"Olisin mielummin purjehtimassa, mutta talvellakin täytyy tehdä jotain."

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Tunnuksistaan pursiseurat tunnetaan: Seurojen laulut yhteisöllisyyden rakentajina

Wasa Segelförenings Sångbokin kansilehti vuodelta 1929

Seurojen tärkeimmät ulkoiset symbolit olivat pursiseuran lippu, vaatetus ja siihen liittyvät tunnukset. Pursilippu lienee edelleen tunnetuin ja seuralaisia eniten yhdistävä tunnus. Kausi aloitetaan  edelleen lipunnostolla ja se päätetään lipunlaskuun monissa seuroissa. Tapa juontaa juurensa vapaa-ajanpurjehduksen varhaisiin vaiheisiin. Toisen maailmansodan jälkeen pukeutuminen on muuttunut muodin mukana ja harvemmin seurojen tukikohdissa tai kaupungilla enää näkee täysin tyylipuhdasta kapteeninasua lakkeineen ja seuratunnuksineen. Viimeaikoina olen tosin huomannut, että erilaiset kapteeninlakit kokardeineen ovat tulossa uudestaan muotiin.

Seuran symboleilla ja yhtenäisellä pukeutumisella tavoiteltiin yhteisöllisyyttä, jolla rakennettiin seuraa niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Se oli ennen toista maailmansotaa ja vielä osittain sen jälkeenkin osa seuran vallankäytön diskurssia. Edelleenkin sama diskurssi voidaan yhdistää pursilipun käyttöön. Ulkopuolisilla ei ole oikeutta käyttää seuran lippua.

Tarkastellessani pursiseurojen symboliikkaa ja tunnuksia yhteisöllisyydenrakentajina huomasin, että seuroilla oli ja on edelleen omat laulunsa. Suurin osa musiikista on varta vasten seuralle sävellettyä ja sanoitettua, mutta joukosta löytyy myös kappaleita, jotka ovat ajan saatossa vakiintuneet seuran tunnuksiksi, vaikka ne alun perin ovat tulleet tunnetuksi muussa yhteydessä. Kappaleita esitettiin seuran tilaisuuksissa ja erityisesti edellä mainitun lipunnoston yhteydessä. Monilla pursiseuroilla laulu kuului myös illanviettojen ja regattaillallisten vakio-ohjelmistoon. Usein kappaleiden sanoituksissa oli kohtia, jotka yhdistivät seuralaisia. Saattoipa jopa olla, että joihinkin kappaleisiin sisältyi poliittinen sanoma. 

Turun alueella omat kappaleensa oli lähes kaikilla pursiseuroilla. Åbo Segelklubbilla oli Alfred Anderssénin säveltämä ja Albert Nygrénin sanoittama ponteva Seglarsång, jonka sanoituksissa kuvataan purjehduksen vaiheita merellä. Airisto Segelsällskapin jäsenet samaistuivat lempeään alkujaan kehtolauluksi sävellettyyn Lugn hvilar sjön -laulelmaan. Turun Työväen Pursiseuralaiset tiettävästi ainakin jossain vaiheessa lauloivat työväenlauluja tukikohdassaan. Turun Pursiseuralla oli tunnuslauluja jopa kaksi. Ensimmäinen oli vuonna 1924 sävelletty Ulos Merelle! -marssi, mutta tunnetumpi lienee Pentti Viherluodon jatkosodan aikana säveltämä valssi Aamu Airistolla, joka julkaistiin nuottina sodan jälkeen. Myös muilla Suomen pursiseuroilla oli omat kappaleensa. Esimerkiksi Helsingfors Segelklubbilla oli oma laulunsa, joka löytyy seuran sivulta.

On ilmeistä, että lauluja laulettiin myös purjehtiessa sekä perillä rannassa. Monet pursiseurat painattivat lauluvihkoja muistin tueksi, josta esimerkkinä blogikirjoituksen yhteydessä oleva kuva Wasa Segelförenings Sångbokin kansilehdestä vuodelta 1929.

2 kommenttia:

  1. Arvi Punttila sävelsi vuonna 1958 Turun Työväen Pursiseuralle tunnuslaulun nimellä T.T.P.S., joka ei kuitenkaan ole jäänyt pitempiaikaiseen käyttöön. Seuran tuon aikakauden nuoret kuitenkin muistavat sitä joskus laulaneensa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anja Niiniranta! En ole tähän kappaleeseen vielä törmännytkään.

    VastaaPoista