Avekin sekä Tuuliaisen säätiön kanssa. Ensi-ilta 3.3.2017.

Kävin tänään katsomassa Matka merelle -elokuvan, joka tulee ensi-iltaan perjantaina 3.3.2017. Dokumenttielokuva on kertomus Suomenlahden luonnosta ja ihmisen vaikutuksesta merialueeseen. Matka merelle -elokuva kuljettaa katsojan yhdelle maailman kauneimmista merialueista, joka on kokenut kovia viimeisen parin sadan vuoden aikana.

Suomenlahti on geologiansa ja eläimistönsä puolesta yksi maailman ainutlaatuisimmista merialueista ja arktisten lintujen muuton valtaväylä sekä kolmen hyvin erilaisen rantavaltion yhteinen meri. Se on Itämeren itäisin lahti ja sitä rajaavat pohjoisessa Suomi, etelässä Viro ja idässä Venäjä. Läntisenä rajana pidetään linjaa Hankoniemestä Osmussaareen, mutta lahtea ei rajaa mikään varsinainen kynnys meren pohjassa ja se on siten suoraan yhteydessä muuhun Itämereen. Pinta-alaltaan se on noin 29500 neliökilometriä. Suomenlahteen laskevista joista suurimmat ovat Nevajoki, Kymijoki, Narvajoki ja Luga ja sen valuma-alueella asuu noin 20 miljoona ihmistä.

Elokuvassa Suomenlahden luontoa katsotaan nuoren rannoilla kulkevan pojan- sekä nuoren merentutkijan silmin mutta erityisesti Suomenlahden eläinmaailman kautta. Elokuva on saanut alkunsa Suomenlahti 2014- teemavuodesta ja sitä on valmisteltu ja kuvattu vuodesta 2013 lähtien. Dokumenttielokuvan on ohjannut dokumentaristi ja luontoelokuvaaja Jouni Hiltunen. Elokuva on eräänlainen jatko vuonna 2011 valmistuneelle luontoelokuvalle "Tuntematon Selkämeri", joka valittiin Vaasa Wildlife- luontoelokuvafestivaaleilla 2012 parhaaksi parhaaksi kotimaiseksi luontoelokuvaksi.

Bengtsärin majakka. Kuva: Jouni Hiltunen, © Katharsis Films 2016.

Ollakseen merielokuva, dokumentissa käsitellään itse merta hyvin rajallisesti. Yleisesti ottaen kamera liikkuu rannikkovyöhykkeellä ja ulkomerellä liikutaan vain satunnaisesti kuten käsiteltäessä Suomenlahden ulkosaaria, joissa toisen maailmansodan jälkeen ihminen on liikkunut hyvin rajallisesti. Veden alla liikutaan oikeastaan vain siinä määrin, että näytetään ihmisen vaikutus Itämeressä asuville eliöille. Muovipussit kelluvat sinne tänne ja vuosien takainen olut- ja lonkerotölkki loistavat edelleen kirkkaana muuten hämärässä ympäristössä.

Rajaus rannikkoalueiden kuvaamiseen on luonteva, sillä elokuva käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta, rannikon ja valuma-alueiden ihmisen aiheuttamia tuhoja omalle ympäristölleen. Niin Pietarin vesilaitoksen hyljehoitolan johtaja Alekseev Vyacheslav, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tutkija Emil Vahtera kuin Suomen ympäristökeskuksen vieraslajeja tutkiva erikoistutkija Maiju Lehtiniemi saavat omat puheenvuoronsa dokumentissa. Hieman irrallisen, mutta  aiheellisen oman mielipiteensä esittää myös Greenpeacen Arctic Sunrise -laivan perämies Martti Leinonen, joka on aikaisemmin työskennellyt öljytankkereilla.

Merikotka lumisateessa. Kuva: Jouni Hiltunen, © Katharsis Films 2016.

Elokuva herättääkin enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Asiantuntijoiden mielipiteet jäävät vellomaan katsojan takaraivossa kuin vanha aallokko avomerellä ja sitä kautta jokainen dokumentin nähnyt haluaa eittämättä ottaa selvää tämän hetkisestä luonnon tilasta. Hiltusen ansioksi voi sanoa, että tarinan kerronnan avulla hän synnyttää kysymyksiä, joihin välttämättä ei ole vielä vastauksia, mutta sellaisia niihin kipeästi tarvitaan, mikäli Suomenlahti halutaan pelastaa. Luonnontutkimus ja luonnonsuojelu tarvitsevat välttämättä lisää resursseja.

Vaikka paljon on jo tehty, on paljon vielä tekemättä. Elokuvan taustalla risteilevien öljytankkereiden jyrinä on ajoittain ehkä liioiteltua, mutta yhdessä kuvamaailman kanssa äänet nostavat hyvin esiin kysymyksen: Milloin Suomenlahdella tapahtuu öljyonnettomuus ja miten olemme siihen varautuneet? Onko tapaturma vain ajan kysymys ja puhdasta matematiikkaa, kuten Leinonen asian ilmaisee.

Ruokkeja Suomenlahdella. Kuva: Jouni Hiltunen, © Katharsis Films 2016.

Ympäristönäkökulman lisäksi dokumenttielokuvan pääosaan nousevat Suomenlahden kautta muuttomatkalla olevat ja siellä pesivät linnut. Suuret lintuparvet saapuvat Itämeren pohjukkaan kevään koittaessa ja jatkavat joko matkaansa pohjoisemmassa Arktiselle tai sitten jäävät Suomenlahden rannikolle ja saarille kasvattamaan seuraavaa sukupolvea. Merikotkien leikki, valtavien hanhi-, haahka-, ruokki- ja haikaraparvien lento on henkeä salpaavaa katsottavaa. Yksistään sen takia elokuva kannattaa käydä katsomassa isolta kankaalta.

Yksi mielenkiintoisemmista hetkistä on, kun Hiltunen käsittelee meduusoiden räjähdysmäistä lisääntymistä Suomenlahden alueella. Elokuvan mukaan kukaan ei oikeastaan tiedä miksi sopeutumiskykyinen planktonia syövä peto on lisääntynyt Itämeren alueella niin huimasta. Hiltunen ei itse muista lapsuudestaan läpikuultavaa eliötä, mutta nyt niitä on joka puolella. Kun valkokangas täyttyi vihertävässä vedessä uivista meduusoista, saattoi vain ihmetellä luonnon moninaisuutta ja monimutkaisuutta.

Runsaslukuinen meduusaparvi Suomenlahdella. Kuva: Jouni Hiltunen, © Katharsis Films 2016.

Hiltusen mukaan luontoelokuvan tekeminen on tekijälleen matka, jota on tehty monessa eri tasossa, usein myös eri aikatasoissa. Suomenlahti on ollut osa elokuvan tekijän elämää aina 1960-luvulta lähtien. Matka merelle -elokuvan keskeiset elementit kumpuavat Hiltusen henkilökohtaisista kokemuksista.

Elokuvan myötä dokumentin tekijä haluan viedä katsojan merimatkalle, joka kuljettaa kolmen hyvin erilaisen rantavaltion rannoille, myös Venäjän suljettuina pysyneille saarille, sekä siihen osaan meriluontoa, joka on vaikeasti saavutettavissa tai katseilta kätkettynä. Hiltunen toivoo, että elokuva jättää muistijäljen, joka kantaa kauas ja vahvistaa suhdettamme kotimereemme.

Tässä hän onnistuu hyvin. Yhdessä nykyaikaisen kuvaustekniikan kanssa kuvat Suomenlahdesta ovat uskomattoman hienoja. Suosittelen vahvasti elokuvan katsomista ja oman luontosuhteen pohtimista. Matka merelle elokuva johdattaa katsojansa hienolla tavalla Suomenlahdelle 78 minuutiksi.

Kaikkien tätä kirjoitusta kommentoivien kesken arvotaan 5.3.2017 klo 20.00 kaksi kahden hengen lippupakettia. Liput käyvät kaikkiin Finnkinon teattereiden Matka merelle -elokuvan näytöksiin.

Ulos kammiosta: Loki-kahvilassa: Kurkistus Loki-kahvilan tarjontaan venemessuilla 18.-19.2

Loki-kahvilan löydät Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta toisesta kerroksesta ja tunnistat kuvan ilmapalloista. 

Venemessuviikko on mennyt vauhdikkaasti ja ohjelmaa on riittänyt myös muissa merellisissä kohteissa, kuten Merikeskus Forum Marinumissa. Hiihtolomakin on monissa perheissä edessä, mutta mikäli hiihtolomaviikko ei paina päälle, niin kannattaa suunnata matkansa kohti Vene 17 Båt -messuja ja Loki-kahvilaa. Vaikka mielenkiintoista ohjelmaa on ollut koko viikon ei toinen messuviikonloppu jää jalkoihin kulttuurisessa annissaan. Ohjelma Loki-kahvilassa jos suinkin mahdollista on entistä mielenkiintoisempi tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina kuin viime viikonloppuna.

Loki-kahvilan ohjelmassa on luvassa lauantaina puheenvuoro amiraali Nordenskjöldin meriseikkailuista, jonka aikana amiraali Juhani Kaskeala ja tietokirjailija Raoul Johnsson käyvät läpi 1700-luvulla eläneen amiraalin tapahtumarikkaita vaiheita maailman merillä. John Nurmisen Säätiö julkaisi syksyllä kirjan Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut, jonka pohjalta voin sanoa, että luvassa on suolanmakuisia hetkiä Loki-kahvilan lavalla.

Kiinnostavilta vaikuttavia puheenvuoroja ovat myös Riikka Alvikin "Kuinka ruotsalainen sotalaiva päätyi Helsingin hylkypuistoksi" ja Maria Grönroosin "Pohjolan kartan kiehtova menneisyys". Unohtaa ei sovi myöskään Miina Mäen ja Hannu Lehtosen "Itämeren suojelu ja kestävä kalastus" -dialogia.

Messupäivän lopuksi keskustellaan purjehduskulttuurista nuorten ihmisten näkökulmasta ja katsotaan Viaporin Tuoppi -dokumentti, joka on erittäin antoisa ja antaa hyvän näkökulman puuvenepurjehduksen nykytilaan.

Sunnuntaina 19.2 Loki-kahvila tarjoaa erityisesti lapsille ohjelmaa. Paikalla on Suomen merimuseon Laivakoira Vellu sekä lavalla solmu ja signaalilippu -työpajoja. Ehrensvärd-seuran järjestämässä ohjelmassa kuullaan, kuinka Amiraali Fredrik Henrik Chapman suunnitteli lukuisia aluksia Viaporin saaristolaivastoon, kuten purjehdittavan ja soudettavan tykkisluupin. Chapman kertoon tykkisluuppista Dianasta ja sen meriseikkailuista lapsille. Hänen kanssaan opetellaan myös Viaporin saaristolaivaston aluksilla tarvittavia taitoja, kuten solmujen tekemistä ja lipuilla tehtäviä signaalimerkkejä. Amiraali Chapmania esittää Ingemar Raukola.

Työpajojen lisäksi luvassa on myös Majakkaseuran puheenvuoro, joka ensimmäisenä viikonloppuna oli mukaansatempaava sekä Ilkka Karttusen puheenvuoro uudesta Miehet merellä teoksesta ja vanhoista valokuvista tarinankerronnan osana 320-vuotiaan Suomen luotsilaitoksen taipaleelta.

Mainittakoon, että myös purjeita kuivataan lauantaina puheenvuorossa "Työväenpurjehdus Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle" kello 15.00 alkaen.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta toisesta kerroksesta ja on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017. Loki-kahvilan koko viikonlopun ohjelman löydät täältä.

Ulos Kammiosta: Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely Forum Marinumissa

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa juliste. Kuva:Forum Marinum

Merikeskus Forum Marinumissa avautui tänään ennennäkemätön meriseikkailu, joka on taianomainen sekoitus leikkiä ja totista totta. Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely on Ruotsalaisen Jakob Wegeliuksen kirjaan perustuva, Ahvenanmaan merenkulkumuseon tuottama näyttely. Se on ollut yleisömenestys Maarianhaminassa ja todellinen vetonaula viime syksynä Göteborgin merimuseossa. Leikkiinkutsuva, toiminallinen näyttely on nyt saatu lainaksi Forum Marinumiin.

Ruotsalaiskirjailija Jakob Wegeliuksen lastenkirjasta Legenden om Sally Jones löytyy monia hienoja kuvauksia merenkulusta ja merimieselämästä. Päähenkilö on gorilla nimeltä Sally Jones joka elää tapahtumarikasta ja traagista elämää. Joutuessaan merelle hän tapaa Chiiffin, suomalaisen konemestarin, josta tulee elinikäinen ystävä.

Queen of Congo Ahvenanmaan merenkulkumuseon tiloissa. Kuva: Ahvenanmaan merenkulkumuseo.

Näyttelyn avajaisissa temmelsivät Luostarivuoren koulun Martin yksikön 2, 4 ja 5 –luokkien kielikylpyryhmät. Alkuun he kuuntelivat asiantuntevasti näyttelyn avajaispuheen ruotsiksi. Forum Marinumin henkilökuntaan kuuluvat museolehtori Maija Joro ja opas Bodil Lindberg kertoivat Sally Jonesin tarinan ja hieman näyttelyn taustoista.

Avajaispuhetta odotetumpi oli kuitenkin hetki, jolloin oppilaat pääsivät tutustumaan näyttelyyn. Montaa jalkaa ei ollut maassa kiinni, kun pienet museovieraat valloittivat näyttelytilan. Riemunkiljahdukset ja jatkuva nauru täyttivät tilan, jossa normaalisti vallitsee hiljainen, lähes pyhättömäinen tunnelma. Avajaisten pääasiallinen ohjelma olikin leikki ja ilonpito, hyvä niin. Turhanaikainen pönötys ei olisi sopinut lapsille suunnatun museonäyttelyn avajaisiin.

Avajaispuhetta odotetumpi hetki lieni leikkiin tempaantuminen.

Erityisen suosituksi osoittautui näyttelyn vetonaulana toimiva laiva Queen of Congo, jolla konemestari ja Sally seikkailevat. Näyttelyn kuratoinut projektikoordinaattori Hanna Niittymäki kertoi, että laiva oli saapunut paikalle lohkoina. Museon henkilökunta pääsi näin tutustumaan myös laivateollisuuden perusteisiin. Muut näyttelyn rakenteet tulivat paikalle joko valmiina tai pitkänä tavarana. Näyttelyyn oli haettu kuulemma hieman hämäräryyttä, jotta eksotiikka tulisi paremmin esiin.

Queen of Gongon lisäksi suosittuja olivat myös kirjassa esiintyvät Gorillabar ja leipomo, jossa oli tarjolla kuohujuomaa (Pommacia) avajaisten kunniaksi. Leipomossa tarjolla taas oli keksejä ja vaahtokarkkeja teemaan sopien. Nuorten museovieraiden iloksi lähes koko museon henkilökunta oli pukeutunut rooliasuihin. Näyttelyn kätköissä saattoi tavata Sallyn, Chiiffin, Kapteenin ja monia muita Legenden om Sally Jones -kirjan henkilöhahmoja. Huhun mukaan he ovat satunnaisesti paikalla myös muina päivinä.

Gorillabarin kyltti ja hämyinen rantakatu jossain meren tuolla puolen.

Kirja johon näyttely perustuu, on palkittu August-palkinnolla, ”Ruotsin Finlandia-palkinnolla”, vuonna 2008. Legenden om Sally Jones -kuvakirjan on kirjoittanut ruotsalainen Jakob Wegelius, jonka kirjoja on käännetty yli kymmenelle kielelle. Hänen esikoiskirjansa oli vuonna 1994 julkaistu humoristinen Spionerna i Oreborg -lastenkirja. Tähän astisen tuotannon tärkeimmiksi teoksiksi ovat nousseet Sally Jones -kirjat, Legenden om Sally Jones ja Merten gorilla -nuorisoromaani, josta kirjailija sai toisen August-palkinnon vuonna 2014. Se palkittiin myös vuonna 2015 Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon.

Ensimmäisessä kirjassa seurataan Sallyn pentuaikaa afrikkalaisessa sademetsässä. Jouduttuaan salametsästäjän vangiksi Sally päättyy ensin etsintäkuulutetuksi mestarivarkaaksi Istanbuliin ja sieltä edelleen merille koneenkäyttäjäksi. Toisessa itsenäisessä jatko-osassa kuvitetulle teokselle seurataan gorillan myöhempiä vaiheita merillä ja eksoottisissa maissa. Nimensä mukaisesti nyt avattu näyttely seuraa ensimmäisen kirjan vaiheita.

Vaikka kaksikielisyys on rikkaus, on pieni harmi, ettei kirjaa ole käännetty suomeksi. Näin ollen voi käydä niin, että näyttely jää vähän etäiseksi niille lapsille, jotka eivät ole päässeet nauttimaan Sally Jonesin kiehtovasta maailmasta kielimuurista johtuen. Huoli lienee kuitenkin turha, sillä avajaisissa lapset eivät tästä välittäneet lainkaan. Tärkeintä oli leikki ja peuhu. Näyttelyssä suurin osa teksteistä ja tietotauluista olivat sitä paitsi esillä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Ennakkotietojen mukaan WSOY julkaisee Wegeliuksen toisen kirjan Merten Gorillan alkuvuodesta 2017 ja ei olisi pahitteeksi jos Legenden om Sally Jones ilmestyisi suomeksi, jossain vaiheessa. Niin kiinnostava kirja on, että soisin jokaisen lapsen siitä nauttivan.

Lapset leikkivät näyttelyssä innokkaina.

Toiminnallisessa näyttelyssä tärkeintä on juuri kokemuksellisuus ja kaikkeen sai koskea. Museoväki kannusti lapsi aktiiviseen leikkiin omalla roolipukeutumisellaan. Ruotsissa toiminnalliset näyttelyt ovat olleet arkea jo vuosia ja Suomessakin toimintaa on kehitetty kiitettävän aktiivisesti.

Tällä hetkellä esimerkiksi pääkaupunkiseudulta löytyy useita näyttelyitä: Elämyksellinen lastentarhamuseo Sörnäisissä on suunnattu erityisesti lapsille. Siellä saa mm. kiillottaa kenkiä, touhuta veistopajassa tai rakennella palikoilla ja leikkiä monenlaisilla leluilla. Lasten kaupunki on taas koko perheen museo, joka esittelee menneen ajan elämää Helsingissä. Museossa voi leikkiä vaikka 1700-luvun kaupassa, tutustua 1930-luvun luokkahuoneeseen, vierailla 1970-mummolassa. Yksi Suomen hienoimmista näyttelyistä löytyy Stundarssista Vaasan seudulta. Museoalueella sijaitsee kuutisenkymmentä rakennusta, mm maalaiskauppa, koulu, talonpoikaistalo ja käsityöläistupia, joissa lapset viihtyvät erikoisen hyvin.

Lapsille suunnatut näyttelyt ovat oiva jatkumo Kunnaksen ja muiden kirjailijoiden lasten kirjoille, joita luetaan iltasaduiksi. Menneet ajat ja toiset kulttuurit tulevat aivan toisella tapaa tutuiksi. Omasta lapsuudesta muista Heurekan ja Turun Käsityöläismuseon. Ne olivat kuitenkin vasta lupaus toiminnallisuudesta, jota nyt on tarjolla esimerkiksi Forum Marinumissa avatussa näyttelyssä.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely on ollut menestys niin Maarianhaminassa kuin Göteborgissa. Nyt siihen pääsee tutustumaan Turussa Merikeskus Forum Marinumin tiloissa. Kuva: Ahvenanmaan merenkulkumuseo.

Kysyttäessä asiantuntijoilta mielipiteitä Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttelystä saa kuulla, että kiipeily, leikkiminen, etsiminen ja kavereiden kanssa yhdessä olo on hauskinta museossa. Myös vanhempien kannattaa vapauttaa sisäinen lapsensa ja käydä tutustumassa vaikka Queen of Congon sisätiloihin ja leikkiä lapsen lailla. Kenties silloin voi oppia jotain uutta.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttely on avoinna Merikeskus Forum Marinumissa aina kesään saakka museon aukioloaikoina.

Ulos kammiosta: Tunnelmia Vene 17 Båt - messuilta

Yksityiskohta vuonna 1951 Turun Veneveistämöllä veistetystä 5.5m Skylark veneestä, jonka tilaaja oli maineikaan teollisuus ja purjehtija suvun vesa Gilbert von Rettigille.  

Vene 17 Båt -messut avautuivat viime perjantaina ja ehdin muiden velvollisuuksien ohessa käydä katsastamassa tapahtuman tarjontaa. Vaikka messut ovat pitkälti uusien kaupattavien tuotteiden esittelyä varten, löytyy näytteilleasettajien joukosta paljon mielenkiintoisia kohteita, myös merihistoriallisesta ja -kulttuurisesta näkökulmasta. Ohessa muutamia tunnelmakuvia viikonlopun ajalta. Kuvia löytyy piakkoin myös Purjeita kuivaamassa Instagramista.

Ensimmäisen viikonlopun aikana ohjelmaa oli runsaasti. Mahogany Yachting Societyn osastolla jaettiin uudet klassikkotodistukset sekä kutsuttiin yhdistyksen uudeksi kunniajäseneksi suomalaisen puuvenekulttuurin edistäjä, tietokirjailija ja Puuvene-lehden päätoimittaja Yrjö Klippi. Hän piti nimityksensä jälkeen myös mielenkiintoisen esitelmän Purjehduksen merkityksestä satavuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Toinen kiinnostusta herättänyt esitelmä oli Ruotsin tuotteliaimman venesuunnittelijan John Lindblomin esitelmä isänsä Jarl Lindblomin suunnittelemista veneistä.

Yksityiskohta Kansanvene FIN-149 Tuzzista, joka oli käynyt läpi mittavan kunnostustyön.

John Nurmisen Säätiön Loki-kahvilassa oli ohjelmaa läpi viikonlopun, jonka aikana lauteilla kävivät oman alansa parhaimmat asiantuntija ja merkkimiehet. Perjantaina Harry ”Hjallis” Harkimo kävi kertomassa purjehduskokemuksistaan maailmanmerillä, sekä kertoi miksi lähti julkkisten kanssa purjehtimaan Atlantin yli viime tammikuussa ja tekemään Atlantin yli -seikkailurealityohjelmaa. Televisio-ohjelma tarjosi purjehtijalegendalle mahdollisuuden purjehtija poikansa Joel Harkimon kanssa valtamerellä ja näin toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja lupauksen pojalleen.

Harry "Hjallis" Harkimo kertoo Loki-kahvilan lavalla purjehduskokemuksistaan maailman meriltä. Taustalla Swan s/y Belmontin pienoismalli.

Saman puheenvuoron aikana paljastettiin myös uutinen, jonka mukaan s/y Belmont valjastetaan kuluvana vuonna työhön Itämeren puolesta. Veneen omistava Venevuokraamo Jahti Oy lahjoittaa 10% juhlavuoden tuotoistaan John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri –hankkeille. Samalla Venevuokraamo Jahti Oy:n toimitusjohtaja Joakim Hildén haastoi mukaan kaikki suomalaiset yritykset mukaan talkoisiin Itämeren puolesta.

Venevuokraamo Jahti Oy:n toimitusjohtaja Joakim Hildén kertoo Swan 51 s/y Belmontin tulevasta juhlavuodesta ja yhteistyöstä John Nurmisen Säätiön kanssa.

Hän kertoi, että ”Puhdas meri ja saaristo on meille kaikille purjehtijoille hyvin tärkeä. Vakuutuimme John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeiden konkreettisista tuloksista sekä pitkän ajan toimintasuunnitelmasta ja päätimme siksi lahjoittaa tähän työhön. Tavoitteenamme on samalla kasvattaa tietoisuutta Itämeren tilasta ja suojelumahdollisuuksista sekä haastaa muut organisaatiot ja merenkulkijat mukaan talkoisiin puhtaan Itämeren puolesta.”

Uutisesta ilahtunut säätiön asiamies Annamari Arrakoski-Engardt totesi puheenvuorossaan, että: ”s/y Belmont on upea keulakuva Itämeren suojelutyölle. Olemme todella ilahtuneita siitä, että työmme koetaan merkitykselliseksi ja että juhlavuoden tuotoista lahjoitetaan näin huomattava osa Itämeren suojeluun.”

Lahjoituksen tavoitteena on puhdistaa sinilevästä Helsingin Katajanokalta Turun Aurajokeen kulkevaa reittiä vastaava pinta-ala merta. Tukea Itämerelle voidaan pitää merkittävänä avauksena yrityssponsoroinnin saralla.

Eero Ehanti kertoo Kronprins Gustav Adolfin tykin konservoinnista ja merestä nostetun kirkonkellon kohtalosta. 

Hyviä ja varsin ajankohtaisia esityksiä Loki-kahvilassa olivat myös Eero Ehantin Merestä museoon: Kronprins Gustav Adolfin tykin konservointi, Marjo T. Nurmisen ja Annamari Arrakoski-Engardtin Mitä vanhat kartat kertovat Itämerestä, Jarmo Saarisen Presidentin veneet sekä Meri hädässä – vieläkö ehdimme pelastaa Itämeren?, jossa Marjukka Porvari, Seppo Knuuttila ja Markku Ollikainen pohtiva Itämeren suojelun ajankohtaisia kysymyksiä ja mahdollisuuksia vastaten myös yleisön visaisiin kysymyksiin. Mielenkiintoista oli kuulla myös Suomen Majakkaseuran kuulumisia Märketin majakkasaarelta.

Tuleva viikko on täynnä ohjelmaa, joten kannattaa käydä paikan päällä, jos merikulttuuri kiinnostaa. Jo tänään on luvassa kertomuksia puuveneistä. Loki-kahvilan lavalla äänessä on venemestari toisensa perään, kun kuulemme vuoroin Suomen puuvenekeskuksen toiminnasta, elävästä puuveneperinteestä sekä museojäänmurtaja Tarmon ja sen pelastusveneiden määräaikaistelakoinnista.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta. Kahvila on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017. Kun katseesi osuu kuvan ilmapalloon, olet perillä.

Maanantain ohjelma Loki-kahvilan lavalla on seuraavanlainen:

Klo 12.00-12.30 ”Jäänmurtaja Tarmon telakointi” – Juha Puustinen: Suomen merimuseo Suomen merimuseon vene- ja laivamestari Juha Puustinen kertoo museolaiva Tarmon kunnostuksesta Suomenlinnassa.

Klo 13.00-13.15 ”Suomen puuvenekeskuksen toimintaa”: Suomen puuvenekeskus Suomalaista puuveneperinnettä vaaliva Suomen puuvenekeskus esittelee toimintaansa. Kotkan Kantasatamassa sijaitseva Puuvenekeskus on veneveistämön lisäksi merellinen matkakohde, sillä se pitää työaikoina ovet auki myös aiheesta kiinnostuneelle yleisölle.

Klo 14.00-14.30 ”Jäänmurtaja Tarmon telakointi” – Juha Puustinen: Suomen merimuseo Suomen merimuseon vene- ja laivamestari Juha Puustinen kertoo museolaiva Tarmon kunnostuksesta Suomenlinnassa.

Klo 16.30-17.30 ”Navigoi seikkailujen saaristoon” – Päivi Rosqvist & Henrik Jansson, Metsähallitus: Maailman hienoimmaksi kuvailtu saaristomme tarjoaa veneilijälle löytöretken niin luontoon kuin kulttuuriinkin. Suomi 100 -juhlavuonna kannattaa navigoida kiehtoville historiakohteille (mm Vallisaari, Jussarö, Örö, Katanpää, Isokari), joissa juhlistamme itsenäisyyttämme Luonnon päivien teemalla.

Klo 17.30-17.45 ”Suomen puuvenekeskuksen toimintaa” – Suomen puuvenekeskus: Suomalaista puuveneperinnettä vaaliva Suomen puuvenekeskus esittelee toimintaansa. Kotkan Kantasatamassa sijaitseva Puuvenekeskus on veneveistämön lisäksi merellinen matkakohde, sillä se pitää työaikoina ovet auki myös aiheesta kiinnostuneelle yleisölle.

Klo 18.00-18.30 ”Elävä puuveneperinne ja Unesco” – Leena Marsio, Museovirasto & venemestari Erkki Lönnqvist: Leena Marsio Museovirastosta kertoo, miten Unescon tasolla pyritään tekemään näkyväksi puuveneisiin liittyvää elävää kulttuuriperintöä. Mukana keskustelemassa pitkän linjan veneenveiston opettaja, venemestari Erkki Lönnqvist.

Loki-kahvilan ohjelman koko viikolle löytyy tästä ja Messukeskuksen muuhun ohjelmaan voi tutustua tästä. Lokin-kahvilan ohjelmaa voi seurata ajoittain myös Live-feedinä Facebookin puolella.

Mahogany Yachtin Societyn osastolla riitti kiinnostuneita. Kultaranta-veneet aiheuttivat ansaittua kiinnostusta.

Yksityiskohta Telva-veneestä Nissen perämoottorimuseon osastolla, joka löytyy MYS:n osaston yhteydestä.

Kultaranta-veneen ahteri.

Kirjoja John Nurmisen Säätiön osastolla messuhallien puolella.

Vene 17 Båt -messuilla oli esillä myös vanhempaa moottorivenekalustoa, joka tuntui kiinnostavan erityisesti pienempiä messukävijöitä.

Yksityiskohta salonkivene Gretestä, joka on esillä Classic Boat Center Peter Granströmin osastolla. 

Naantalin Purjehdusseura 100 vuotta: Saaristolaisvenekilpailut Naantalissa 5.8.2017

Saaristolaisveneitä Naantalin satamassa autonomian aikana. Kaupunkilaiset ja ympäristön saariston asukkaat vuokrasivat mielellään veneitään kylpylävieraille huvipurjehduksille ennen Naantalin Purjehdusseuran perustamista vuonna 1917. Ensimmäiset huvipurjehdukseen käytettyt veneet olivat saaristolaisten vanhoja veneitä ja vasta 1870-luvulta lähtien rakennettiin varta vasten kilpa- ja vapaa-ajanpurjehdukseen suunniteltuja pursia. Kuva: Noin 1890, R. Hjelt, Museovirasto Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0.

Naantalin Purjehdusseura juhlii kuluvana vuonna 100-vuotista taivaltaan kuten itsenäinen Suomi. Seuran säännöt lähetettiin vahvistettavaksi Turun ja Porin läänin kuvernöörille jo 5.5.1917, mutta vallitsevien olosuhteiden takia niiden vahvistaminen venyi aina vuoden lopulle. Kuvernöörin vahvisti seuran säännöt 5.10.1917, jota juhlitaan seuran perustamispäivänä. Purjehdustoiminnan juuret ovat kuitenkin syvemmällä historiassa ja  löytyvät 1860-luvun viimeisiltä vuosilta.

Huvipurjehdustoiminta Naantalin vesillä oli alkanut kylpylätoiminnan myötä ja kylpylävieraat vuokrasivat kaupunkilaisten ja saaristolaisten veneitä erilaisia piknik- ja huviretkiä varten. Airisto Segelsällskapin organisoimien kisojen myötä 1870-luvulla myös ympäröivän saariston asukkaat, että kaupungin kesäasukkaat innoistuivat kilpapurjehduksesta. Koska kilpapurjehdukseen tarkoitettuja veneitä ei ollut tarjolla, käyttivät turistit saaristolaisten veneitä kilpailuihin. Ensimmäiset saaristolaisvenekilpailut purjehdittiin siis jo kauan ennen Naantalin Purjehdusseuran perustamista. Näillä kilpailulla oli tosin vahva syy-yhteys seuran perustamiseen Suomen itsenäisyyden aamunkoitteessa.

Naiset paistattelemassa päivää huviretkellä jossain päin Naantalin lähisaaristoa. Kuva noin 1890, R, Hjelt, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0.

Nykyinen saaristolaisvenekilpailutraditio sai alkunsa 1980-luvulla. Televisiossa pyöri Myrskyluodon Maija ja saaristo eli ensimmäistä nostalgian nousun kauttaan. Benedict Zilliacus julkaisti kirjan Utöar - Ulkosaaristossa vuonna 1975, josta otettiin niin ruotsiksi kuin suomeksi uusintapainoksia 1980-luvun mittaan. Saaristolaisromantiikka kiehtoi ihmisiä. Ensimmäisen kerran nykyisen kaltaiset saaristolaisvenekilpailut purjehdittiin Naantalissa vuonna 1982. Pian NPS:n aktiivit ja tapahtuman järjestäjät Markku Jussila etunenässä huomasivat, että saaristolaisvenekilpailuista muodostui traditio joka kesti 30 vuotta.

Edellisen kerran saaristolaisveneet kilpailivat Naantalissa vuonna 2011, jolloin vietettiin tapahtuman 30-vuotisjuhlia. Tapahtuman perustaja ja pitkäaikainen järjestäjä, Naantalin Purjehdusseuran Markku Jussila kertoo, että hänen voimansa loppuivat tuolloin eikä uusia innokkaita tapahtuman järjestäjiä löytynyt. Järjestämistyö kokonaisuudessaan, rahoituksen kerääminen ja kilpailuorganisaation pyörittäminen kävivät vuosien mittaan raskaaksi yhdelle miehelle. Niinpä tapahtuma jäi tauolle useaksi vuodeksi.

Eri tyyppiset saaristolaisveneet luovivat Naantalissa saaristolaisvenekilpailuiden aikana. Kuva on elokuussa julkaistavan Naantalin Purjehdusseuran 100-vuotis historiateoksen kuvitusta. Kuva: Jukka Viljanen. 

Nyt muutaman vuoden jälkeen kilpailut järjestetään Naantalin Purjehdusseuran 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi uudelleen. Naantaliin odotetaan elokuussa saapuvan noin 30 erikokoista saaristolaisvenettä eri puolilta Suomea ja Ahvenanmaalta. Veneet kilpailevat 5.8. Naantalin edustalla ja ovat kilpailun jälkeen yleisön ihasteltavissa Vierasvenesataman rannassa. Tapahtumaan saapuvista veneistä vanhimmat on rakennettu yli 100 vuotta sitten.

"Naantalin Saaristolaisvenekilpailu on perinteisesti ollut tunnelmallinen ja hieno tapahtuma. Kyselyjä sen jatkamisesta tuli valtavasti vuosien mittaan. Yksin en kuitenkaan jaksanut tapahtumaa enää järjestää. Onneksi nyt löytyi muitakin innokkaita mukaan ja tapahtuma saadaan herätettyä henkiin", Jussila toteaa.

Kuluneen talven aikana Naantalin Lions Club, Naantalin Vierasvenesatama ja Naantalin Purjehdusseura löysivät toisensa ja Saaristolaisveneiden kilpailu päätettiin puhaltaa uudelleen pystyyn. Jussila on lupautunut olemaan vielä kerran tapahtuman järjestämisessä mukana, jotta tapahtuman perinteet saadaan siirrettyä uusille järjestäjille.

"Lions Club Naantalille tämä hieno mahdollisuus vaalia arvokasta kulttuuriperintöä ja samalla kerätä varoja Saaristomeren hyväksi. Tapahtuman mahdollistamiseksi keräämme yhteistyökumppaneita. Kaikki tapahtuman järjestämistyö tehdään talkoilla ja tuotto lahjoitetaan myöhemmin päätettävään kohteeseen Saaristomeren hyväksi", kertoo Timo Vienanlinna Lions Club Naantalista.

"Saaristolaisvenekilpailun perinteen jatkuminen juuri tänä kesänä Naantalissa on monellakin tapaa mahtava asia. Kuten Suomi, myös Naantalin Purjehdusseura täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Seuran historia liittyy tiiviisti saaristolaisveneisiin. Seura perustettiin, jotta Naantalin Kylpylän vieraille voitiin järjestää viihdykkeeksi purjehdusretkiä saaristolaisveneillä", Jussila kertoo Naantalin Purjehdusseuran historiasta.

Naantalin Saaristolaisvenekilpailu järjestetään Naantalin Vierasvenesatamassa ja Naantalin edustalla lauantaina 5.8.2017. Yleisöllä on tapahtumaan vapaa pääsy. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Naantalin Purjehdusseura, Naantalin Lions Club ja Naantalin Vierasvenesatama Oy.

Viikonlopun aikana julkistetaan myös Naantalin Purjehdusseuran ja kaupungin historiaa luotaava historiateos.

Saaristolaisveneitä Naantalin kaupungin rannassa. Kuva on elokuussa julkaistavan Naantalin Purjehdusseuran 100-vuotis historiateoksen kuvitusta. Kuva: Jukka Viljanen

Ulos kammiosta: Loki-kahvilassa: Kurkistus Vene 17 Båt -messujen tarjontaan.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta ja se on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017.

Vene 17 Båt -messut aukeavat huomenna perjantaina. Ei ole kysymystäkään siitä, että messujen kiinnostavin kohde merikulttuurin näkökulmasta on ehdottomasti John Nurmisen Säätiön Loki-kahvila, jossa Loki-palvelu rantautuu elävään elämään internetin ihmeellisestä maailmasta. Loki on John Nurmisen Säätiön toteuttama kaikille avoin merellinen palvelu, joka kokoaa kartalle merenkulkijoiden jakamia tarinoita, retkikohdevinkkejä, merellisiä palveluntarjoajia sekä monipuolista tietoa merikulttuurista ja -historiasta. Meren asiantuntijoiden, kuten merimuseoiden, ohella kuka tahansa rekisteröitynyt käyttäjä voi kiinnittää Lokin kartalle oman tarinansa. Rekisteröityminen sekä merkintöjen lisääminen on ilmaista ja karttaa voi tutkailla maksutta myös ilman rekisteröitymistä. Loki-palvelu löytyy osoitteesta www.lokistories.fi .

Loki perustuu karttapohjaan, jonka kautta käyttäjä löytää mielenkiintoisia tarinoita ja muuta materiaalia liittyen Itämereen, merikulttuuriin ja historiaan. Mukana on myös tutustumisen arvoisia retkikohteita. Palvelu lanseerattiin sen nykyisessä muodossa viime keväänä ja se on tämän jälkeen ollut kovassa käytössä. Palvelusta löytyy jo satoja merkintöjä, jotka ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Lokimerkintöjä ovat kartalle laittaneet niin merimuseot, Yleisradio kuin pursiseurat. Internet ei kuitenkaan pysty täyttämään merikulttuurista kiinnostuneiden sosiaalista ulottuvuutta loputtomiin ja näin ollen on hyvä, että John Nurmisen Säätiö tarjoaa kaikille Itämerestä sen luonnosta ja kulttuurista kiinnostuneille mahdollisuuden kohdata kasvoikkain.

"Kiinnostus ja ihastus Loki-kahvilan ohjelmaa kohtaan on ollut jo etukäteen ilahduttavan suurta. Täytyyhän yhteisön tavata aina välillä kasvokkainkin - kuka tietää, vaikka Loki-kahvilasta tulisi tulevaisuudessa pysyvä toimintamuoto digitaalisten kanaviemme rinnalle", iloitsee Lokin projektipäällikkö Anna Herlin John Nurmisen Säätiöstä.

Loki-kahvilan ohjelma on ylitsepursuava ja ohjelman myötä saa vastauksen mm. seuraaviin kysymyksiin: Minne tulevana kesänä kannattaa veneillä? Entä millaisia uskomuksia ja myyttejä vanhoihin karttoihin liittyy? Millaista oli amiraalin elämä 1700-luvulla? Ehdimmekö vielä pelastaa Itämeren?

Kahvia vai teetä? Loki-pavelu tarjoaa tietoa ja kulttuuria Itämeren piiristä.

Viikon aikana on esillä niin paljon mielenkiintoisia aiheita, että kahvilassa voisi istua vaikka koko viikon ja mikä parhainta Loki-kahvilan ohjelmistossa on myös paljon lapsille suunnattua toimintaa. Merikulttuuri ei ole vain harmaiden merikarhujen ja pölyn keskellä työskentelevien merihistorioitsijoiden yksinoikeus. Loki-kahvilassa järjestetään solmu- ja signaalilippu -oppipajoja sekä satuhetkiä. Lapsille suunnattua ohjelmaa on erityisesti perhepäivänä 19.2. Yksittäisenä nostona voi mainita, että samana päivänä Suomen merimuseon Laivakoira Vellu on paikalla kello 10-16.

On lähes oikeusmurha, että teen nostoja ohjelmasta, koska Loki-kahvilan ohjelma on niin mielenkiintoinen kaikkinensa. Tästä huolimatta ajattelin kuunnella seuraavat puheenvuorot itse ensimmäisen viikonlopun aikana:

Perjantaina 10.2 kello 14.30-15.00 Eero Ehanti Suomen kansallismuseon konservointiyksikköstä kertoo vuonna 1788 uponneen Kronprins Gustav Adolfin hylyn ja tykkien kohtalosta. Yksi tykeistä nostettiin merenpinnalle ja konservoitiin näyttelykuntoon. Minkälainen on tämän vaikuttavan esineen elinkaari? Mitä valurautaiselle jättiläiselle tapahtui meressä vuosisatojen kuluessa? Mitä vaadittiin, jotta se säilyy sekä meidän että tulevien sukupolvien iloksi? Ja miksi tämä kaikki on tärkeää? Esitelmä avaa merihistoriaa aivan uudella tavalla ja odotan sitä suurella mielenkiinnolla.

Toinen perjantain mielenkiintoisimmista puheenvuoroista on eittämättä S/Y Belmonttiin liittyvä tiedotustilaisuus, joka alkaa kello 15.00. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta s/y Belmontin ja Hjallis Harkimon maailmanympäripurjehduksen kotiinpaluusta. Tämä purjehdus on edelleen yksi suomalaisen purjehdushistorian merkittävimmistä saavutuksista. Joakim Hilden (Belmont / Jahti Oy) ja Hjallis Harkimo ovat luvanneet kertoa, mitä kaikkea Swan-veneen juhlavuoteen mahtuu ja mitä juhlavuosi merkitsee purjehtijalegendalle.

Aallot pyyhkivät S/Y Belmontin täkkiä.

Lauantaina 11.2 esille nostaisin erityisesti kello 11.15 alkavan Professori Jyri Seppälän ja tutkija Merja Saarisen puheenvuoron ”Millainen on sinun Itämeri-jalanjälkesi?” Seppälä ja Saarinen esittelevät uutta Itämeri-laskuria sekä kertovat, minkälaiset valinnat vaikuttavat Itämeri-jalanjälkeen ja miten omaa Itämeri-jalanjälkeä voi pienentää. Esityksestä voi varmasti poimia monia hyviä vinkkejä arkeen, sillä Itämeri on meidän yhteinen huolenaiheemme!

Merihistorian puolelta kiinnostava puheenvuoro tulee Turusta. Kello 15.00-15.30 Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen kertoo Kultaranta-veneiden historiasta. Esitys on varsin ajankohtainen, sillä messuilla on esillä Kultaranta I ja II, jonka lisäksi tämän vuoden aikana Forum Marinumissa avautuu presidenttien veneistä kertova näyttely.

Mielenkiintoinen on myös puheenvuoro kartoista kulttuurin peilinä: ”Mitä vanhat kartat kertovat Itämerestä” - esityksen aikana tietokirjailija Marjo T. Nurminen ja John Nurmisen Säätiön asiamies Annamari Arrakoski-Engardt keskustelevat Nurmisen tulevan kirjan aiheesta, Itämeren kartan historiasta. Nurmisen aikaisempi kirja Maailma piirtyy kartalle oli huikea luku kokemus visuaalisen ilotulituksen lisäksi, joten tulevalta kirjalta odotan paljon.

Sunnuntaina on ilo kuunnella puolilta päivin ”Majakkaseuran talkootarinoita”, jossa Suomen Majakkaseura – Finlands fyrsällskap ry:n jäsenet kertovat Majakkaseuran kunnostusprojekteista. Tämän jälkeen on hyvä kuunnella myös ”Meri hädässä – vieläkö ehdimme pelastaa Itämeren?” –puheenvuoron, jossa Itämeren suojelun superstarat Marjukka Porvari John Nurmisen Säätiöstä, Seppo Knuuttila SYKE:stä ja Markku Ollikainen, Helsingin yliopistosta pohtivat Itämeren mahdollisuuksia ja vastaavat yleisön kysymyksiin.

Allekirjoittanut on myös viikonloppuna, jopa kolmeen otteeseen, turisemassa purjehdus- ja veneilykulttuurin historiasta. Jos blogin lukijoita kiinnostaa näkökulmat huvipurjehduksen historiaan ja Naantalin Purjehdusseuran satavuotinen historia, olette mitä tervetulleimpia Loki-kahvilaan perjantaina kello 16.00, lauantaina kello 16.00 sekä sunnuntaina kello 15.00.

Viikon ohjelma Loki-kahvilassa ei häviä ensimmäisen viikonlopun esityksille, päinvastoin. Tarjolla on puuvenekulttuuria, jäänmurtajia sekä muuta kiinnostavaa, mutta palaan näihin aiheisiin myöhemmin. Kaiken kaikkiaan Loki-kahvilan monipuolinen ohjelma on osoitus suuresta kiinnostuksesta suomalaista merikulttuuria kohtaan. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka monipuoliset lähtökohdat Itämeri ja sen rannikko antavat erilaisille lähestymistavoille kulttuurin ja muun tutkimuksen saralla. Kymmenen päivän ajan Loki-kahvila tarjoaa toinen toistaan mielenkiintoisempaa ohjelmaa ja jos sattuu asumaan pääkaupunkiseudulla, kannattaa käydä kuuntelemassa esitykset vaikka joka päivä.

Loki-kahvila löytyy Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin aulasta. Kahvila on avoinna koko venemessujen ajan 10.-19.2.2017. Lokikahvilan ohjelma kokonaisuudessaan löytyy täältä.