Ulos kammiosta: Kuvakatsaus Merikeskus Forum Marinumin uuteen perusnäyttelyyn Töissä merellä.

Purjealusten keulakuvia uuden perusnäyttelyn Töissä merellä sisääntuloaulassa Merikeskus Forum Marinumissa.

Eilen juhlittiin Merikeskus Forum Marinumin uuden perusnäyttelyn avajaisia ja tänään se on auennut suurelle yleisölle. Ohessa muutamia kuvia uudistetusta näyttelystä ja sen esineistä. Lisää pienempiä yksityiskohtia löytyy Purjeita kuivaamassa -instagaramin puolelta. Jos asiasta kaipaa pidempää kirjallista näkökulmaa, kannattaa lukea edellinen blogikirjoitukseni.

Näyttelyn sisääntuloaulassa on käytetty rohkeasti valoja ja peilipintaa. Muutamaa metriä ylempänä lipuu amerikkalaismallinen Glastron V-142 Skilifte -tuulilasivene muistona vanhasta näyttelystä.

Glastron V-142 Skilifte -tuulilasivene lipuu museovieraiden yli. Sininen valo ja äänimaisema luovat kävijälle tunnun sukellusmatkasta.

Vara-amiraali Jouko Pirhosen kunniamerkit ovat yksi näyttelyn kirkkaimmista kohteista. Pirhonen toimi Suomen merivoimien komentajana vuosina 1966–1974 ja toisen maailmansodan aikana hän oli moottoritorpedovenelaivueen päällikkönä, josta hänet palkittiin Mannerheim-ristillä vuonna 1943. Näyttelyssä on esillä myös kaksi muuta Mannerheim-ristiä.

Vasemmalla rannikkotykistön uniformu mallia 22 ja oikealla Paraisten merisuojeluskunnan palveluspukuja. Huomaa, että rannikkotykistön uniformu on yhdistelmä meri- ja maavoimien palveluspukuja.

Vanhasta näyttelystä tuttu Neuvostoliitossa valmistettu P-15 Termit -meritorjuntaohjus, joka Suomessa tunnetaan paremmin MTO-66 -meritorjuntaohjuksen nimellä. Uudessa näyttelyssä ohjus on museohenkilökunnan mukaan asetettu paremmin sen lentoa kuvaavaan asentoon ja jalusta on sitä varten erikseen teetetty.

Museon perusnäyttelyssä on nyt paljon näyttöjä, jotka mahdollistavat erilaisen kuva- ja videomateriaalin esittelyn. Näyttöjen lisäksi tarjolla oli myös 3D-elämys Airistolla vanhan puolustusvoimien potkurikoneen kyydistä.

Luotsit ovat myös töissä merellä. Ohessa luotsikutterien pienoismalleja eri aikakausilta.

Verkko- ja muiden veneiden pienoismalleja Merikeskus Forum Marinumin tiloissa.

Kolmimasto parkki Sigynin pienoismallin yksityiskohta museon tiloissa.

Näyttelytila oli entistä avoimempi ja yllättävää kyllä tila oli hyvin rauhallinen suuresta yleisöstä huolimatta.

Yksityiskohta vapaa-ajankalastusta käsittelevästä osiosta. Näytteillä oli niin Rapalan vaappuja kuin suomalaisia Kuusamon lusikoita. Legendaarista Ambassadör 5000 jäin näyttelyssä kaipaamaan.

Tuliaisia Sargassomereltä. Yksi mielenkiintoisimmista näyttelyvitriineistä oli merimiesten tuomat tuliaiset koti-Suomeen.

Yksityiskohta Urho Aallon merimiessäkin koristuksesta merikeskuksen tiloissa.

Moottoriharrastaja Jouko Kurrin lähes 300 perämoottorin kokoelma on edelleen paikallaan ja sen on yksi suurimmista Pohjoismaissa.

Kurrin konehuone toisesta näkökulmasta. Kaikille rakkaita "peräprutkuja"on riittämiin.

Ulos kammiosta: Jotain uutta, jotain vanhaa – Merikeskus Forum Marinumin uusi perusnäyttely Töissä Merellä.

FÅA:n kapteenin lakki: Yksityiskohta Forum Marinumin uudesta perusnäyttelystä Töissä merellä

Forum Marinum sulki vanhan perusnäyttelynsä railakkaasti 30.12.2015 Kuin viimeistä päivää -tapahtumassa. Ohjelmassa oli erikoisopastuksia, pubivisa ja tutkijajukeboksi. Tilaisuus tarjosi myös viimeisen mahdollisuuden vierailla museon vanhassa perusnäyttelyssä, joka oli rakennettu vuonna 2002. Yli kymmenen vuotta vanha näyttely oli edelleen varsin ajankohtaisen tuntuinen, mutta se oli teknisesti aikaansa jäljessä. Näyttelyn materiaali oli mielenkiintoista, mutta interiööri tunkkainen. Valaistus ja yleinen tunnelma tarvitsivat kasvojenkohotusta. Museoon haluttiin ripaus raikkautta ja uusia tuulia. Tulevista uudistuksista huolimatta Merikeskuksen henkilökunta kuitenkin lupasi, että jotain vanhaa säilytetään.

Perusnäyttelyn uudistamisprosessi on museolle kuin museolle pitkä hanke ja Forum Marinumissa se aloitettiin jo kolme vuotta sitten, kesällä 2013, keräämällä yleisön palautetta vanhasta ja kuulemalla toiveita uuden näyttelyn suhteen. Näyttelyn ajanmukaistamista lähdettiin koordinoimaan Minun merimuseoni -nimisenä hankkeena, jonka ympärille muodostui innokas ja sitoutunut "asiakasraati". Museon tiedottajan Otto Holmborgin mukaan entisistä merenkulkijoista ja museoalan harrastajista koostuva joukko on tietämyksellään ja elämänkokemuksellaan sopivasti tuulettanut totuttuja tapoja museoammattilaisten keskinäisessä näyttelysuunnittelussa.

Yksityiskohta Merikeskuksen uudesta perusnäyttelystä

Asiakasraadin aktiivijäsenistö vakiintui jo hankkeen alussa, mutta uudistusprosessi on ollut avoin yleisölle koko hankkeen aikana. Asiakasraadin lisäksi uudistustyöhön ovat osallistuneet lukuisat yhteistyötahot. Lopputuloksena syntynyt näyttely on Holmborgin mukaan osoitus innovatiivisuudesta ja yleisön uudenlaisesta huomioimisesta.

On hyvä kysyä, onko Merikeskus Forum Marinum onnistunut perusnäyttelynsä uudistuksessa? Museon näyttelytilat asettavat omat rajoituksensa hankkeelle, mutta uusi ilme on vanhaa näyttelyä avoimempi ja raikkaampi. Näyttelyn valaistus on tuotu 2010-luvulle uudella leditekniikalla ja värien käyttöä ei ole karsastettu. Vanhaan viljamakasiiniin on päästetty häivähdys luonnonvaloa avaamalla vanhat rautaovet. Esineistö on osittain uutta, mutta jotain vanhaakin on säilytetty.

Museon tavaramerkiksi vakiintunut perämoottorihuone on edelleen paikallaan ja se on vaikuttava näky vuosien jälkeen. Ennen uudistusta museossa oli käytetty äänimaisemia, mutta ne eivät olleet jäänet kovin selvästi allekirjoittaneen mieleen. Uudessa näyttelyssä äänimaisemat on uudistettu, kuten äänentoistotekniikka. Uudet äänet lennättävät museovierasta ajassa sekä paikassa ja luovat näyttelyyn miellyttävän kokemuksen merestä ja saaristosta. Sukellusveneen kaiku taas luo omanlaisensa etäisen tunnelman merenkulun synkempään puoleen. Hyvällä syyllä voi todeta, että näyttelyn uudistus on sopivassa suhteessa jotain tuttua ja jotain uutta. Se on onnistunut, vaikka näyttelyn aktiivinen rakennusvaihe on ollut varsin lyhyt prosessi, vajaat viisi kuukautta.

Näyttelyn teemaksi on valikoitunut töissä merellä ja se avautuu museokävijälle oikeiden henkilöiden ja toimijoiden työn ja tehtävien kautta. Näyttelyyn on löydetty mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Teemaan voi uppoutua messipojan tai upseerin kokemuksien kautta naisnäkökulmaa unohtamatta.

Näyttelyn uusi sisäänkäynnin aula on henkeäsalpaava, vaikka kuva ei sitä ihan tuo ilmi.

Uuden perusnäyttelyn laajimpia teemakokonaisuuksia ovat Merivoimien historia sekä Lounais-Suomen alueen kauppamerenkulku. Muita teemoja ovat merellisten viranomaisten toiminta, ammattimainen merikalastus sekä talonpoikaispurjehdus ja saariston kulttuuri. Merikalastusta käsittelevässä osuudessa esitellään myös vapaa-ajankalastuksen historiaa, mikä laajasta harrastajakunnasta huolimatta on tähän asti puuttunut suomalaisen museokentän tarjonnasta.

Toinen merkittävä uudistus koskee Merivoimien näyttelyosiota. Lähtökohtana on ollut laajentaa vanhan näyttelyn laivastohistoria käsittämään koko merivoimien historiaksi yhtenä kokonaisuutena, mukaan lukien rannikkotykistön ja rannikkojalkaväen menneisyys.

Uudistus on kaikkinensa onnistunut ja kokemisen arvoinen, vaikka vanhassa näyttelyssä olisi juuri ennen vanhan perusnäyttelyn sulkemista käynyt. Merikeskus Forum Marinumin uusi perusnäyttely on hankkeena onnistunut ja toimii tulevaisuudessa hyvin osana vaihtuvia teemanäyttelyjä. Lisää kuvia myöhemmin täällä ja Purjeita kuivaamassa -instagramin puolella.

Mika Kurki esittelee näyttelyn vapaa-ajankalastuksen osiota, joka on yksi näyttelyn helmistä. Kuva: Merikeskus Forum Marinum/Veikko Wahlroos

Yksityiskohta näyttelystä: Venäjän vallan aikaisia epoletteja ja esineistöä.

Ulos kammiosta: Tunnelmia Vene Båt - messuilta

Moottorivene Ahdin ahteri Mys ry:n osastolla

Vene Båt -messut avautuivat eilen illalla yleisölle. Vaikka messut ovat pitkälti uusien kaupattavien tuotteiden esittelyä varten, löytyy näytteilleasettajien joukosta paljon mielenkiintoisia kohteita, myös merihistoriallisesta näkökulmasta. Ohessa muutamia tunnelmakuvia perjantailta. Kuvia myös Purjeita kuivaamassa Instagramissa. Tänään luvassa on rutkasti ohjelmaa, joka taatusti kiinnostaa kaikkia blogin ystäviä.

Mahogany Yachting Societyn osastolla jaetaan tänään uudet klassikkotodistukset ja pidetään paneelikeskustelu Int 5.5m Skylarkin kunnostuksesta. Seminaaritiloissa järjestetään Suomen purjehdus ja veneily ry:n #Venda Sailing Symposium, jonka ohjelmassa on varsin meritoituneita puhujia ja purjehtijoita. Saman aikaisesti hylyt ja hylkysukellus puhuttavat Hylkysukellus 2016 Wreck -seminaarissa kello 11.00 alkaen. Molemmat seminaarit lienevät loppuunvarattuja, mutta ensimainitusta yhteenveto blogin puolella myöhemmin. Peruutuspaikkoja kannattaa tiedustella juuri ennen seminaarien alkua.

Merikorttien kertomaa John Nurmisen säätiön merikarttanäyttely Lasigalleriassa

Marino Mustangin uusiotuotannossa olevan Mustang-tuulilasiveneen yksityiskohta

Mahogany Yachting Society ry:n mainio messuosasto

Puinen pikaliippari perämoottorimuseon osastolla

Köning perämoottorin yksityiskohta perämoottorimuseon osastolla

Ulos kammiosta: Merikarttoja, -kirjoja ja Itämeren suojelua: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan.

John Nurmisen säätiön karttoja esillä viime syksynä Helsingin kirjamessuilla

Tänään alkavien Vene Båt -messujen ohjelmasta haluan nostaa esiin vielä yhden näytteilleasettajan, jonka messutarjontaan kannattaa ehdottomasti tutustua. John Nurmisen Säätiö esittelee toimintaansa messujen aikana useammassa kohteessa.

Venemessujen ajan Messukeskuksen Lasigalleriassa on esillä säätiön karttanäyttely, jossa vieraat voivat tutustua Suomenlahden merikorttien historiaan. Esillä on muun muassa harvinaisia Waghenaerin merikortteja 1500-luvun lopulta. Kartoissa kuvataan Suomenlahtea ja esimerkiksi vuonna 1592 julkaistussa Suomenlahden kartassa kuvataan reitti Viipurista Ahvenanmerelle. Kartoissa hahmottuu mielenkiintoisesti se, että Suomen rannikkoa pidettiin ihmeellisenä, vieraana ja vaarallisena. Sen lukuisat saaret ja monet karit aiheuttivat taivastelua ja pelonsekaista kunnioitusta. Vuosien varrella satoja, jopa tuhansia laivoja on haaksirikkoutunut rannikollemme. Erityistä ihmetystä aiheutti aikanaan Turkuun johtavan väylän varrella ollut Seylstein, jonka läheisyydessä kompassi villiintyi ja vain pyöri pyörimistään rauhoittuen vasta mailin päästä kohteesta.

Kartat kertovat omaa tarinaansa menneisyydestä ja merenkäynnin saloista. John Nurmisen säätiö tekee merihistorian ja merikulttuurin eteen aktiivista työtä, jotta taideteoksien vertaiset merikartat löytäisivät tiensä niistä kiinnostuneiden ihmisten luo. Yhtenä osoituksena tästä on säätiön viime syksynä julkaistu Marjo T. Nurmisen kirja Maailma piirtyy kartalle, joka on saanut kirjakritiikeissä ylistäviä sanoja.

Olen saanut useaan otteeseen tutustua säätiön karttakokoelman monipuolisuuteen ja joka kerta täytyy ihmetellä, kuinka hienoja ne ovat. Viimeksi karttoja sai ihastella Helsingin kirjamesuilla ja Merikeskus Vellamossa. On uskomatonta, kuinka ajan henki ruumiillistuu karttojen kuvitukseen, olivat ne sitten isoja tai pienen pieniä. Jos karttoja vertaa nykymerikorttiin, voi päätyä siihen loppupäätelmään, että nykyisin käytäntö on ajanut koristeellisuuden edelle. Meriturvallisuuden kannalta näin on parempi, mutta mitäköhän nykykartta kertoo meistä 500 vuoden päästä?

Karttanäyttelyn lisäksi säätiön messuosastolla voi tutustua säätiön kustantamiin tietokirjoihin ja puskaradion mukaan niitä voi ostaa messujen ajan normaalia edullisimmin hinnoin. Viime keväänä julkaistun Eero Lehtisen Suomalaiset sankaripurjehtijat – Kahvelipurjeista skiffeihin arvostelun löydät täältä ja Marjo T. Nurmisen syksyllä julkaistun Maailma piirtyy kartalle – tuhat vuotta Euroopan kulttuurihistoriaa –teoksen esittelyn täältä. Kirja on arvioitu useissa medioissa kuten: Helsingin Sanomissa, Geographicalissa, Library Journalissa ja Agricola -historiaverkossa.

John Nurmisen säätiö ei ole keskittynyt vain menneeseen vaan on myös tukevasti nykypäivässä ja tulevaisuudessa. Messuilla voi tutustua säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin ja työhön Itämeren pelastamiseksi. Meriluonnonsuojelun lisäksi messuosastolla esitellään Loki-verkkopalveluhankkeen etenemistä ja tulevaisuuden näkymiä. Säätiö on mukana myös 3.-5. -luokkalaisille järjestettävillä koululaiskierroksilla. Koululaiset kiertävät messuilla maanantaina 15.2., tiistaina 16.2 ja keskiviikkona 17.2.2016.

John Nurmisen säätiön messuosasto löytyy kohteesta 4b41 ja merikarttanäyttely Lasigalleriasta.

Ulos kammiosta: Kuu kiurusta kesään: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan.

5.5m Skylark-venettä kunnostetaan Forum Marinumin tiloissa Turussa. Kuva: Maija Joro/Forum Marinum

Puisia veneitä rakastavat ovat monena vuonna suunnanneet messumatkansa Mahogany Yachting Societyn osastolle, jossa vuosien varrella on ollut esillä varsin komeita pursia. Viime vuonna näytteillä oli mm. 5m-luokan Why Not. Tänä vuonna yhdistyksen messuständillä on esillä monien kaunokaisten lisäksi yksi varsin mielenkiintoinen pursi: 5.5m Skylark.

Skylark on alunperin vuonna 1951 Gilbert von Rettigille Turun Veneveistämöllä veistetty 5.5m-luokan kilpapursi. Aikalaiset kuvasivat Skylarkia klassisen kauniiksi veneeksi ja on muotoilultaan varsin perinteinen. Skylark on lähes 10,5 metriä pitkä ja sen linjoissa huomio kiinnittyy pitkään peränylitykseen.

Vene on yksi viimeisistä, vuonna 1954 toimintansa lopettaneen maineikkaan veistämön rakentamista purjeveneistä. Skylarkin on piirtänyt Turun veneveistämön pääsuunnittelijana 1930- ja 1940-luvuilla toiminut Jarl Lindblom. Hän oli suunnitellut veneitä Rettigin perheelle aikaisemmin, muun muassa Hans von Rettigin joolin Clipper sekä 5m-kilpavene Mariannen.

Kertomuksen mukaan veneen nimeksi valikoitui Skylark aikaisempien purjehdusretkien perusteella, joilla Gilbert von Rettigillä oli tapana tapailla sävelmää ”Skylark” viihdyttääkseen miehistöä ja kohottaakseen tunnelmaan. Kyseisen kappaleen ovat vuosien varrella levyttäneet monet maineikkaat jazz-laulajat ja artistit: Bing Crosby, Ella Fitzgerald, Aretha Franklin, Sonny Rollins, Dexter Gordon, Paul Desmond vain muutamia luetellakseni. Sanaan skylark voidaan liittää myös adjektiivit kujeileva ja leikkisä. Venettä veistettäessä tuleva kilpamiehistö Gilbert von Rettigin, Rolf Nylund ja Ulf Bergring kävivät katsomassa töiden edistymistä säännöllisesti veistämön tiloissa. Pakostakin mieleeni juolahtaa, että ystävykset ovat saattaneet sanailla veneen nähtyään vanhan lorun mukaisesti: "Kuu kiurusta kesään..."

Veneen vaiheet ovat monipolviset ja sen historiaan mahtuu monta maineikasta purjehdusseuraa ja omistajaa, kovia kilpailuja sekä olympiakarsintoja. Skylark on purjehtinut sekä Suomen, että Ruotsin lippujen alla. Vuosien varrella vene oli päässyt varsin huonoon kuntoon, kunnes se vaiherikkaan tapahtumasarjan jälkeen päätyi takaisin Suomeen ja Turkuun kunnostettavaksi.

Skylarkin kunnostusprojekti käynnistyi, kun veneen nykyinen omistaja Hans von Rettig sai kuulla Skylarkin olevan myynnissä Ruotsissa. Kunnostushankkeen lähtökohtana on ollut palauttaa vene mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Skylarkia tuotaessa Turkuun, oli edessä täydellinen peruskorjaus. Vene oli huonossa kunnossa ja se oli seissyt rannalle parisenkymmentä vuotta. Kunnostustyö on ollut haasteellista, mutta paljon on onnistuttu säästämään alkuperäistä. Haasteellisin osuus on ollut veneen alkuperäisten muotojen hahmottaminen, koska veneen toinen omistaja Robert Jansson lyhensi veneen perää 60 senttiä 1950-luvun puolivälissä. Alkuperäisestä peräpeilistä ei ole säilynyt piirustusta ja perän jatkaminen alkuperäiseen mittaansa on tehty vertailemalla säilyneitä muita piirustuksia ja vanhoja valokuvia.

Veneen kunnostus on tapahtunut Merikeskus Forum Marinumin tiloissa ja siitä on vastannut veneveistäjä Juha Suorsa. Hankkeessa on ollut mukana myös Åbo Akademin merihistorian laitos, jonka kokoelmista löytyi veneen alkuperäisiä piirustuksia. Aikalaisaineistoa ja konsultaatiota on saatu veneen suunnitelleen Jarl Lindblomin pojalta John Lindblomilta, joka isänsä tavoin työskentelee venesuunnittelijana.

Kunnostustyön on määrä valmistua kesällä 2016, jonka jälkeen vene lasketaan vesille. Nykyinen omistaja on halunnut, että vene linkittyisi kotiseuransa Airisto Segelsällskapin toimintaan esimerkiksi koulutuskäytössä. Tarkoituksena on, että seuran juniorit voivat osallistua Skylarkilla klassikkoveneiden kilpailuihin tulevina kesinä. Talvella Skylark telakoidaan alkuperäiselle rakennuspaikalleen Turun veneveistämölle.

Veneen historiasta ja kunnostuksesta on tekeillä kirja, jonka kirjoittaa tietokirjailija ja klassikkoveneiden historian asiantuntija Pirkka Leino. Hanke tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden dokumentoida mittava kunnostushanke sen ensimmäisistä hetkistä alkaen. Kirjan ulkoasusta ja hankkeen graafisesta ilmeestä vastaa Juha Lökström.

Skylark ja muut puiset kaunottaret löytyvät MYS ry:n messuosastolta 7c20. Skylarkkia koskevat historiatiedot ja teksti pohjautuvat Pirkka Leinon messuosastolle laatimaan materiaaliin.

Skylark purjehtii ensimmäisenä kesänä vuonna 1951 pallokkaan vetäessä kevyessä tuulessa. Kuva: John Lindblom/Jarl Lindblom

Ulos kammiosta: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan: Hylkysukellus 2016 Wreck Diving -seminaari

Kuva: Hylkysukellus 16 Wreck Diving -seminaari / Kari Hyttinen

Jos Venda Sailing Symposium ei herätä suuria tunteita, tarjoaa Vene 16 Båt -messut kävijöille lauantaina 13.2.2016 myös toisen mielenkiintoisen seminaarin. Nimensä mukaisesti Hylkysukellus 2016 Wreck Diving -seminaari käsittelee hylkyjä ja sukellusta.

Jos sanomalehtiä on uskominen hylyt ja sukeltaminen kiinnostavat laajaa yleisöä. Lukiessaan esimerkiksi Helsingin Sanomia tulee vastaan useita artikkeleita hylkysukelluksesta, viimeisimmät uutiset aivan vuoden 2015 lopulta.

Itämeri on hylkyjen aarreaitta. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan hylyt säilyvät poikkeuksellisen hyvin vähäsuolaisessa vedessä ja hapettomissa syvänteissä. Sodat, vilkas liikenne ja Itämeren vaikeakulkuisuus ovat tuottaneet vuosien varrella tuhansia hylkyjä. Kokoonsa nähden Itämeri on ollut vilkkaasti liikennöity jo satojen vuosien ajan ja sen vesillä on käyty kymmeniä, ellei satoja meritaisteluita. Hylyt säilyvät hyväkuntoisina myös sen vuoksi, ettei eteläistä Itämerta lukuun ottamatta meressä ole laivamatoa, joka tuhoaa puuta.

Suomenlahden rannikko ja Saaristomeri ovat erittäin vaikeasti navigoitavia merialueita. Sadat laivat ovat vuosien saatossa harhautuneet reiteiltään ja päätyneet hylyiksi. Osa on päätynyt rantarosvojen saaliiksi, mutta monet ovat uponneet ja säilyneet varsin hyväkuntoisina. Kaksituhattaluvulla suurta yleisöä ovat puhuttaneet Vrouw Marian hylky ja uusimpana Hanneke Vromen 1400-luvulta peräisin oleva hylky.

Hylkysukellus 2016 Wreck Diving -seminaari tuo yleisön eteen kattavan valikoiman vedenalaisten muinaismuistojen ja sukelluksen asiantuntijoita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Ohjelmasta päätellen seminaari on kiinnostava, myös sellaiselle henkilölle, joka ei hylkysukellukseen joka päivä törmää. Toisaalta muutama puheenvuoro lienee suunnattu myös alan intohimoisimmille harrastajille ja ammattilaisille.

Tapahtuma on ollut Sailing Symposiumin lailla hyvin suosittu menneinä vuosina. Tilaisuus on ilmainen, mutta edellyttää Venemessujen sisäänpääsyn ja etukäteisilmoittautumisen. Kuulijoille on varattu 400 paikkaa, joista jäljellä oli 48 tätä blogikirjoitusta julkaistaessa. Tarkemmat tiedot tapahtumasta ja ilmoittautumisesta löytyvät Hylkysukellus 2016 Wreck Diving -Facebook-sivuilta ja täältä.

Tapahtuman jälkipuinti jatkuu WreckPartyissä eräässä helsinkiläisessä anniskeluravintolassa, jonka nimen saa selvillä tapahtuman Facebook-sivuilta.

Väkeä on tuvan täydeltä viime vuoden Hylkysukellus -seminaarissa
Kuva: Wille Wallin Hylkysukellus 16 Wreck Diving -seminaari 

Alla Hylkysukellus 2016 Wreck Diving -seminaarin ohjelma. Kuva aukeaa tarkemmaksi klikkaamalla.

Ulos kammiosta: Kurkistus Vene 16 Båt -messujen tarjontaan: Venda Sailing Symposium

Eva Berglund-Thörnblom, Sjöhistoriska Museetin intendentti kertomassa Tore Holmin veneistä ja vaiherikkaasta elämästä viime vuoden #Venda Sailing Symposiumissa. Kuva: Iina Airio / SPV

Vene 16 Båt -messut alkavat vajaan kolmen viikon päästä. Luvassa on varsin houkutteleva kattaus vapaa-ajan merelliseen historiaan liittyvää ohjelmistoa ja näytteilleasettajia. Yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista messujen osana on varmasti kuudetta kertaa järjestettävä Sailing Symposium, joka viimevuotiseen tapaan marssittaa estradille joukon asiansa osaavia puhujia ja asiantuntijoita lauantaina 13.2.2016. Venda Sailing Symposium tunnettiin aikaisemmin nimellä The HSS Classic Yacht Symposium ja nykyisellä nimellä tapahtumaa on järjestetty viime vuodesta alkaen. Videoita vanhoista symposiumeista ja esitelmistä löytyy Sail in Finland -sivuston Youtube-kanavalta. Kannattaa katsoa!

Symposiumin järjestäjänä ja puheenjohtajana toimii perinteisesti Esko Kilpi. Hän on vuodesta toiseen koonnut messuvieraiden iloksi asiantuntijoita kertomaan erilaisista purjehdus- ja veneilyalan projekteista sekä historiasta. Menneinä vuosina Kilpi on onnistumaan saamaan Helsinkiin arvostettuja ulkomaisia puhujia. Ilman hänen suurta panosta moni ainutlaatuinen puhuja olisi jäänyt suomalaiselta yleisöltä kuulematta. Tapahtuman kuvauksen mukaisesti symposiumin tarkoituksena on edistää purjehduskulttuurin tuntemusta, lähentää seuroja ja purjehtijoita toisiinsa sekä tuoda esille huipputoimijoita ja kiinnostavimpia aiheita. Näin myös parin viikon päästä.

Täytyy myöntää, että luettuani viime vuoden ohjelman mietin, tarjoaako symposium merihistorian näkökulmasta muuta mielenkiintoista, kuin Eva Berglund-Thörnblomin esitelmä Tore Holmin elämästä ja veneistä. Olin kuitenkin väärässä! Symposium yllätti minut positiivisesti, sillä jokaisessa puheenvuorossa oli mielenkiintoisia näkökulmia, jotka avasivat veneilyn ja purjehduksen historiaa. Parhaimmillaan esitelmät rakensivat huikeita kaaria menneestä tulevaan. Mainittakoon, että designer Ilkka Suppasen puheenvuoro oli viime vuonna erittäin kiehtova. Hän on puhumassa symposiumissa myös tänä vuonna.

Odotettavissa on esitelmä ainakin Swanien historiasta. Veistämö täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja saamme nähdä, mitä kaikkea esitys pitää sisällään. Toinen merihistorian kannalta mielenkiintoinen esitelmä lienee vuonna 2010 edesmenneen veneveistäjän Eino Antinojan elämäntyötä luotaava puheenvuoro. Myös louhiluokan esittely on oletettavasti läpileikkaus purjehdusluokan menneisyydestä, mutta kuulemme varmasti myös tulevaisuuden haasteista klassikkorintamalla.

Vaikka tauon jälkeinen ohjelma näyttää keskittyvän modernimpaan aikakauteen kannattaa se jokaisen purjehtimisesta kiinnostuneen kuunnella. Luvassa on mediaanalyysiä ja useampi puheenvuoro venesuunnittelusta.

Kuten vuonna 2015 symposium on osallistujille ilmainen, mutta edellyttää venemessujen sisäänpääsyä ja etukäteisilmoittautumista 8.2.2016 mennessä. Tapahtuma on monena vuonna ollut viimeistä paikkaa myöden varattu ja on oletettavaa, että näin myös tänä vuonna. Messukeskuksen edustajan mukaan tapahtuma on siirretty suurempaan tilaan suuren osanottajamäärän vuoksi ja muutamia paikkoja on vielä jäljellä. Kiirettä kuitenkin kannattaa pitää, jos haluaa ottaa osaa yhteen alkuvuoden mielenkiintoisimmista veneilyalan tilaisuuksista. Tarkemmat ohjeet ilmoittautumisesta tilaisuuteen löytyy täältä.

Ohessa Venda Sailing Symposiumin ohjelma. Kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla sitä.